Pesiksen Maailma elää. Sarjan avauskierros on käsillä ja kun gladiaattorit hakevat jo ensituntumaa bussien videolaitteisiin, on aika käydä joukkuekohtainen katsaus siitä kuinka runkosarjassa käy.

1. Sotkamon Jymy

Pyöritteleepä asiaa miten tahansa, Jymyn ensimmäistä runkosarjavoittoa sitten vuoden 2006 ei uhkaa realistisesti mikään. Se on uusiutunut riittävästi saadakseen rutinoituneet profiilipelaajat syttymään heti kauden alusta ja erityisesti violetille kotistadionilleen Sotkamo tulee saamaan tänä kesänä vastaansa liian monta kertaa jo ennakkoon luovuttaneen vastustajan.

Vahvuudet: Koko paketti. Pelitavasta, jokereiden käytöstä ja Jymyn viihdyttävyydestä eli sen puutteesta tullaan varmasti taas kerran narisemaan pitkin suvea, mutta sillä on ennätyksellisen vähän merkitystä. Peli kehittyy, fokus on syksyssä ja pistesarake paisuu loppukesää kohti hulppean kokoiseksi.

Kysymysmerkit: Mikko Kemppainen. Kemppainen on taitava sekä mailan että räpylän kanssa. Normaalisti mies nostettaisiin näillä listoilla potentiaalisten läpimurtopelaajien joukkoon, mutta kyse ei olekaan siitä onko Kemppaisella potentiaalia nousta aivan terävimmälle huipulle asti. Aivan varmasti on, mutta samalla täytyy muistaa, ettei herra saanut viime syksyn välierien ratkaisuhetkillä pallosta edes hippaa eikä kukaan varmasti edes yritä väittää, etteikö tämä vuosi määrittäisi vielä melko nuoren miehen mainetta tiukoissa paikoissa pelaamisen suhteen.

Arvio: Heti alkumetreiltä Sotkamo ei karkaa vaikka vahvasti aloittaakin. Isoimmat kannet kaskessa ovat Raahea vastaan pelattavat väännöt, joissa ei tänäkään vuonna nähdä paraatimarsseja kolmen pisteen voittoihin. Alkukaudesta nähdään se uusiutuneen joukkueen vastaanottama pakollinen turpasauna jollain pitkällä vierasreissulla, mutta juhannustauon jälkeen Jymy syö sarjan keskiviivan tuntumassa ja sen alapuolella majailevat niput elävältä jos niin haluaa.

Seuraa tätä: Jymyn paikallislohkon vastustajat Kiri, Kitee ja Joensuu herättävät Sotkamossa sekä joukkueessa että katsojissa yhtä paljon vipinää ja suuria tunteita kuin euroviisut. Markkinointiryhmä saa kaivaa kaneja stetsonista keksiessään, että miten katsojat saadaan vielä siihen kuudenteenkin lukemin 2-0 (4-1, 4-0) päättyvään paikalliskotipeliin paikalle mökkitikan heittämisen sijaan.

2. Vimpelin Veto

Mainitaan mestaruusdarra heti alkuun, niin voidaan jättää sekin klisee pois. Vimpulan runko ei tule tyytymään yhteen kyläspektaakkeliin, vaan sen runko janoaa enemmän. Kaikki kielii sen puolesta, että Vimpeli on tullut terävimpään kärkeen jäädäkseen ja hyvä niin. Tulee notkahtamaan runkosarjan aikana kertaalleen 5-6 ottelun ajaksi pelitavan uusiutumisen vuoksi ja vaikka pisteitä silläkin jaksolla tippuu mukavaan tahtiin, Sotkamon perävaloja ei sen jälkeen enää näy.

