Herra Pesiksen Maailma lämpenee ajatukselle jopa siinä määrin, että ko. henkilöt voivat odottaa yhteydenottoa asian tiimoilta tuota pikaa. Samalla kun päätän mediahiljaisuuteni, olisi vähintään tervetullutta saada tervepäistäkin tekstiä Pesiksen Maailmaan.

Blogien kirjoittajat saavat itse valita, haluavatko linkin omaan blogiinsa vai kirjoittaa tekstejä suoraan Pesiksen Maailmaan. Turha tätä on tosiaan hajottaa määräänsä enempää, kyllä tänne sivuille tekstiä ja mielipiteitä mahtuu.

Susi-Kustaa kirjoitti:


Helppo olla samaa mieltä. Se, että lehtijuttumme väistävät Helsingin, johtuu pitkälti siitä ettei tämän alueen median sähköisissä versioissa ole pesäpallosta juurikaan juttuja. Hesari kirjoittaa Tahkon peleistä lyhyesti ja Puna-Mustien kotipeleistä menestyksen mukaan mutta nettiversiossa on ymmärrettävästi hiljaisempaa.

Lajin johtopaikoilla tiedostetaan mediayhteistyön merkitys, mutta kaipaisin itsekin toteutukseen lisää puhtia. Tässä katsannossa Petri Kaijansinkko on taustaltaan ja ulosanniltaan hyvin lähellä optimaalista tyyppiä, joten toivotaan mediayhteistyön kehittyvän voimakkaasti.

Ensimmäiselle Pesiksen Maailman vuodelle ei ollut alun perinkään mitään odotuksia, varsinkaan kun sivusto toimii harrastepohjalla eikä tämän tekemistä saa kukaan minkäänlaista taloudellista hyötyä. Sitä taustaa vasten on ollut mukava nähdä, että myös talvella sivuilla pyörii joka päivä 1000 - 2000 henkilöä päivittäin ja eri ip-osoitteita on google analyticsin mukaan hiljaisimpinakin aikoina kuukausittain viisinumeroinen lukema.

Kilpailukaudella lukemat luonnollisesti kasvavat, mutta minkäänlaista maailmanvalloitussuunnitelmaa meillä ei vieläkään ole. Katsotaan, mitä Pesispörssi saa aikaan startatessaan. Suunnitteilla on, että Pesiksen Maailman rekisteröityneet käyttäjät saavat koeajaa pesäpallon Liigapörssiä tämän kuun aikana. Tästä ilmoitellaan tarkemmin lähiviikkoina.

Mitä mieltä olette: miltä runkosarjan päätössijalta tämän kesän miesten Superpesiksessä voi nousta mestariksi saakka? Entä mitaleille? Onko kaikilla pudotuspeleihin päässeillä joukkueilla realistiset mahdollisuudet mitaliin olettaen, että joukkueiden avainpelaajat ovat terveinä?

Sinänsä aihe käsittelee pesäpallokulttuuria aika pitkäjänteisestä näkökulmasta, mutta on totta että nuorten harjoittelukulttuuri on osa sitä.

Tiivistäen voisi sanoa, että juniorivalmennuksen tärkein tehtävä on ohjeistaa lapsia ja nuoria siihen, kuinka asioita voi tehdä joukkueharjoitusajan ulkopuolella. Perustaitojen opettaminen on itse harjoitusten pääfunktio, mutta ohjeistaminen omatoimiseen harjoitteluun on myös valmennuksen laadun mittari. Liikunnallisten ja terveiden elämäntapojen kokonaisuuden avaaminen yhdessä asianmukaisten harjoittelun tukitoimien läpikäymisen kanssa antaa jo varhaisessa kasvuiässä edellytykset omaksua ko. asioita pysyviksi osiksi elämää, vaikka harrastus loppuisikin murrosiässä. Tätä kautta lajikulttuuri ottaa edelleen askelia eteenpäin, kun asioita pystyy välittämään eteenpäin mahdollisesti vaikkapa nimenomaan omien lastensa valmentajana tai ainakin vanhempana.

Pesiksen Maailman vapun runkosarjaspektaakkelia odotellessa käynnistetään keskustelua joukkueiden voimasuhteista tämänhetkisten tietojen perusteella.

