Pesäpallossa keväällä tapahtuvat harjoitusmatkat etelän lämpöön tulivat tavaksi 80-luvulla. Ensimmäisiä reissuja sorvattiin Floridaan asti, mutta piakkoin aurinkorantoja havaittiin löytyvän lähempääkin. Kun Espanjan eteläosien kalastajakylät ja saaret muokattiin turismille otollisiksi aina aurinkoisiksi keskuksiksi, alkoi pesäpallossa pienimuotoinen kevätinvaasio sinne missä aurinko paistaa aina ja palvelua saa tarvittaessa tilattua sekä rallienglannilla että tarvittaessa myös suomeksi. Sittemmin pesismatkakohteiden valikoima on laajentunut kattamaan koko vanhan mantereen. Legendaaristen tarinoiden listaamiseen ei riittäisi parikaan jatkokertomusta, mutta hypätäänpä suoraan kulissien taakse ja kysytään missä ja miten tänä päivänä leireillään, mitä siellä tehdään ja miksi mennään sinne mennään? Onko meininki suoraan Irwinin Las Palmasista, mitä siellä treeneissä oikein tehdään ja mikä merkitys leireillä on? Vastaajina toimivat Vesa Varonen ja Tomi Niskanen.

Ensimmäisenä haastatteluvuorossa on Kiteen Pallo -90:n Superpesisjoukkueen pelinjohtaja Vesa Varonen. ”Vekke” on etelänmatkojen suhteen taattua tavaraa: edessä on tänä keväänä kymmenes leiri yksistään Espanjan Benalmadenassa ja yhteensä leirejä on tämän jälkeen kasassa 18. ” Kymmenen ”Penaalissa”, pari kertaa Inglesissä, kaks kertaa Maltalla, pari kertaa ”etelän” leirillä Budapestissä ja muutama muu”, luettelee Varonen kevään reissuja.

Miksi sitten nimenomaan Benalmadena? ”Kyllä se on varmasti se toimiva kokonaisuus. Siinä on kenttä hotellin lähellä, tutut paikat ja siitä on tullut täällä jo ikään kuin perinne. Meillä on ollut seurajohtoakin monta kertaa matkassa mukana ja sieltäkin puolelta paketti on todettu toimivaksi”, Vekke tuumaa. ”Seurajohto ja kokeneimmat pelaajat ovat pitkälti ne, joiden kanssa päätös matkakohteesta tehdään. Jos joukkueen junioriosasto ehdottaisi vaikkapa harjoitusleirin siirtämistä Ugandaan, sitä tuskin siirrettäisiin yhtään mihinkään”.

Kitee starttaa leirilleen 9.4. ja viihtyy paikan päällä viikon verran. Paitsi jos. Veskun taiteilijajuhlareissun piti olla jo viime keväänä, mutta tuhkapilvi sotki suunnitelmat ja leiri jäi pitämättä. Uskaltaako aiheesta jo vitsailla joukkueen keskuudessa? ”No ei oikeastaan kyllä uskalla”, Vekke myöntää. ”Tuntuu, että pojilla saattaisi sujahtaa mailat pussiin ja treenit loppua siihen jos sellaista heittäisi edes vitsillä. Pirisen Pasi kävi tuossa pari iltaa sitten vaimonsa kanssa kahvilla ja muisteltiin sitä, kun Basso oli viime keväänä perheineen etelässä ja jäivät sinne jumiin samaan aikaan kun meidän piti päästä sinne. Se ei täällä pohjolassa hirveästi lämmittänyt, että emerituskapteeni oli paikan päällä mutta joukkue jäi kotimaan kamaralle”.

Kiteen nuori joukkue on muutamalla kokeneella pelaajalla höystettynä ollut yhdessä jo viime kauden. Muutokset porukassa olivat vähäisiä, joten onko leirin merkitys susilaumalle ehkä muita joukkueita vähemmän joukkueen ryhmäytymisen puolella ja kenties enemmän harjoittelun puolella? ”No jaa. Sanoisin, että se on 50/50”. Harjoittelusta puhuttaessa Vekke pitää pienen tuumaustauon. ”Tietysti aina välillä on ihmetyttänyt, kun ihmiset luulevat että siellä vaan ryypätään”, VV toteaa painokkaasti. ”Onhan siellä hauskaakin pidetty, mutta ainakin kaikissa niissä joukkueissa joissa minä olen ollut mukana, siellä on harjoiteltu paljon. Nytkin meillä on viikon aikana kahdeksan harjoitusta ja erityisesti isolla kentällä lämpimissä olosuhteissa tehtävät tilannetreenit ovat äärimmäisen tärkeitä. Jos normaalia treeniviikkoa täällä miettisi, kahdeksan treenikertaa olisi äärimmäisen paljon, mutta siellä se tuntuu vähältä. Siinä ollaan ikään kuin viikko ammattilaisina eikä läheskään kaikkea haluttua saada mahtumaan viikon ohjelmaan”.

Onko treenaaminen muuttunut sisällöllisesti paljon Varosen omista peliajoista? ”Tilannetreenin määrä on kasvanut merkittävästi. Ennen harjoitusten pääsisältö etelässä oli putkeen lyömistä ja sen eri variaatioita. Nyt tehdään oikeastaan pelkästään tilanneharjoittelua nimenomaan ulkopelin ehdoilla. Jonkin verran tulee sellaisiakin treenejä, joissa etenijöitä kuormitetaan mutta pääpaino on kuvioiden katsomisessa”, Vekke selvittää. ”Myös fysiikkatreeni on tullut mukaan. Eihän sinne kannata lähteä puntteja nostelemaan, mutta oheisharjoittelu on tullut mukaan touhun muututtua kotimaassakin ammattimaisemmaksi”.