Vahvuudet:  Viime vuonna nähtiin se, mitä moni uskoi joutuvansa odottamaan vieläkin vuosikymmeniä: pohjalainen joukkue siirsi kaiken positiivisen omassa olemuksessaan samaan koriin ja vanhojen mestaruusviirien tuijottelun sijaan ymmärsi, ettei poikkeuslahjakkuudellakaan ole ratkaisevaa merkitystä jos rakenteet heidän ympärillään eivät ole kasassa. Näiden pohjien rakentuminen antaa valtavan edun tähän vuoteen ja potentiaalia ryhmästä löytyy jopa kehittymiseen. Uusi pelinjohtaja, pari uutta pelaajaa ja uusi status muiden metsästämänä päänahkana tuo uutta virtaa touhuun, mutta kyseiset seikat sisältävät myös sudenkuoppia.

Kysymysmerkit: Hitsautuminen. Miika Rantatorikka on isojen haasteiden edessä: mykoplasmat ja vääntyneet nilkat ovat sivuseikkoja sen rinnalla, että Vimpelin koko joukkue ja kylä seisoi useamman vuoden Risto Ojanperän takana haluten miehen johdattamaan valkosiniset kohti loistoa. Lähestymistavassa peliin, kokonaisuuden hallinnassa ja muissa keskeisissä elementeissä herroilta löytyy paljon yhtäläisyyksiä, mutta ensimmäinen homma Rantatorikalla on ottaa kesällä haltuun koko tilanne. Viikonloppupelinjohtajana toimiminen talvella antaa mahdollisuuden olla avioeron jälkeinen mukava isä, joka vie lapset huvipuistoon kun on isän vuoro pitää lapsia. Syksyn jäljiltä koko seutukunnan suhtautumisessa viime kauteen on kokonaisuudessaan helposti turhan kultareunusteinen tunne, eikä uudelle miehelle välttämättä anneta reilua saumaa ajaa omaa hommaansa eteenpäin. Myös Hannu Huuskosen pitää ottaa jälleen uusi loikka kohti huippua. Jos mietit ihan rehellisesti, että voiko sinun mielestäsi Huuskoselta tähän asti nähdyillä esityksillä voittaa mestaruuden, tuleeko sellainen fiilis että no mikä ettei?

Arvio: Vääntää ja kääntää tiukasti kärkisijoista koko kesän. Vimpeli tulee antamaan jälleen valtavasti puheenaiheita pesäpallokeskusteluun ja Saarikentälle kausikortin hankkineet tulevat saamaan rahoilleen vähintäänkin vastinetta tavalla tai toisella. Nousee kakkoseksi, mutta ratkaisu jää viimeisille kierroksille.

Seuraa tätä: Runkosarjan henkilökohtaiset tilastovoitot eivät tänä vuonna irtoa yhtä selkeällä vyöryllä Vimpelin suuntaan. Viime kesän ilotulitus poisti pahimmat höyryt tämän suhteen, mutta tänäkin vuonna Saarikentällä nähdään ajoittain jenkkifutislukemia.

 3. Pattijoen Urheilijat

Kiusaus olisi suuri nostaa Pattijoki taistelemaan jopa sarjan piikkipaikasta, mutta paketti ei lupaavista esityksistä huolimatta tunnu roolitusten osalta yhtä valmiilta kuin muutamia vuosia sitten. Kaikki peruspalikat ovat kovaa kaliiberia, mutta paalupaikalle asti kiipeäminen vaatisi kokeneen kaartin onnistumisten lisäksi Topi Kososelta samanlaista kautta kuin kolme vuotta sitten. Ikinä ei pidä vähätellä sitä tosiasiaa, että tämän joukkueen runko ja pelinjohtaja ovat käyneet siellä kuuluisassa päädyssä asti eivätkä vain haaveilleet siitä.

Vahvuudet: Pattijoen pelissä on olemassa kaikki elementit huippukesää varten. Rännärille syntyy uutta sähinää ja hyvän startin saadessaan keltamustat saavat päälle sen vaihteen, jossa pelitapa iskostuu jokaisen selkäytimeen ja ainoa millä on merkitystä, on voittaminen.

