Jyväskylässä Harakiri, Kankaanpäässä KatsomoMafia, Kouvolassa Keltamustat, Vimpelissä buumi ja ilmiö... Tuntuu, että pesäpallon katsomokulttuuri alkaa nostamaan pientä karvistä päätään ja katsomoissa kehdataan pitää muutakin kuin tuulitakkia. Viime kesän hienoimat hetket olivat tietysti Kouvolaa vastaan käydyt pelit, ne vieraspelimatkat jäivät ikuisesti mieleen. Oli se hienoa jonottaa peliin kun sadan metrin sinivalkonen meri odotti katsomoon pääsyä.

Ensi kesänä pitää kuvata enemmän pelejä ja kannattajia. Tänne sitten voi niistä hetkistä kirjoittaa ja liittää kuvia.

Kävin itse parin vuoden tauon jälkeen miesten Superpesistä seuraamassa Vimpelissä. Olin molemmilla Saarikentällä pelattavissa loppuottelussa paikalla.

Näin Vimpelissä loppuottelupäivinä hyvin paljon samankaltaisuutta ja yhteneväisyyttä Ruotsin kauden 2010 jalkapallomestari Malmö FF:n jalkapallokulttuurin kanssa. Olin Malmössa seuraamassa jalkapallo-ottelua kesällä 2006 ja sielläkin sinivalkoisen kotijoukkueen kannattajat liikkuivat jo tuntikausia ennen ottelun alkua kaupungilla ja otteluihin jonotettiin, vaikka stadionilla kyllä oli yllin kyllin tilaa kaikille. Sain seurata ottelua keskellä kotijoukkueen kannattajien ydinjoukkoa ja ihastella kauan ennen ottelun alkua, ottelun aikana ja vielä sen jälkeenkin kannattajien taukoamatonta kannustusta kaikin mahdollisin keinoin. Ja laulu kaikkein näkyvimpänä kannustusmuotona.

Tässä linkki Malmö FF:n kultajuhlilta, jossa fanit laulavat joukkueen kanssa seuran tunnuslaulua:


ja tässä pätkä samasta lauluesityksestä ennen ottelun alkua:


Ei voi mitään sille, että kun on saanut läheltä olla seuraamassa sekä pienen Vimpelin että suurkaupunki Malmön fanikulttuuria, vaikkakin eri lajeissa, näkee erittäin paljon yhteneväisyyttä.

Tässä vielä pätkä, jossa näkyy yleisömassa ja sen käyttäytyminen mestaruuden ratkaisevan ottelun loppuhetkillä ja ottelun päätyttyä. Muutamassa sekunnissa koko kenttä täyttyi kannattajista. Ja jotta yhtenevyys viime kesän loppuotteluihin Saarikentällä olisi mahdollisimman täydellinen, olivat vastakkain Malmössäkin sinivalkoinen kotijoukkue ja keltamusta vierasjoukkue.

Yksi asia unohtui mainita, jota erityisesti ihastelen näissä Malmö FF:n kannustuslauluissa ja se on seikka, josta mielestäni suomalaisten pesäpalloseurojenkin kannattaisi ottaa oppia.

Eli tarkoitan sitä, että Malmö FF:n kannattajat opetetaan jo lapsesta lähtien kunnioittamaan perinteitä. Näissä kannustuslauluissa toistuvat usein sanat tyyliin "ändå sedan gamla dagar" ja "gamla stora dagar". Ja laulujen sanoissa esiintyy takavuosikymmenien legendaarisia MFF:n pelaajia. Seuran värejä kunnioitetaan ja samoin maakuntaa, josta seura on kotoisin.

Kontrasti esimerkiksi alajärveläiseen pesäpalloon on valtava. Meillä vanhoille legendapelaajille suorastaan nauretaan ja heidän esityksiään väheksytään. Ja juniorit jopa häpeävät kulkea sinikeltaiset seuraverkkarit yllään. Ei ole ihme, jos ei pelikentälläkään otteista paista halu tehdä töitä nimenomaan seuran kunniaksi.

Ruotsalainen jalkapallo on huono vertailukohta suomalaiselle pesäpallolle. Eiköhän Vimpelin yleisömäärät suhteutettuna ympäristön väkilukuun ole aivan ainutlaatuisia.

Ja laulut eivät pesäpallo-otteluun sovi. Lauleskella voi ottelun jälkeen tai ennen sitä.