Etelän reissun jälkeen Kiteellä on kymmenen päivän tauko ennen ensimmäistä harjoituspeliä. Toiveena on päästä harjoittelemaan ulos heti leirin jälkeen. ”Normaalisti oltaisiin lähdetty viikkoa myöhemmin, mutta tänä vuonna pääsiäinen tulee sille viikolle ja se on siellä niin iso juhla, että se San Fermin (hotelli) jossa siekin vierailit, on kiinni kokonaan”.

Niin, ei-mihinkään-kirjoittanut teki tosiaan empiiristä tutkimusta eri seurojen leireistä viisi vuotta sitten. Työskennellessäni hieman syvemmällä sisämaassa asuin kuitenkin Marbellassa toisen suomalaisen kanssa ja vierailin siitä käsin tapaamassa tuttuja eri joukkueista sitä mukaa, kun ne etelässä leireilivät Benalmadenan ja Fuengirolan alueilla. Näin kuuden eri joukkueen leireilyä ja jos oli yhtäläisyyksiä, myös eroja löytyi. Näin hyviä treenejäkin, mutta ennen kaikkea yleistunnelma oli sitä luokkaa leppoisa, että myös sellaiset tyypit joiden kanssa ei ollut koskaan jutellut, aloittivat keskustelun samaan tyyliin luontevasti kuin alueen natiivit. Erilaisia ylilyöntejäkin nähtiin, mutta pääsääntöisesti pääasia oli ryhmässä oleminen ja talven kovan harjoittelun palkkiosta nauttiminen samalla kun harjoituksissa käytiin kuitenkin läpi kauden kannalta tärkeitä asioita.

Toisenlaiseen ratkaisuun ympäristön osalta päätyi sarjanousija Kankaanpään Maila, joka suuntaa Kiteen kanssa samana viikonloppuna Saksaan. Kastellaun on reilun 5000 asukkaan kylä lounais-Saksassa ja se tarjoaa harjoittelumahdollisuudet myös pesäpalloa varten. Mistä idea siirtyä hieman lähemmäs leireilemään, pelinjohtaja Tomi Niskanen? ”Viime syksynä tätä mietittiin, ja Porin naiset olivat viime vuonna tuolla. Sytyin ajatukselle välittömästi, sillä Benalmadenassa tuli oltua Peto-Jussien kanssa kolmena vuonna putkeen ja viime vuonna olimme KaMa:n kanssa Inglesissä. Kastellaun on pieni kylä ja siellä porukka pysyy hyvin kasassa. Etelässä se porukka kuitenkin hajoaa väkisinkin vähän”, Tomppa analysoi.

Millainen KaMa:n leiri on sisällöltään? ”Lauantaina käydään tutustumassa paikalliseen kulttuuriin, tehdään pieni retki ja tarkastellaan ympäristöä. Sunnuntaina menemme katsomaan Bayer Leverkusenin Bundesliiga-ottelua, joka on varmasti mahtava elämys. Maanantaina alkavat kenttävuorot ja harjoittelemme siitä torstaihin kahdesti päivässä”, selventää käskyttäjä. ”Näistä kuusi on lajitreenejä ja kaksi fysiikkaharjoituksia”.

Kuinka paljon sitten lajiharjoituksista käytetään kuvioiden hiomiseen? ”Käytännössä koko aika. Näen nämä jopa tietyllä tavalla harjoituspelejä tärkeämpinä paikkoina hioa omia ulkopelikuvioitamme. Täällä ehtii kaikessa rauhassa käydä asioita läpi koko joukkueena ja sen vieruskaverin kanssa. Meillä on kuitenkin joukkue ollut ympäri Suomea talven ajan, ja isoin juttu koko leirillä on saada olla yhdessä ja hitsautua vielä paremmin yhteen. Olen ollut tyytyväinen talviharjoittelukauteen kokonaisuutena ja painopistealueina olleissa nopeudessa ja ulkopelivarmuudessa ollaan muutamien pelaajien osalta kehitytty merkittävästikin, erityisesti jos pelaaja on päässyt harjoittelemaan paikan päällä Kankaanpäässä”, kuuluu Tompan arvio.

Kankaanpää pelaa myös ensimmäiset harjoituspelinsä reilu viikko leirin päättymisen jälkeen. KaMa on ollut pesiskansan huulilla koko talven ja joukkuetta seurataan erityisen tarkasti heti sarjan alusta. Millainen merkitys leirillä on koko kevään ja jopa alkukauden kannalta ja näetkö kautenne enemmän pitkäjänteisesti rakentuvana prosessina vai onko alkukausi teille erityisen merkityksellinen? ”Kyllä me ollaan heti alusta asti puhuttu pelillisistä asioista paljon ja painotettu sitä, että heti toukokuussa on niin tärkeitä pelejä että huippuiskussa pitää olla heti alussa. Näen laadukkaan treenaamisen avainasiana. Harjoituspelejä pelataan viisi, mutta pelata meillä suurin osa jo osaa. Talven aikana tapahtunut kehittyminen on näyttänyt, että pystymme pelaamaan Superin tasolla ja se pitää saada irti laadukkaan tilannetreenin kautta myös pelitilanteeseen”, Niskanen kertoo.