Kysymysmerkit: Jos Sami Sirviö sai viime vuoden Hyvinkäästä parsittua sarjan toiseksi vähiten juoksuja päästäneen nipun, tänä vuonna tehtävä on monta pykälää helpompi. Sikäli kun lyötyjen määrä pysyy viime vuoden noin neljässä per jakso, sijoituksessa kolmen joukkoon ei pitäisi olla hätää. Paljon puhutaan Pattijoen lukkaripelistä, mutta syystä tai toisesta vaistoni sanoo, että nimenomaan sisäpelin tehokkuus tulee olemaan se suurempi kysymysmerkki tänä vuonna.

Arvio: Pari ensimmäistä vieraspeliä ovat potentiaalisia ansoja, mutta veikkaukseni on että PattU saapuu 2.6. Sotkamoon tappiottomana ja sarjan kärjessä. Loppua kohti kaksi joukkuetta pyyhkii ohi, mutta varteenotettava kärkikamppailija Raahe tulee koko kesän ajan olemaan.

Seuraa tätä: Samaan paikallislohkoon siirretyt Vimpeli ja Raahe tulevat ratkomaan runkosarjan kakkospaikan keskinäisissään.

4. Kouvolan Pallonlyöjät

Kouvolassa odoteltiin katsomon puolella viime vuonna koko vuoden ajan finaaleja ja niissä koetun pettymyksen jälkeen Koplalla ei ole runkosarjassa mentaalipuolella juurikaan voitettavaa. Käytännön tekemiseen tällä tulee olemaan lähinnä marginaalinen vaikutus, sillä KPL on edelleen osa kärkikvartettia eikä Kouvolan mestaruus ole yhtään sen kauempana tai lähempänä kuin aiempinakaan vuosina. Runkosarjan kärkisijaa Itä-Länsi – isännät eivät sen sijaan pääse tänä vuonna tuulettelemaan. 

Vahvuudet: Joukkue on edelleen täynnä rutinoituneita huippupelaajia ja laatua löytyy joka sektorille. Kouvola pääsee tähän kauteen altavastaajan asemasta ja se voi sopia mustakeltaisille yllättävänkin hyvin.

Kysymysmerkit: Matti Latvalan vaivat ovat jatkuneet koko talven, eikä kattavaa selitystä ole löytynyt. Vaikka mies pelikunnossa olisikin, koko vyyhdin purkaminen tulee viemään ison palan pois tämän kauden peleistä. Kouvolan kokonaisuudelle se taas olisi vielä tänä vuonna lähes tekemätön paikka.

Arvio: Pelin taso tulee vaihtelemaan enemmän kuin edellisillä kausilla, mutta näitä heilahteluja tasoittaa joukkueen kokemus ja rutiinitaso. Jos joko Vimpeli tai Pattijoki kokee jotain dramaattista, KPL on heti haaskalla mutta peruspelaamisella sen taso on tällä hetkellä piirun verran näiden kahden alapuolella.

5. Koskenkorvan Urheilijat

Kossua veikataan ahkerasti yllättäjäksi, mutta valtava yllätys sen menestys ei lopulta olisi. Totta kai Korvankin materiaalista löytyy heikkouksia ja ennen kaikkea ohuita kohtia, mutta jo pelkästään listalta sen alapuolelta löytyvien rostereita tutkimalla voi huoletta todeta ettei Ilmajokisilla ole tässä katsannossa hädän päivää. Koskenkorvan toimintaan on puhallettu uutta henkeä ja vaikkei Soinin ajan Kossussa mitään vikaa ollutkaan, nyt on mahdollisuus ottaa askel eteenpäin kohti ehdotonta huippua.