Budapestissa muutamia jalkapallo-otteluita (yleisöä 5000-20000) ja Munchenissäkin yhden nähneenä (yleisöä 42 000), pitää muistaa toinenkin puoli jalkapallosta. Etenkin Ferencvarosin otteluissa mellakkapoliiseja oli melkein yhtä paljon kuin päätykatsomon kiihkofaneja. Kieltä taitamatonkin tajusi kannatuslauluista heijastuvan uhon ja vihan. Sen suuntaisesta toiminnasta voisi pesäpallo pysytellä erossa.

2000-luvun alussa ainakin Koskenkorvalla oli joitain kannatus lauluja. Sittemmin erittäin harvakseltaan kuulunut. Kyllä minusta ainakin laulutkin sopivat pesäpallo katsomoon kunhan niissä on riittävästi porukkaa mukana

Pesäpallon rytmi on paljon hankalampi kannustuslauluille kuin jalkapallossa. Pesäpallo on niin tilannesidonnaista, että 2-3 minuutin kannustuslaulu ei mielestäni toimi.

Ei minusta pesäpallossa lajina ole kyllä mitään sellaista, etteikö siihen kannustuslaulut sopisi.

Jos nyt ajatellaan vaikkapa takavuosina Sotkamossa (onko vieläkin) käytössä ollutta "kuolee, kuolee"-huutoa, niin mikä olisi estänyt sen sijasta laulamasta vaikkapa jotakin samantyyppistä laulua kuin noissa Malmö-esimerkeissä?

Saarikentällä väki mölyää yrittäen sillä häiritä vastustajaa. Yhtä hyvin sen älyttömän mylvimisen sijasta voisi laulaa jotakin Vimpeli-aiheista viisua. Tai vaikka useampia niin kuin Malmössa.

Väkisin asiaa ei pidä ryhtyä ymppäämään. Muistan jostakin 15 vuoden takaa Alajärveltä ottelun Vimpeliä vastaan, kun paikkakunnan vanhempi katsojakunta yritti viritellä vanhaa kunnon huutosakkia. Yleisölle jaettiin sanoja paperilla ja huutosakin johtaja yritti saada väkeä mukaan "huh-hah-hei, Ankkurit voiton vei"-tyyppisiin hokemiin. Täysin kuolleena syntynyt idea. Yleisö ei lähtenyt alkuunkaan mukaan ja ottelun tunnelma jopa lässähti

Mutta jos tällaista laulukulttuuria aiottaisiin pesäpalloon saada, niin se pitäisi käynnistää pienistä lapsista. Heille opettaa seuran kannustuslauluja, joita sitten laulettaisiin esimerkiksi sopivien pesäpallohenkisten musiikki-ihmisten vetäminä otteluissa. Tätä kautta tästä voitaisiin saada aikaiseksikin jotakin. Tälla tavallahan jalkapallossakin uudet katsojasukupolvet kasvatetaan sisään joukkueen fanikulttuuriin.

Tällaiset joukkueen omat laulut ovat aivan olennainen osa hyvin monen eri lajin joukkueiden fanikulttuuria. Osaan hyvin kuvitella, että esimerkiksi tämän Malmön mestaruuden voittaneen joukkueen pelaajat ja paikalla olleet katsojat tulevat vielä vanhuksinakin saamaan kylmät väreet selkäänsä ja hienot muistot mieleensä, kun kuulevat tämän "Ingen himmel är så blå som min"-kappaleen.

Myönnettäköön, että kyllä Malmössakin mukana oli äärifanaattisuuttakin eli vierasjoukkue oli poliisien ja järjestyksenvalvojien toimesta kyllä hyvin tarkasti erotettu kotijoukkueen kannattajista ja molemmat kannattajat aika ajoin huusivat nykkiä puistellen toisilleen "Gå hem, vi hatar er"-tyyppisiä rallatuksia, mutta tämä oli kyllä selkeä vähemmistö kaikesta siitä kannattajajoukosta.

Reijo Realisti kirjoitti:


Jos ajatellaan tilannetta, jossa vastustaja pyrkii tyhjälle kentälle, niin minkälaisen kannaustuslaulun säveltäisit ulkokentän ylistykseksi? Eiköhän se nouseva mylvinä ole kuitenkin siinä tilanteessa paras. Vuoronvaihdon aikana voisi sitten vetäistä jonkun lyhyen viisun.

