Joo, kyllähän Ankkuri-niminen pelaaja on mitä erinomaisin valinta juuri Ankkureihin. Ei varmaan montaa vastaavaa tilannetta tunne pesäpallohistoria, jossa pelaaja on saman niminen kuin edustamansa seura? No, seuran nimi on tässä monikossa ja pelaajan nimi yksikössä, mutta silti.

Ankkureiden kannattaa kyllä jollakin tavalla tätä erikoisuutta hyödyntää. Tällaisellakin asialla on oma kiinnostava merkityksensä.

Joo, omituinen ratkaisu tuo YLE:ltä oli. Siinä katosi hetkessä suuri määrä kallisarvoista pesäpallotietouttakin kuin tuhka tuuleen, kun tämä YLE:n keskustelupalsta suljettiin. Sinne on kirjoitettu vuosien aikana aivan uskomaton määrä erilaista pesäpallohistoriaan ym. liittyvää asiaa.

Ilmeisesti ne viestit jossakin vielä tallessa ovat, mutta en kyllä itse ole niitä ainakaan sieltä YLE Urheilun keskusteluista löytänyt. Niidenhän piti ymmärtääkseni kumminkin säilyä vielä jonkin aikaa.

Lähellekään samantasoista pesäpalloaiheista keskustelupalstaa ei löydy kuin tämä YLE Urheilu oli. Se oli helppokäyttöinen ja -lukuinen palsta toisin kuin käytännössä kaikki muut.

Kaiken kaikkiaan nolosti YLE:ltä toteutettu koko homma.

No niin. Pitkästä aikaa nähdään paikallisotteluita superpesistasolla Ankkureiden ja muiden EP:n seurojen välillä.

Seinäjoen Jymyn ja Ankkureiden ottelut nähdään juuri ilmestyneen virallisen otteluohjelman mukaan:

Ti 12.6. Ankkurit vs Seinäjoen Jymy
Ti 10.7. Seinäjoen Jymy vs Ankkurit

Pyöreän kirkon poika,

Realisti toteaa myös sen, että kun tällä kaudella KPL veti runkosarjassa Saarikentälle 2384 katsojaa niin sama runkosarjapeli viime kesänä keräsi samaan paikkaan 3745 katsojaa eli 1361 enemmän.

Tuo erotus 1361 on siinä mielessä kiinnostava, että se on täsmälleen sama kuin miesten Superpesiksen katsojakeskiarvo tänä kesänä (kun tämän päivän peleistä on Veto-KPL huomioitu).

Toki Vedolla menee huomattavasti paremmin kuin monella muulla seuralla, mutta kyllä sekin on ihan samalla tavalla matkalla alaspäin kuin muutkin.

Niin, ymmärtääkseni Etelä-Pohjanmaalla(kin) ovat sekä harrastaja- että joukkuemäärätkin laskussa.

Luulin tuossa keväällä, että joukkuemääräkato on koskettanut lähinnä vain EP:n itäistä aluetta, josta on juniorijoukkueet kadonneet viimeisen 20 vuoden aikana kokonaan ainakin Evijärveltä, Ähtäristä, Alavudelta, Töysästä ja tällä kaudella Soinistakin. Esimerkiksi Ähtäri ja Alavus olivat vielä 1990-luvulla oikeinkin merkittäviä junioriseuroja. Joukkuemäärät olivat noilla nykyisin täysin kuolleilla pesäpallopaikkakunnilla silloin suunnilleen samalla tasolla kuin Alajärvellä ja Vimpelissä nykyisin. Alavus ja Ähtäri veivät pm-mitaleita siinä missä "isommatkin" seurat.

Mutta tarkempi tarkastelu näytti, että joukkuemäärä on pudonnut kyllä myös muualla maakunnassa.

On se pesäpallon asema EP:lla aika lailla romahtanut. Ei Vimpelin hetkellinen noste ole juuri asiaa mihinkään muuttanut mitenkään muuten kuin ehkä silmiä sokaisemalla. Aikuistenkin sarjoissa pelattiin aikanaan Etelä-Pohjanmaalla piirisarjankin alapuolella vielä perus- ja aluesarjaakin. En enää edes jaksa muistaa, miten monta miesjoukkuetta esimerkiksi Ankkureillakin oli 1990-luvulla. Nykyään taitaa olla 3. Ei ole ihan joka vuosi tainnut olla edes sitä kolmea. Joukkuemäärän putoamisesta huolimatta Alajärvellä ollaan silti ajoittain suurissa vaikeuksissa saada kasaan edes sitä 9 pelaajaa, jotta saataisiin sarjapelit pelattua. Niin alas on se juniorimäärä romahtanut. Samat pelaajat pelaavat useaa eri sarjaa.