Vahvuudet: Härkälauman "pihviketju" eli kotiuttajat ovat rautaa. Marko Pelkoselta juoksuja tulee hieman enemmän ryppäissä, mutta miehet salmiakkipaidoissaan leipovat palloa kenttään tasaiseen tahtiin. Mikäli peli lähtee käyntiin jo ennen juhannusta, saadaan Ilmajoella viettää hieno pesäpallokesä sillä asetelma sopii Kossulle äärimmäisen hyvin. Tänä vuonna sen ei vielä "pidä" ottaa mitalia mutta mahdollisuudet pärjätä ovat olemassa.

Kysymysmerkit: Etukenttää tullaan kokeilemaan paljon ja kesän mittaan Koskenkorvan ulkopeli asetetaan todella puntariin.

Arvio: Alkuvaiheessa luvassa on yllättäviäkin tappioita, mutta kotonaan KoU on kova. Matkapeleissä tulee kuitenkaan sen verran tiheästi kuokkaan, että sarjasijoitus neljän joukossa jää runkosarjassa haaveeksi.

6. Kankaanpään Maila

Kankaanpäätä on vuoroin kehuttu, mollattu, ylistetty, paneteltu ja siitä on saivarreltu, mutta mielipiteestä riippumatta fakta on, että KaMa on tänä kesänä urheilullisesti varteenotettava joukkue. Siitä taas nostan hattua, sillä uutta väriä sarjan kärkipuoliskolle on kaivattukin. Pohjanlinnan kentällä eletään hurmosta ja seuran verkkariin haluaa mainoksensa tällä hetkellä jokainen seutukunnan peltiseppä ja leipuri.

Vahvuudet: Profiilipelaajilla on kokemusta menestymisestä ja nuori, kunnianhimoinen ja töitä vuorotta tekevä Tomi Niskanen on hyvä hahmo luotsaamaan laumaa. Positiivinen pohjavire, monipuolinen sisäpeliarsenaali ja yleisön tuki antavat hyvät eväät alkuun.

Kysymysmerkit: Ryhmästä ei löydy yhtään etumiehen peruskoulutuksen saanutta pelaajaa, tosin aikuiskouluttautuneita paikalle on saatu. Niskasen valmentajakammiossa on hiottu etukenttäpelaamiseen varmasti yllättäviäkin ratkaisuja, mutta siitä ei päästä mihinkään että Sami Heinikaisen taktisen pelaamisen tason sekä röyhkeyden määrän täytyy olla tapissa mikäli KaMa ei halua pelata nollan jälkeen pelkkää takatilannetta.

Arvio: Kankaanpää on tänä vuonna varsinkin alkukesästä joukkue, joka sytyttää pelaamaan. Vieraskentillä pisteet ovat tiukassa, mutta niitä tulee toisaalta myös kolmen pisteen voittoina ja se on se, mikä erottaa KaMan sen alapuolelle jäävistä. Muutama maukas päänahka kotiluolassa takaa kuutossijan ja pudotuspelitunnelman.

7. Hyvinkään Tahko

Isoin muutos arvioimaani tilanteeseen parin kuukauden takaa löytyy yhteistyöseura Hyvinkään Tahkon suhteen. Mitään vieraskoreutta arviossa ei ole, joukkue on itse peleillään nousukuntonsa osoittanut. Lauri Vierimaa on läpimurtokauden kynnyksellä ja Juha Korhonen on mailan varressa huikeassa kunnossa. Operoi erittäin kapealla materiaalilla, mutta sen sisällä on potentiaalia. Esim. Tero Viinamäki voi tällä kaudella nousta jo lähemmäs sitä tasoa, mitä mieheltä on juniorivuosista asti odotettu.

Vahvuudet: Monta isoa poikaa jotka lyövät palloa lujaa sekä pelinjohtaja joka keskimäärin saa sen profiilin pelaajista erittäin paljon irti. Niin kauan kuin Hyvinkää pysyy viivan yläpuolella, pelihuumori kukkii ja kuula saa kyytiä.