Viime vuoden runkosarjan lopputilasto näytti seuraavalta:

1. Kouvola
2. Vimpeli
3. Sotkamo
4. Oulu
5. Hyvinkää
6. Raahe
7. Koskenkorva
8. Kitee
9. Kiri
10. Nurmo
11. Joensuu
12. Ulvila

Itse arvioisin tällä hetkellä joukkueita aakkosjärjestyksessä seuraavasti:

Hyvinkää: Muodonmuutos on suuri. On mielenkiintoista nähdä, kuinka hyvinkääläisyleisö ottaa joukkueen omakseen jos kausi kääntyy veriseksi taisteluksi kahdeksannesta sijasta. Lupaavasti Kotkan halliturnauksessa esiintynyt Iiro Haimi tulee tekemään alkukaudesta vasurillaan paljon kärpäsiä, mutta miehen poissaolo ulkokentältä näkyy. Etukenttä on arvoitus, mutta potentiaalia löytyy. Sijat 7-11.

Joensuu: Hyviä täsmähankintoja, mutta joukkueen pelitapa ja suoritusvarmuus puuttuvät vielä. Tulee parantamaan hallipeleihin verrattuna. Lauri Kivisen roolitus on mielenkiintoinen seurattava: Miehellä on käyttöä missä sisäpeliroolissa tahansa ja JoMa tarvitsee Nurmeksen Seppojen kasvatilta huippukauden. Sijat 6-9.

Kankaanpään Maila: Pesäpallopiirien talvea lyhentänyt kestopuheenaihe. Hallipelit voi jättää omaan arvoonsa, Kankaanpään taso nähdään vasta kun hermostuneet avauspelit on pelattu ja perusrumba alkaa. Oikein roolitettu ja terve Juha Suorauha on avainpelaaja nimivahvassa ryhmässä. Etukenttää tullaan testaamaan todella paljon, mutta pudotuspelipaikasta ei ole huolta. Sijat 5-7.

Jyväskylän Kiri: Joukkueen ilme kotiturnauksessa oli yhtenäinen ja energinen. Kirin prosessi joukkueen eteenpäin viemisessä kohti maan huippua vaatii tänä vuonna pudotuspelipaikan. Kaikki kyselevät lukkarin ja lyöjäjokerin tason perään, mutta siihen vasta pelit antavat vastauksen. Sijat 7 - 10.

Kiteen Pallo -90: Nuoria miehiä, nuori runko ja lisukkeena pari kokenutta huippua. Periaatteessa Kiteen pitäisi olla tänä vuonna menetyksistä huolimatta vähintään samaa tasoa. Nuorilta vaaditaan jo tänä vuonna voimakasta tason nostoa. Toni Laakso tekee etukentälle paljon mutta pudotuspelipaikasta taistelu menee tänäkin vuonna viimeisille kierroksille. Sijat 7-10.

Koskenkorvan Urheilijat: Jo ensimmäisen halliturnauksen jälkeen Kossu on nostettu mukaan kärkiviisikkoon ja joukkueen rakennetta katsottaessa ero kärkeen on kaventunut. Yli-Hirvelän ja Rantalan jalkojen terveinä pysymisestä riippuu, kuinka kaukana pudotuspeliviivasta Korvalla seilataan. Sijat 4-6.

Kouvolan Pallonlyöjät: Vaikka vaihtuvuus on pientä, alkukaudesta pienten asioiden hitsaamisessa riittää hommia. Rantanen ja Partanen ovat tuttu parivaljakko Järvenpään ajoilta joten yhteinen sävel löytyy pian ja muuten rutiini riittää pitkälle. Runkosarjan voittoon en usko. Sija 3.

Nurmon Jymy: Seura joka kaatoi yksin omavaraisuussäännön jokunen vuosi takaperin on nyt liikkeellä omista pojista koostuvalla ryhmittymällä. Kuten on kirjoitettu, kokeneiden pelimiesten jatko pelastaa johonkin asti. Se jokin ei tänä vuonna riitä pudotuspeleihin, vaikka ryhmä tuleekin tekemään kovan rynnistyksen jossain vaiheessa tätä(kin) kautta. Sijat 9-11.

Pattijoen Urheilijat, Raahe: On vanhat peruspalikat koossa taas. Sirviöllä on miehiä sekä sisälle että ulos kiitettävästi ja on mielenkiintoista nähdä, kuinka PattU peliään pyrkii pyörittämään. Alkukausi voi olla hakemista suhteessa muihin joukkueisiin, mutta materiaali riittää parantamaan viime kauden runkosarjasijoitusta. Sijat 4-6.