Joo, Ankkureiden katsojakeskiarvo 268 on tällä hetkellä Ykkössarjan 8. paras lukema. Jumbosijakaan ei ole kuin hieman reilun parinkymmenen katsojan päässä.

Vieraskentillä AA on saanut 408 katsojan keskiarvon ja tällä se sijoittuu 3. tilalle.

Juuri tällä hetkellä taitaa olla niin, että EP:n kahden ylimmän sarjatason miesjoukkueista (ViVe, Kossu, NJ, SMJ, AA) ainoastaan Kossu on kerännyt kotiotteluihinsa enemmän väkeä kuin vierasotteluihinsa.

Jos tämä meno jatkuu, niin ei tätä maakuntaa enää juuri pesäpallomaakunnaksi voi kutsua, kun alueen seurat kiinnostavat enemmän muita kuin alueen omaa väkeä.

Harmittaa, kun vastasin tähän viestiin jo ja nyt vasta huomasin, ettei se jostakin syystä ollut minnekään mennytkään. Olisiko "istunto" vanhentunut ja siksi viesti ei tallentunut. Kokeillaan uudestaan.

Joo, sain AA:n palstalta vinkin tuosta Ilkka-lehdessä olleesta mielipidekirjoituksesta. En tunne asiaa sen kummemmin enkä näin ollen ihan suoraan kyseistä kirjoituksen asiasisältöä voi kommentoida. Kirjoitus oli sen verran rankkaa tekstiä, että todennäköisesti siihen kyllä pp-jaoston on syytä kantaa ottaa.

Mutta oma kantani kaikkeen tällaiseen "nepotismiin" tai sukulaisten/suosikkien suosimiseen on ehdottoman jyrkkä. Esimerkiksi silloin, kun itse toimin pesäpallovalmennuksessa ja sain/jouduin tekemään päätöksiä pelaajien peluuttamisesta, pidin ehdottoman tärkeänä periaatteena sitä, että oma lapseni ei pelaa yhtään enempää kuin joukkuetoverit keskimäärin. Aika hyvin tässä onnistuinkin. Asia toteutettiin sillä tavalla, että laitoin joukkueen internet-sivuille jatkuvan seurannan pelaajien peliajoista ja tämä seuranta oli sisä- ja ulkovuoron tarkkuudella. Vastaavia periaatteita olen noudattanut kriketissäkin, jossa peluuttamisesta huolehtivat juniorit itse kukin vuorollaan ja esimerkiksi kaikissa harjoituksissa pelatuissa peleissä joukkueet aina systemaattisesti arvotaan.

Minulle tämä pelaajien tasapuolinen kohtelu oli ihan ensimmäisiä asioita, jonka eteen halusin tehdä työtä. Omien lasten takia sekä pesäpallo- että krikettivalmennustyötä pitkälti on tullut tehtyä, mutta joukkueessa he olivat pelaajia siinä missä muutkin.

En väitä, että tuossa lehtikirjoituksessa nyt juuri tästä yllä kirjoittamastani asiasta on kiikastanut, mutta sen sijaan väitän, että seuran ja sen kannattajien välisen suhteen ja molemminpuolisen luottamuksen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että tällaiset perusasiat hoidetaan jo pienimpien junioreiden kohdalla asiallisesti. Kenenkään juniorin ei tarvitse kokea joutuvansa syrjityksi sen takia, ettei omaa oikeaa sukunimeä eikä kenenkään pidä saada ansiotonta arvonnousua sen takia, että se sukunimi sattuu olemaan sopiva.

Jos tuon mielipidekirjoituksen ajatusten takana on enemmänkin väkeä, niin ei tosiaan ole ihme, jos ei AA:n ykkösjoukkueen peleissä käy katsojia eikä seuran talkootehtäviin ole suurta tunkua. Voi olla, että Vimpelissä asiat on tässä suhteessa hoidettu paremmin. En tiedä, onko näin.