Kysymysmerkit: Huomattakoon, että tämän arvion saa heittää ydinjätteiden loppusijoituspaikkaan jos Iiro Haimi loukkaantuu tai pallo ei pysy lautasella. Mies on Superpesiksen viiden fyysisimmän lukkarin joukossa, mutta jos en itsekään käyttänyt kolmessa harjoituspelissä väärä pois - merkkiä vaihtotilanteissa kertaakaan eikä ongelmia ilmaantunut, voi jokainen vetää suuntaviivat siihen miten vastustajat sarjapeleissä pelaavat. Etukenttää tuntuu olevan trendikästä arvostella, mutta sieltä pallo tullaan erittäin usein löytämään.

Arvio: Ehkä vaikeimmin ennustettavissa oleva nippu koko sarjassa, mutta aivan ääripäiden toteutumiseen ei riitä usko. Pudotuspelimahdollisuudet ovat kuitenkin realismia.

8. Kiteen Pallo

Kolmikkoa Joensuu, Kitee ja Kiri ei erota toisistaan kuin hammaslääkäri ja poliisi. Viimeiseen kierrokseen asti käydään taistoa viimeisestä paikasta auringossa ja Kitee saa paikan listalla kolmen syyn takia: Laakso, Kokkonen ja Laukkanen. Nuoriin pelaajiin voidaan uskoa kuinka paljon halutaan ja heistä useampi ottaa taas loikan eteenpäin, mutta näiden kolmen pelatessa sisäpelissä koko kauden hyvällä tasolla Kitee on pudotuspeleissä.

Vahvuudet: Ennen kuin Juhani Tammisen ihmisdynamo kului loppuun, mieheltä olisi saatu tähän saumaan kommentti "Poikkeuksellista talenttia". Vesa Varonen on nostanut profiiliaan viuhkan varressa ja nykyisellään "Vekke" on se joka kertoo pelaajille miten toimitaan eikä päinvastoin.

Kysymysmerkit: Kalenterin sivua ei tarvitse kääntää kesäkuulle kun kakkospuolen duo Männikkö-Mielonen on kukitettu tuhannennen heille lyödyn pallon johdosta. Jos Topi-vainaan katiskaa pitää käydä Kiteellä tarkistamassa kakkospuolen järvestä kerran pelissä, Laukkasen pitää puhkaista takakeskustaa samaan tahtiin.

Arvio: Terve Toni Laakso on sarjan Top 3 - lukkari. Se riittää pitkälle, muttei ensimmäistä pudotuspelikierrosta pidemmälle.

9. Jyväskylän Kiri

Juhani Lehtimäen saapuminen lautasen äärelle rauhoittaa joukkueen tilannetta huomattavasti. Joukkueessa on hämmentävä määrä nopeutta, mutta 40 pinnan kotiuttajat puuttuvat. Ei, Jyri Kyllönen ja Kalle Virolainen eivät ole sellaisia. Parantaa peliään viime vuoteen nähden, mutta Kirin harmiksi niin tekevät muutkin samassa karsinassa eikä edellä oikein ole sellaista selkää (Hyvinkää poislukien) jonka edelle Kirske voisi hiipiä.

Vahvuudet: Jalkoja on vaikka jaettavaksi. Mikko Rantalahti loihtii takatilanteita liukuhihnalta ja ukkoa saadaan otettua tupaan kaikilla pelissä sallituilla lyönneillä. Ulkopeliä on hiottu ja sen taso Jyväskylässä nousee viime kesään verrattuna.

Kysymysmerkit: Kiri on tasainen ja nuori mutta samalla myös tasapaksu ja kokematon ryhmä. Näyttäviä yksilösuorituksia löytyy: samassa pelissä voidaan saada näkohavainnot siitä kun Carlson venyttää sivuspagaatin kiinniotossa, Lehtimäki heittää laittoman jälkeen kesän korkeimman paalun, Rantalahti tekee mailan varressa permantosarjan ja tiputtaa sen jälkeen pienen ruutuun ja Jyri Kyllönen mesoaa onnistuneen jatkekumuran jälkeen kuin Artjuhin. Tukitoimia näille ei kuitenkaan löydy riittävän korkeatasoisen peruspelin muodossa, joten Kirillä on vaara tippua Superpesiksen "Ihan jees" - joukkueeksi.

