Aihe liittyen tuomareihin. Juolahti mieleen tämäkin asia, kun seurasin keskusteluaihetta
Merkkejä pesäpallokulttuurin noususta.
Lainatakseni muutamaa kohtaa kyseisestä keskustelusta, saan rakennettua aasinsillan aiheeseen:
sidibouzid kirjoitti:
Kun täällä keskustellaan pesäpallosta niin esimerkkejä muista lajeista on aika hyödytöntä esittää, lajit ovat niin erilaisia. Pesäpallo tosiaan on erittäin tilannesidonnainen peli, mikä tarkoittaa että yleisön reaktiot/mieliala vaihtelevat dramaattisesti jopa muutaman sekunnin välein. Saa olla aika kylmähermoinen kaveri joka veisaa siinä minuuttikaupalla
Tilannesidonnaisuus tarkoittaa samalla että yleisön metelillä voi olla konkreettisesti merkitystä pelin kulkuun. Ja itsestäänselvästi ne metelihuiput on helpompi saavuttaa huutamalla eikä laulaen. Ja jos joku on sitä mieltä että tuo on typerää niin siitä vaan. Tuo vain on sitä pesäpallokulttuuria - joka on syntynyt itsestään.
"Pesäpallokulttuurissa" on minun mielestä hienoa juuri se että se on kaikin puolin spontaania eikä suunniteltua tai järjestettyä. Tuo tarkoittaa samalla että siihen on helppo päästä sisään, kun rakennettuja kynnyksiä ei juurikaan ole. Sen kun menee katsomoon ja huutaa jotain...
1999 kirjoitti:
Pakko myöntää että tehokastahan se älämölö on vastustajan häiritsemisessä. En vain jotenkin ole oppinut pitämään siitä vaikka lähes koko elämäni olenkin viettänyt pesäpallokentillä. Mutta sehän on oma ongelmani.
Pääasia kuitenkin on että yleisö pitää mekkalaa. Minusta ehkä kannatusta saisi olla enemmän eikä vain pelkkää vastustajan häiritsemistä ja kuumentamista
Pyöreän kirkon poika kirjoitti:
Juuri tuo lajiylpeys ja ylpeyden tunteminen omasta seurasta on avainasemassa tässä kannattajakulttuurin luomisessa. Vimpelissä tämä on nyt lähtenyt vielä uudelle tasolle ja toivon, että saamme kehitettyä ottelutapahtumaa vielä enemmän sellaiseen suuntaan, että se elämys tullaan muistamaan vielä kauan pelien jälkeen. Ja tuo huutomylläkkä on yksi sellainen peruskivi, jonka takuulla jättää ihan kunnon muistijäljen.
Pesäpallo tarvitsee seuratasolla uutta ja nuorta verta toimintaan mukaan. Uusia ideoita ja juuri sitä, meidän joukkue, meidän laji! -asennetta.
Näissä keskusteluissa on käyty pääosin läpi nykyistä katsomokulttuuria; kannatushuudot/laulut, joukkueiden häiritseminen. Mutta kun kysymykseen tulee tuomarit, heidän henkinen kanttinsa ja heille huutelu, uskon että monetkaan eivät ole ajatelleet asiaa.
Välillä kentän laidalla kuulee mitä törkeämpiä huutoja, jotka ovat kohdistettu tuomareille. Tiedän, että rakas kansallispelimme on nautinnollista katsottavaa, kun kaikki menee nappiin. Ja pesäpalloihmiset todellakin elävät pelissä mukana, olivatpa he katsomossa tai kotona Bittilähteen tai radion äärellä. Ja pelissä mukana eläminen tarkoittaa myös sitä, että turhautumista pelin tiimellyksessä puretaan helposti tuomareihin ja vastustajajoukkueen pelaajiin.
Mutta onko tämä järkevää? Vuosikaudet, niin kauan kuin pesäpalloa on pelattu, on tarvittu tuomareita. Niin on myös tänä päivänä ja jatkossakin. Onko kukaan kuitenkaan kiinnittänyt huomiota tuomareiden määrään nykyään? Niitä ei tule kuin sieniä sateella, vanhat konkarit alkavat lähestyä "eläkeikää", eivätkä jaksa enää viheltää. Itse junnuna tuomarina toimineena osaan ainakin kertoa syyn miksei uusia nuorempien sukupolvien tuomareita tule lisää; he ovat lopen kyllästyneitä kuuntelemaan katsomosta tulevaa jatkuvaa huutoa, eivätkä halua jatkaa sen vuoksi.
Korkeimmilla sarjatasoilla, aikuisten sarjoissa kyllä ymmärrän osittain huutamisen. Peli on kovaa, joten tuomareidenkin pitäisi olla siten latautuneita ja valmistautuneita peleihin, jotta virheitä ei tulisi. Kuitenkin lähes jokaiseen peliin joku virhe sattuu, se on tosiasia. Mutta nykyään kuulee junnupelejäkin seuratessa todella räävittömiäkin huutoja vanhemmilta katsomoista. Se ei kuulu mielestäni junnupeleihin!
Pitkän puheenvuoroni jälkeen haluaisinkin avata keskustelua, miten tilannetta voitaisiin korjata? Kuinka saada lisää tuomareita? Sillä se on päivänselvää, ettei pesäpalloakaan voida kilpatasolla pelata, jos tuomareita ei ole.