Hienoa! Juuri näin pitääkin. Itselläni saattaisi olla jotakin annettavaa Vedolle esimerkiksi pesäpallotilastojen piirissä, jos tätä kautta olisi mahdollista myös saada näitä takavuosien pelaajia esille. Yhteystiedot varmasti löytynevät.

Minä kunnioitan valtavasti pesäpalloseuroja, joilla on juuret vahvasti kiinni historiassa ja joissa kunnioitetaan menneiden aikojen pelaajiakin.

Kaptah,
sovitaanko nyt kaikkien läsnäolijoiden todistaessa joka tapauksessa niin, että hyväksyt sen asian, että minullakin on oikeus kirjoittaa omia mielipiteitäni ja näkökantojani ja käyttää niitä perusteita, joita itse katson parhaaksi? Ihan silloinkin, kun se edellyttää kriketti-sanankin mainitsemisen joskus? Ilman jatkuvaa sinun puuttumistasi sanavalintoihini.

Vai oletko sinä nostanut itsesi lyhyessä ajassa jo tämän(kin) palstan adminin asemaan? YLE:llähän sinä jo hallitsetkin Sukulaispeli-ketjua mielin määrin ja sanelet, mistä lajeista siellä saa keskustella ja mistä ei. Hiihdosta ilmeisesti voi, mutta sukulaislajeista ei.

Mutta minulla ei ole tarvetta jatkaa tämäntyyppistä keskustelua enempää Kaptahin kanssa. Jatkossa pysyn palstan aiheessa. Toivon, että hän toimii samoin. Sama pätee YLE:lläkin, tiedoksi hänelle.

"Aiotko vastata aikaisemmin esittämääni kysymykseen? Sellainen kuuluu keskustelupalstoille."

Kaptah,
ehkä Sinun nyt ei ensimmäisenä kannattaisi olla peräämässä vastauksia kysymyksiin. Minä kun yritin monta kuukautta kysyä sinulta vastausta kysymykseeen "mitä hyötyä on jaksosäännöstä?", mutta eipä vastausta koskaan kuulunut. Eli kyllä Sinun tulkintasi siitä, mikä kuuluu keskustelupalstoille ja mikä ei, on varsin horjuva.

Mutta jos vastauksen olet vihdoin keksinyt, niin jaksosääntökeskustelu käytäköön uudessa ketjussa tai vaikka YLE:llä. Palataan ehkä sen jälkeen näihin Sinun minulle esittämiisi kysymyksiin. Jos hyväksi katson.

Ja huomautan jälleen kerran Sinua epäloogisuudesta. Kirjoitin tänne pitkät pätkät ruotsalaisesta jalkapallokulttuurista. Ei mitään ongelmia ollut sinullakaan lukea niitä.

Mutta kun Find-komennolla satuit löytämään pesäpallon sukulaislajin nimen viestissäni, niin jopas piti taas se yksittäinen sana nostaa esille. Tämä on Sinun henkilökohtainen ongelmasi. Älä tee siitä muiden ongelmaa, tälläkin palstalla.

Vastustajan kunnioitus täytyisi alkaa pelaavista joukkueista. Kun ottelu alkaa, kättelevät lukkari ja 1. lyöjä toisiaan. Miksi se vastustajan kunnioitus ja urheilullisuus liian usein loppuu siihen?

En nyt väitä, että tämä asia suoraan liittyy tähän, mutta palautan ihmisten mieliin tapahtuman 1970-luvulta Alajärveltä, koska mielestäni tämä on syytä muistaa ja kertoa jälkipolvillekin. En ole itse ollut paikalla kyseisessä ottelussa (tai en ainakaan muista olleeni, koska enimmäkseen lapsena peleissä tuli oltua pullojen keräämisen takia eikä ottelua kovinkaan paljon tullut seurattua) mutta ottelusta on selostusta eräässä kirjassa, jonka nimi on kai joku "Pesiskenttien legendat" tai vastaava. En muista kirjoittajaa, löytynee kirjastoista.