10. Joensuun Maila

Ennen kuin JoMan toimistolla vaihdetaan meikäläisen numeron kohdalle teksti "Älä vastaa", perustellaanpa hieman. Viime vuosi oli Joensuussa pettymys ja Juha-Matti Sirviön, Aleksi Rautiaisen sekä Lauri Kivisen siirtojen myötä kaiken kuuluisi olla paremmin. Pahinta on kuitenkin se, että joukkueen yleisilme on pelissä aneeminen. Meininkin harjoituksissa on varmasti ammattimaista ja kentän ulkopuolella riittää hauskaa sillä aivan kuten edeltäjänsä Mika Kilpeläinen, myös Ari Väistö on tyyppinä lajin parhaasta päästä. "Parru" on kuitenkin heitetty valtavan työurakan alle ja herra toiminnanjohtajan pelinjohtajuus oli lopulta enemmän pakon sanelema kompromissi kuin miehen itsensä valinta. Laikassa oleviin väreihin Joensuu ei kaadu, enemmän mietityttää joukkueen identiteetin puuttuminen sekä pelillisesti että yleisesti.

Vahvuudet: Pelimiehiä. Juha-Matti Sirviö oli valtava hankinta, Lauri Kivisen potentiaali on kaikkien tiedossa ja "Allu" Rautiainen iskee kyseisiä ukkoja riittävällä prosentilla myös kotiin. Sarjan viime kesän huonointa ulkopeliä tilkitään tällä samalla ryhmällä jo melko hyvin. Etukentän pitäisi olla muita saman sarjakarsinan porukoita paremmassa kuosissa.

Kysymysmerkit: Mistä löytyy se asia/taho, joka nostaa JoMan lentoon ja kohti pudotuspelejä? Ratkaisupelaajien johtajuus on enemmän esimerkin kautta tekemistä ja varsinkin jos käyrä alkaa sojottaa alaspäin, kurssin kääntämiseen tarvittaisiin enemmän niskaperseotetta kuin viime kesänä nähtiin. Takakenttää on mollattu jo ennakkoon, mutta ei siellä katastrofia synny.

Arvio: Joutuu jossain vaiheessa alkukesää niukkojen tappioiden putkeen. Kauden kokonaissijoitus riippuu siitä, kuinka pitkäksi tappioputket venyvät. Jos profiilipelaajat vastaavat vastoinkäymisiin lyömällä palloa väliin, Mehtimäellä saatetaan syksyllä nähdä pudotuspelejä.

11. Nurmon Jymy

On lahjakkaita kavereita, on kokemusta, on periaatteessa kaikkea. Heittopussiksi Nurmo ei tule jäämään ja se pysyy pääjoukossa mukana viimeisille kierroksille, mutta sen kohtalo on kuin valkoisella kestävyysjuoksijalla: kun kello kilkattaa viimeisen kierroksen merkiksi, kärkiryhmä on karannut ja loppuun mennään omaa kauden parasta tavoitellen.

Vahvuudet: Kaksi peräkkäistä paikkaa nuorten Superpesiksen finaaleissa on hyvä osoitus siitä, että nousun vuodet saattavat olla Hyllykalliolla vielä esissä. J-P Vainionpää lyö pinnoja jos miestä saadaan kolmoselle asti. Uudet nettisivut ovat hienot.

Kysymysmerkit: Miten pelihuumorin käy, jos tänäkin kesänä joukkue pelaa kotiyleisön takia mieluummin vieraissa kuin kotona?

Arvio: Ei varma viimeinen, mutta askeleen jäljessä viimeisistä aurinkotuolipaikoista tappelevaa ryhmää.