Sotkamon Jymy: Muutama uusi mies tietää uutta virtaa toimintaan eikä mikään kieli sen puolesta, että Jymy kompuroisi runkosarjassa itsensä ulos kärkikolmikosta. Aki Oravan jalat numerolla kaksi ovat kysymysmerkki, jota lieventää kolmen etenijäjokerin käyttömahdollisuus. Vuosina 2001-2006 Sotkamo haali runkosarjan voittoja kuin ne olisivat poistumassa muodista mutta nyt joukkue on iskenyt selustasta neljän kauden ajan. Nyt piikkipaikalle on kaikki mahdollisuudet. Sijat 1-2.

Vimpelin Veto: Jos mahdollista, vielä mielenkiintoisempi nippu kuin viime kesänä. Koko viime kauden ajan joukkueella oli lontooksi sanottuna "eyes on the prize" eli silmät kiiluivat toiminnan ohjatessa 100% keskittymisellä kohti pokaalia. Vaihdos pelinjohdossa teki hyvää, jotta toiminta saa uutta virtaa ja sekä pelitavan että lyöntijärjestyksen rakentuminen ovat erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Ei välttämättä heilu alkukesästä asti kärkipaikoilla, mutta laatu, keskittyminen olennaiseen ja huippuluokan materiaali nostaa ViVe:n taistelemaan jopa runkosarjan voitosta. Sijat 1-2.

Henkilökohtainen veikkaukseni 16.3.

1. Sotkamo
2. Vimpeli
3. Kouvola
4. Koskenkorva
5. Raahe
6. Kankaanpää
7. Joensuu
8. Kitee
9. Kiri
10. Hyvinkää
11. Nurmo

Mitä mieltä sinä, arvoisa kestotilaaja, olet?

Monta hyvää pointtia pesäpallon katsomokulttuurin kehittämiseen liittyen on jo esitetty. Mielestäni kyseistä kulttuuria tulisi lähteä rakentamaan jo olemassa olevien rakenteiden päälle ja miettiä pesäpallopeliä tapahtumana, sen perinteitä sekä sitä, mihin suuntaan ottelutapahtumaa halutaan viedä.

Itse en usko laulukulttuurin yleistyvän pelin katsomossa ainakaan lähivuosina. Jalkapallomiehenä kuuntelisin sitä kyllä hyvinkin mielelläni, mutta jo aiemmin mainittu ottelun kiihkeä rytmi sotkee sitä ajatusmallia liiaksi. Pesäpallossa nimenomaan vastustajan sisäpelin aikana tapahtuva huutaminen on ollut tapa sotkea vieraiden toimintaa ja antaa tätä kautta kotijoukkueelle entistä parempi mahdollisuus voittoon. Tätä on ruokittu mm. pelinjohtajien toimesta sekä kommenteilla kymmenennestä ulkopelaajasta että jo mainituilla käsimerkeillä, joilla pyritään saamaan yleisöä mukaan. On jokaisen pelinjohtajan oma asia, lähteekö sellaiseen mukaan vai ei. Olennaisempaa on mielestäni se, että seurat tekisivät entistä suuremmissa määrin yhteistyötä katsojiensa kanssa ts. mahdollistaisivat kannatuskulttuurin syntymisen ja kasvun.

Eri puolilla maata tarvitaan erilaisia keinoja yhteisöllisyyden rakentamiseksi. Kannattajayhdistysten syntyminen olisi erittäin tervetullut ilmiö ja nyt Kankaanpäässä sekä Jyväskylässä toimintaansa käynnistävät ryhmittymät ovat loistava uutinen. Näille kannattajaryhmille sopisi mielestäni mainiosti vaikkapa sellainen perinne, että kotijoukkueen faniryhmä tarjoaisi vieraiden vastaaville kahvit ennen pelin alkua ja siinä samalla voisi keskustella tulevasta pelistä.

Pesäpalloväen on ylipäätään syytä olla nykyistä ylpeämpi omasta lajistaan. Kaiken keskiössä on luonnollisesti peli ja sen on oltava tuotteena kiinnostava. Tämän ohessa on se, kuinka hyvin katsojista huolehditaan ja millaisen tapahtuman kotijoukkue saa rakennettua. Katsojille pitää osata tarjota sitä, mitä he haluavat mutta sen ohessa myös sitä, mitä he eivät vielä tiedä haluavansa. Pesisliike kaipaa visionäärejä jotka myös toteuttavat asioita. Henry Fordin sanoin: "Jos olisin kysynyt asiakkailtani mitä he haluavat, vastaus olisi ollut: "Nopeampia hevosia"".

Ihan välttämättä ei FF:n tyylistä lentoa kannata odotella, mutta katsellaan mitä tapahtuu. Toki muutamia ideoita löytyy aina varastosta tämänkin suhteen.