2. kesäkuuta 1976 pelattiin miesten SM-sarjan ottelu Alajärven Ankkurit - Jyväskylän Kiri. Vierasjoukkueen lukkarina toimi alajärveläislähtöinen Kalevi Luoma. Kotiyleisö piti ilmeisestikin melkoista mekkalaa ottelun aikana ja pyrki hiillostamaan ja häiritsemään erityisesti juuri Luomaa. Kävikin niin, että Luomalle iski ottelun loppuvaiheessa lautaskammo, jonka seurauksena kyseinen ottelu taisi olla Luoman viimeinen ottelu lautasen äärellä. Vääriä tuli solkenaan ja Ankkuri-pelaajat yksi toisensa jälkeen eteni kentällä vapaataipaleilla ja pöytäkirjan mukaan 4 juoksua tuli vapailla. Muistaakseni Luoma on epätoivoista tilannettaan verrannut siihen, että ei olisi auttanut vaikka pallon olisi kuularinkiin saanut pudottaa, niin silti ei olisi osunut kohdalle.

Kun lyöntivuoroon astui tässä tilanteessa Ankkureiden kärkenä pelannut Pekka Peltomäki, tapahtui jotakin aivan erikoista. Peltomäki sanoi Luomalle suunnilleen näin: "nosta vaan, minä lyön sen pois". Ja näin ilmeisesti tapahtuikin eli Peltomäki löi ottelussa Luoman vääriin syöttöihin ja pyrki tällä tempullaan auttamaan entistä pelikaveria saamaan itsensä kootuksi pulassa.

Valitettavasti en tarkkaan muista kyseisessä kirjassa esitettyä kertomusta, mutta se perustuu sekä Luoman että Peltomäen ja ilmeisesti muidenkin tapahtumaa läheltä seuranneiden muisteluihin.

Tämä tapahtuma on yksi syy siihen, miksi arvostan Peltomäen Pekkaa pesäpalloilijana aivan erityisen korkealle. Kuuluu ihan samaan sarjaan erään Holmenkollenilla 1970- tai 80-luvulla hiihdetyn kilpailun tapahtumien kanssa. USA:n maajoukkuehiihtäjä Bill Koch on muistellut, kuinka hän oli Holmenkollenilla kerran hiihtänyt itsensä 50 km kisassa aivan piippuun ja eikä millään meinannut jaksaa nousta ylämäkeä ylös asti. Yhtäkkiä hän tunsi, kuinka iso käsi tarttui häneen kiinni ja työnsi hänet mäen ylös. Juha Mietohan siellä oli. Hän oli kesken oman kilpailunsa malttanut jäädä auttamaan kilpatoveria pulassa. Myöhemmin Mieto sai tästä tempustaan muistaakseni Kansainvälisen hiihtoliiton palkinnonkin reilusta urheiluhengestä.

Jotakin tällaista minä pesäpalloon kaipaan. Ei "provosointeja" eikä vastustajan häirintää vaan ihan toisenlaista suhtautumista. Kyllä taitava joukkue voittaa, vaikka se ei turvautuisikaan epäurheilullisuuksiin.

Kriketissä on perinteisesti oma "etikettinsä". Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuomarin päätöksistä ei urputeta. Sisäpelaaja voi tiukoissa tilanteissa itsekin myöntää palaneensa ja poistua lyöntivuorosta odottamatta edes tuomarin päätöstä ja tällaisissa tilanteissa vastustajajoukkue usein taputtaa ja osoittaa tällä tavalla kunnioitusta urheilulliselle pelaajalle. Sama pätee ulkopelaajiin. Jos epäselvässä tilanteessa ulkopelaaja tietää itse, että pallo ei ollut koppi, niin hän sen myös näyttää eikä teeskentele muuta. Jos etenijä "varastaa", niin syöttäjä ei suoraan polta häntä, vaikka voisi niin tehdä, vaan ensin hän antaa varoituksen: "jos vielä teet noin, niin seuraavalla kerralla poltan". Youtubesta löysin kerran pätkän huippuottelusta, jossa syöttäjä peräti kolme kertaa varoitti ennen kuin lopulta poltti "varastavan" pelaajan. Eli vaikka vastustaja toimii epäurheilullisesti, itse ei tarvitse toimia samoin.

Tiedän, että kun panokset ovat kovia, niin tottahan toki kriketissäkin noista "etiketeistä" lipsutaan, mutta tällaiset perussäännöt joka tapauksessa opetetaan kaikille lajin harrastajille aivan pienestä pitäen. Jotakin vastaavaa voisi olla pesäpallossakin. Liian paljon näkee jo lasten ja nuorten otteluissa turpakäräjiä, johon myös yleisö lähtee mukaan. Ja tällaisista kokemuksista ne lapset ne oppinsa ammentavat.

