F-ikäisten peleissä on meidän junnuille käyny useammin kuin kerran, että meidän lukkarin ottaessa heittoa kiinni kotiutusilanteessa tulee vastustajan pelaaja hakemaan lyöjän mailaa ja häiritsee selkeästi kiinniottoa (on ollut jopa fyysistä törmäystäkin) ja joka kerralla on juoksut hyväksytty oli tuomarina junnu- tai aikuistuomari! Kerran hyväksyi Kouvolassa aikuistuomari kysymysheitolla syntyneestä harhaheitosta juoksun vaikka sitä ei naperosäännööissä saisi tehdä. Eli opetettaisiinko lapsille reilua peliä oikeasti niinkuin kuuluukin. Ja ne huudot on minusta OK jos ei mennä henkilökohtaisuuksiin eikä törkeyksiin. Se on jokaisen (pelaajan, valmentajan, huoltajan tai katsojan) omasta sivistystasosta kiinni missä nämä rajat kulkevat!

Taas kerran tuli otettua yhteen oman junun valmentajien kanssa kun pesisreenit loppui n. 10 min. yliajalla (keskiarvo +/- vartti) ja tietenkin loppuvenyttelyt sitten kotona ja porukan ikähaitari on 5v. - 10 v. eli nuoremmilta oikeakin reeniaika 1,5 tuntia on melkein liikaa vaadittu. Pienimmät ei vaan jaksa. No vanhemmat on tästäkin silloin tällöin huomautelleet mutta meno vaan jatkuu. Siinä vaan menee kello usein yli 20.00 ennen kuin ollaan arkena kotona ja kouluun ja päivähoitoon seuraavana aamuna. En vaan kykene ymmärtämään koko touhua. Taidan olla turhan vanhaa ikäluokkaa kun minusta ennen oli ammattitaitokysymys, että reenit alkaa ja myös loppuu ajallaan. Täsmällisyyttä ja huolelllisuutta pitäisi minusta opettaa lapsille omalla esimerkillä eikä teoriassa. Ei niissä peleissäkään menestystä tule jos asiat tehdään vain sinne päin. Viimeksi tuli vaan kommenttia että voi vapaasti lähteä pois jos on kiire jonnekin. No porukkapainehan tekee sen että kirjaimellisesti pitäisi junnu vetää kädestä pois jos haluaa lähteä siloin kun on sovittu. Meidän seurassa on viimeisestä junnumitalista kulunut aikaa 20 vuotta (viimeksi -91) eli kovasti pitäisi ryhtiliiketta löytyä, jotta minut vakuuttaisi osaamisen tasosta nykypäivänä (kyllä stä paikoin löytyykin mutta..). Heikosta lähteestä poimittuna seuramme junnumitalitilasto takavuosilta suuntaa antavasti (-70 luvulla 6 kpl, -80 luvulla 35 kpl ja -90 luvulla 4 kpl ja sitten on ollut hiljaisempaa).

Tota yleisliikunnallista hopinää (kommentti 183) yleensä kuulee niiden suusta joilla ei ole lajitaidoissa muille annettavaa. Jos nyt junnupeleissä (ja muissakin) näkee selkeesti että pelimiehet on väärillä paikoilla, heitetään väärillä tekniikoilla ja jakuvasti ohi, ei ole kiinniotot huolellisia (=vartalot takana) niin siinä ei jargonit paljoa auta. Kun nyt keskityttäisiin aihan vaan perusjuttuihin niin joka lajissa päästäisiin pitkälle. Se palloon osuminen ja heiton perille saaminen nyt tulee junnuilla ekana mieleen (ja ne kiinniotot). Ei tarvii ohjeistaa ja kertoa pääfunktioista... Futiksessakin alkaa jo lehti kääntyä kun suomalaiset maajoukkuepelaajat saa joissakin peleissä 5 peräkkäistä syöttöä omille!!! Tämmösen pelin muistan näkeneeni..

Vielä itse näkisin niitä "savumerkkejä" pesiksen noususta lisääkin. Oulun tapahtumat ei mieltä nostata kun sarjan neloselle kävi miten kävi ja SMJ :kin isona paikkana rämpii sille kuulumattomalla sarjatasolla. Maine pikkupaikkakuntien pelinä, missä kilpailua muiden lajien kanssa ei ole paljoa, on osin ansaittua. Toivon vilpittömästi, että tahti muuttuu jatkossa. Oma F-junnupoikani ainakin on lajista oikeasti innostunut. Poitsu on jo reenannu pari vuotta ominkin päin ja käynyt lyömässä verkkoon n. kerran viikossa kesäisin (ja tulokset alkavat näkyä). Tästä sitten kerroin ylpeänä seuramme apukoutsille ja vastaus oli aika tyrmistyttävä. Eli mitä sillä on väliä. Tämähän on vain tällainen kesäpeli. Ei tässä tarvitse ominpäin reenata... Joskus olen omaakin panostani valmennukseen tarjonnut kun joskus 16 veenä sain SM -hopeeta ja Itä-länttä pelata ja tein vielä pari vuotta sitten JPVT :nkin mutta en viitsi enää tyrkyllä olla jos seuralle kelpaa nämä joo miehet mitkä ei kyseenalaista mitään ja palaavat kesäpeliä... Mieluummin valmennan omaa junnua, jolla on asennetta niin näkevätpähän muutkin joskun miltä se oikeä pesis näyttää. (Kun ei pelata "kesäpeli" -asenteella.) Eikä meidänkään perheessä reenata verenmaku suussa. Parustaitoja vaan laitetaan kuntoon huolella.