Mitä pitäisi laulaa, kun omalla joukkueella on ajolähtö? Laulu keskeytyy joka tapauksessa, kun syöttö nousee.

Koko ulkovuoro aikaa laulaa. Ei siinä pakko oo olla edes mitään tilanteeseen suoranaisesti viittaavaa laulua. Parempi se laulaminen on kuin älytön mölinä mun mielestä

Tuossa vielä pätkä mestaruuden ratkaisseesta kotiottelusta Malmöstä. Voidaan tosiaan sanoa, että koko katsomo elää mukana



Tässä lauletaan toinen joukkueen merkittävistä kannustuslauluista. Eli niitähän on paljon muitakin kuin vain yksi ainut.

On siinä upeaa kotijoukkuueen saapua kentälle tällaisen lippumeren ja katsomon laulun raikuessa. Ja tällä tavalla yleisö lämmittää itsensäkin otteluun.

Vimpelissä Saarikentällä joku vastaava toimisi ihan varmasti, kun yleisöä on valtavasti ja katsojat valmiiksi innokkaita osallistumaan tällaiseen.

Nykyisin mestaruutta juhlitaan yleensä "me ollaan sankareita kaikki"-laululla. Mutta siinä ei ole mitään omaperäistä tai erityisesti esimerkiksi Vimpeliin liittyvää. Kaikkihan sitä samaa laulua laulavat.
Olisi ihan eri, jos joukkueella olisi ikioma laulu, jonka kukin katsoja ja myös pelaajat voisivat kokea omakseen.

1999 kirjoitti:


Kenelle parempi? Kyllä vastustajaa häiritsee enemmän se nouseva mölinä kuin jokin tasainen taustalaulu.

Jalkapallossa pelin eteenpäin "virtaus" on tasaisempaa ja siihen sopii mainiosti se taustalta kuuluva laulu. Pesäpallo on liian tapahtumapohjaista tasaiselle kannustukselle, jota kannustuslaulut edustavat.


Jokohan me pian pääsisimme Malmöstä eteenpäin?

Reijo: "Tällaiset joukkueen omat laulut ovat aivan olennainen osa hyvin monen eri lajin joukkueiden fanikulttuuria."

Missä muussa lajissa kannatuslaulut kuuluvat lajikulttuuriin? NHL:ssä ei ainakaan, tuskin NBA:ssakaan, entä MLB.

Jos haluaa lähempää esimerkin niin käykää Vaasassa katsomassa Sportin peliä. Tai katselkaa youtubesta Sportin nousukarsinta videoita

Kävin seuraamassa Sportin ottelua syksyllä 2009. Ei jäänyt mitenkään erityisesti mieleen kannatuslaulut, jos niitä esitettiin. Yleisöä oli 2000+.

Kaptah kirjoitti:


Ei Vaasassa tosiaan välttämättä vielä syksyllä Sundomin pääty ole oikein vauhdissa. Omasta mielestäni se älämölö vain vaikuttaa hieman tyhmältä. Mutta nämä on maku asioita

Vai että kannatuslauluja. Kun täällä keskustellaan pesäpallosta niin esimerkkejä muista lajeista on aika hyödytöntä esittää, lajit ovat niin erilaisia. Pesäpallo tosiaan on erittäin tilannesidonnainen peli, mikä tarkoittaa että yleisön reaktiot/mieliala vaihtelevat dramaattisesti jopa muutaman sekunnin välein. Saa olla aika kylmähermoinen kaveri joka veisaa siinä minuuttikaupalla

Tilannesidonnaisuus tarkoittaa samalla että yleisön metelillä voi olla konkreettisesti merkitystä pelin kulkuun. Ja itsestäänselvästi ne metelihuiput on helpompi saavuttaa huutamalla eikä laulaen. Ja jos joku on sitä mieltä että tuo on typerää niin siitä vaan. Tuo vain on sitä pesäpallokulttuuria - joka on syntynyt itsestään.

"Pesäpallokulttuurissa" on minun mielestä hienoa juuri se että se on kaikin puolin spontaania eikä suunniteltua tai järjestettyä. Tuo tarkoittaa samalla että siihen on helppo päästä sisään, kun rakennettuja kynnyksiä ei juurikaan ole. Sen kun menee katsomoon ja huutaa jotain...