Minunkin täytyy todeta, että en liiemmin kaipaa pesäpalloon sitä yleisön häirintää. On jotenkin äärimmäisen epäurheilullista huutaa ja mölytä vain vastustajajoukkueen häiritsemiseksi. Kyllä esimerkiksi Saarikentällä oleva yleisö pystyisi paljon parempaankin.

Olin Saarikentällä viime finaaleissa mukana enkä millään tavoin tuntenut halua tai tarvetta ryhtyä mölyämään Kouvolan pelaajan ollessa lyömässä. Tuntui aivan vieraalta ja jopa kummalliselta. Koko ajan mielessä oli se Malmössa seurattu jalkapallo-ottelu, jossa meteliä oli varmasti yhtä paljon kuin Vimpelissä, mutta se oli kotijoukkuetta kannustavaa eikä vastustajajoukkuetta lannistavaa tai pilkkaavaa.

Tällaiseen katsomokulttuuriin kasvaa sisään niin, ettei välttämättä huomaa omassa toiminnassa mitään arveluttavaa. Itsekin olin Alajärvellä kasvanut siihen, että pesäpallo-otteluissa yleisö pyrki häiritsemään vastustajaa. Kun lähdin muualle opiskelemaan ja töihin ja tätä kautta "näkemään maailmaa", silmät monellakin tavalla avautuivat. Pari asiaa selvisi hyvin nopeasti:

1. Pesäpallo eikä myöskään Alajärvi ei ole maailman napa. Kovin kauaksi ei Alajärveltä tarvinnut lähteä, kun jo oli ympäristössä, jossa pesäpallolla ei ollut mitään annettavaa ihmisille. Helsingissä ainoa ihminen, jonka kanssa koskaan pystyi pesäpallosta edes jollakin tasolla keskustelemaan, oli Ilmajoelta lähtöisin ollut vanhempi mieshenkilö. Nuoremmille ihmisille ei nimi Alajärvi sanonut mitään. Itse asiassa oli jopa niin, että kun Alajärvi oli juuri voittanut Suomenmestaruuden pesäpallossa, niin eräs henkilö totesi kuultuaan olevani Alajärveltä, että "eikös Vimpeli ole siinä jossakin lähellä? Siellähän pelataan pesäpalloa". Oli parikymppiselle miehelle melkoisen avartava kokemus.

2. Pesäpalloyleisön käyttäytyminen ei herättänyt millään tavalla pesäpallolle vieraammissa ihmisissä vetovoimaa pesäpalloa kohtaan. Ennemminkin asia oli juuri päinvastoin. Lajia vieroksuttiin tämän sivistymättömyyden takia. Sivistymättömyys löi leimansa niin katsojiin kuin pelaajiinkin. Pelaajat nähtiin ja nähdään edelleenkin huonosti käyttäytyvinä tuomareille urputtajina ja tämäkin puoli on asia, joka ei mitenkään positiivisella tavalla vetoa mahdollisiin uusiin "kuluttajiin".

On selvä, että Vedon mestaruuden yksi vahva osatekijä oli se, että yleisö omalla toiminnallaan häiritsi vastustajia pitkin kautta ja erityisesti loppuottelussa. Pystyisikö Veto uusimaan mestaruuden niin, että yleisö vastustajan häirinnän sijaan keskittyisikin kotijoukkueen kannustamiseen?

Totean nyt vielä, ettei Vimpeli sinällään tässä yleisön käyttäytymisessä ole mitenkään poikkeus. Kyllä kautta vuosien ja vuosikymmenien on mestaruuksia voitettu kotijoukkueen vahvan häirintätaktiikan ansiosta. Mutta kysymys on mielestäni siitä, onko tällainen kulttuuri välttämättä säilyttämisen arvoista vai olisiko kulttuuria mahdollista muokata hieman urheilullisempaan ja vastustajaa kunnioittavampaan suuntaan? Itse olen vanhemmiten alkanut entistä enemmän arvostaa urheilulajien "syvempiä" arvoja. Pesäpallossa on tässä kohtaa mielestäni oppimisen paikkaa monesta muusta lajista.

Tuohon Saarikentän vieressä sijaitsevaan ja pelikentän pinnasta vallan hyvin katsomon takaa näkyvään pyöreään kirkkoon liittyy tämä vanha vitsi:

Saarikentällä pelattiin suuren väkijoukon läsnäollessa pesäpallopeliä, kun samaan aikaan vieressä olevaan tapuliin tuotiin vainajaa surijoiden joukon seuratessa perässä. Eräs iäkäs mies nousi yhtäkkiä katsomossa yleisöjoukon keskellä seisomaan, otti lakin päästään ja katseli hartaan näköisenä tapulille päin.

Vieressä istuvat ihmettelivät kovin ja sanoivat miehelle: "vainajia ja omaisten surua on tietysti kunnioitettava, mutta eikö tuo nyt ole sentään liioittelua?"

Tähän mies vastasi: "voi olla, mutta minä olin sentään hänen kanssaan naimisissa 60 vuotta."

Tuossa vielä pätkä mestaruuden ratkaisseesta kotiottelusta Malmöstä. Voidaan tosiaan sanoa, että koko katsomo elää mukana



Tässä lauletaan toinen joukkueen merkittävistä kannustuslauluista. Eli niitähän on paljon muitakin kuin vain yksi ainut.

On siinä upeaa kotijoukkuueen saapua kentälle tällaisen lippumeren ja katsomon laulun raikuessa. Ja tällä tavalla yleisö lämmittää itsensäkin otteluun.

Vimpelissä Saarikentällä joku vastaava toimisi ihan varmasti, kun yleisöä on valtavasti ja katsojat valmiiksi innokkaita osallistumaan tällaiseen.

Nykyisin mestaruutta juhlitaan yleensä "me ollaan sankareita kaikki"-laululla. Mutta siinä ei ole mitään omaperäistä tai erityisesti esimerkiksi Vimpeliin liittyvää. Kaikkihan sitä samaa laulua laulavat.
Olisi ihan eri, jos joukkueella olisi ikioma laulu, jonka kukin katsoja ja myös pelaajat voisivat kokea omakseen.

Ei minusta pesäpallossa lajina ole kyllä mitään sellaista, etteikö siihen kannustuslaulut sopisi.

Jos nyt ajatellaan vaikkapa takavuosina Sotkamossa (onko vieläkin) käytössä ollutta "kuolee, kuolee"-huutoa, niin mikä olisi estänyt sen sijasta laulamasta vaikkapa jotakin samantyyppistä laulua kuin noissa Malmö-esimerkeissä?

Saarikentällä väki mölyää yrittäen sillä häiritä vastustajaa. Yhtä hyvin sen älyttömän mylvimisen sijasta voisi laulaa jotakin Vimpeli-aiheista viisua. Tai vaikka useampia niin kuin Malmössa.

Väkisin asiaa ei pidä ryhtyä ymppäämään. Muistan jostakin 15 vuoden takaa Alajärveltä ottelun Vimpeliä vastaan, kun paikkakunnan vanhempi katsojakunta yritti viritellä vanhaa kunnon huutosakkia. Yleisölle jaettiin sanoja paperilla ja huutosakin johtaja yritti saada väkeä mukaan "huh-hah-hei, Ankkurit voiton vei"-tyyppisiin hokemiin. Täysin kuolleena syntynyt idea. Yleisö ei lähtenyt alkuunkaan mukaan ja ottelun tunnelma jopa lässähti

Mutta jos tällaista laulukulttuuria aiottaisiin pesäpalloon saada, niin se pitäisi käynnistää pienistä lapsista. Heille opettaa seuran kannustuslauluja, joita sitten laulettaisiin esimerkiksi sopivien pesäpallohenkisten musiikki-ihmisten vetäminä otteluissa. Tätä kautta tästä voitaisiin saada aikaiseksikin jotakin. Tälla tavallahan jalkapallossakin uudet katsojasukupolvet kasvatetaan sisään joukkueen fanikulttuuriin.

Tällaiset joukkueen omat laulut ovat aivan olennainen osa hyvin monen eri lajin joukkueiden fanikulttuuria. Osaan hyvin kuvitella, että esimerkiksi tämän Malmön mestaruuden voittaneen joukkueen pelaajat ja paikalla olleet katsojat tulevat vielä vanhuksinakin saamaan kylmät väreet selkäänsä ja hienot muistot mieleensä, kun kuulevat tämän "Ingen himmel är så blå som min"-kappaleen.

Myönnettäköön, että kyllä Malmössakin mukana oli äärifanaattisuuttakin eli vierasjoukkue oli poliisien ja järjestyksenvalvojien toimesta kyllä hyvin tarkasti erotettu kotijoukkueen kannattajista ja molemmat kannattajat aika ajoin huusivat nykkiä puistellen toisilleen "Gå hem, vi hatar er"-tyyppisiä rallatuksia, mutta tämä oli kyllä selkeä vähemmistö kaikesta siitä kannattajajoukosta.

Yksi asia unohtui mainita, jota erityisesti ihastelen näissä Malmö FF:n kannustuslauluissa ja se on seikka, josta mielestäni suomalaisten pesäpalloseurojenkin kannattaisi ottaa oppia.

Eli tarkoitan sitä, että Malmö FF:n kannattajat opetetaan jo lapsesta lähtien kunnioittamaan perinteitä. Näissä kannustuslauluissa toistuvat usein sanat tyyliin "ändå sedan gamla dagar" ja "gamla stora dagar". Ja laulujen sanoissa esiintyy takavuosikymmenien legendaarisia MFF:n pelaajia. Seuran värejä kunnioitetaan ja samoin maakuntaa, josta seura on kotoisin.

Kontrasti esimerkiksi alajärveläiseen pesäpalloon on valtava. Meillä vanhoille legendapelaajille suorastaan nauretaan ja heidän esityksiään väheksytään. Ja juniorit jopa häpeävät kulkea sinikeltaiset seuraverkkarit yllään. Ei ole ihme, jos ei pelikentälläkään otteista paista halu tehdä töitä nimenomaan seuran kunniaksi.

Kävin itse parin vuoden tauon jälkeen miesten Superpesistä seuraamassa Vimpelissä. Olin molemmilla Saarikentällä pelattavissa loppuottelussa paikalla.

Näin Vimpelissä loppuottelupäivinä hyvin paljon samankaltaisuutta ja yhteneväisyyttä Ruotsin kauden 2010 jalkapallomestari Malmö FF:n jalkapallokulttuurin kanssa. Olin Malmössa seuraamassa jalkapallo-ottelua kesällä 2006 ja sielläkin sinivalkoisen kotijoukkueen kannattajat liikkuivat jo tuntikausia ennen ottelun alkua kaupungilla ja otteluihin jonotettiin, vaikka stadionilla kyllä oli yllin kyllin tilaa kaikille. Sain seurata ottelua keskellä kotijoukkueen kannattajien ydinjoukkoa ja ihastella kauan ennen ottelun alkua, ottelun aikana ja vielä sen jälkeenkin kannattajien taukoamatonta kannustusta kaikin mahdollisin keinoin. Ja laulu kaikkein näkyvimpänä kannustusmuotona.

Tässä linkki Malmö FF:n kultajuhlilta, jossa fanit laulavat joukkueen kanssa seuran tunnuslaulua:


ja tässä pätkä samasta lauluesityksestä ennen ottelun alkua:


Ei voi mitään sille, että kun on saanut läheltä olla seuraamassa sekä pienen Vimpelin että suurkaupunki Malmön fanikulttuuria, vaikkakin eri lajeissa, näkee erittäin paljon yhteneväisyyttä.

Tässä vielä pätkä, jossa näkyy yleisömassa ja sen käyttäytyminen mestaruuden ratkaisevan ottelun loppuhetkillä ja ottelun päätyttyä. Muutamassa sekunnissa koko kenttä täyttyi kannattajista. Ja jotta yhtenevyys viime kesän loppuotteluihin Saarikentällä olisi mahdollisimman täydellinen, olivat vastakkain Malmössäkin sinivalkoinen kotijoukkue ja keltamusta vierasjoukkue.

Harjoitellaanpa viestin laittamista.

Oikein hyvä uudistus tämä rekisteröinti. Siellä oli joku yrittänyt heti huijata rekisteröitymällä Reijo Realisti-nimellä, mutta Pesiksen Maailma puuttui asiaan kyllä nopeasti ja poisti kyseisen nimimerkin käytöstä.

Eli tässä kirjoittaa nyt ihan aito "Reijo Realisti"