Elämän eri osa-alueiden yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi on haaste joka on jokaiselle tuttu. Urheilussa laadukkaan harjoittelun toteuttaminen vaatii paitsi yksilön vahvaa tahtoa, myös vahvoja rakenteita toiminnan tueksi. Vuokatti Urheiluakatemia on pyrkinyt vastaamaan haasteeseen kehittämällä toimintansa sisälle entistä laajamittaisempaa yhteiskunnallista yhteistyötä. Tätä kautta esim. ammattikorkeakoulun sekä varusmiesten yhteinen harjoitusryhmä aloitti toimintansa vuodenvaihteessa ja ensi lukukaudella on vuorossa yläkoululaisille suunnattu valtakunnallinen lukkarivalmennus joka yhdistää koulunkäynnin kahdesti päivässä tapahtuvaan harjoitteluun. Mikko Kuosmanen, Janne Vuorinen sekä Mikko Korhonen vastasivat Pesiksen Maailman kysymyksiin asian tiimoilta. Tämän lisäksi kysyimme Kuosmasen näkemyksiä mm. nuoriin, valmentamiseen ja asennoitumiseen liittyen.

AKATEMIA

Kertokaa Vuokatti Urheiluakatemian toiminnasta ja omista rooleistanne siinä?

Olympiakomitean valtakunnallisesti koordinoimat urheiluakatemiat ovat paikallisia yhteistyöverkostoja, joiden tehtävänä on mahdollistaa urheilevan nuoren opiskelu ja valmentautuminen rinta rinnan sekä tarjota käyttöön laadukkaat tukipalvelut. Urheiluakatemioiden toimijoita ovat alueen oppilaitokset, urheiluseurat, lajiliitot, julkinen sektori sekä tukipalveluita tarjoavat yhteistyötahot.

Vuokatti Urheiluakatemia on rakentanut yhdessä sidosryhmien kanssa Sotkamo-Kajaani -akselille toimivan valmennuskokonaisuuden eri lajeihin. Vuokattiin on muodostunut monen lajin osaamiskeskus (olosuhteet, leirikeskus, koululaitos ja tutkimus), jossa saman päämäärän eteen toimivat mm. Vuokatin rinteet, Vuokatin urheiluopisto, Vuokatti urheiluakatemia ja Jyväskylän yliopiston liikuntabiologianlaitos. Päätavoite on tarjota urheilijalle optimaaliset mahdollisuudet kehittyä lajissaan aina maailman huipulla asti kuten esimerkiksi Krista Lähteenmäki, Kaisa Mäkäräinen, Peetu Piiroinen ja Enni Rukajärvi ovat jo osoittaneet.  Keihäänkärkilajeina meillä on hiihtolajit, lumilautailu ja pesäpallo. Eli pesiksen asema akatemiassamme on hyvin vahva.

Vuokatti urheiluakatemia haluaa jatkossakin palvella suomalaista huippu-urheilua kehittämällä toimintaansa tulevaisuuden haasteiden mukaisesti. Avainasioina ovat urheilijan näkeminen yksilönä, päätoimiset valmentajat ja eri toimijoiden yhteistyö. Vuorisen Janne toimii valmennuksen koordinaattorina vastuualueena kokonaisuuden kehittäminen. Itse toimin joukkuelajien vastuuhenkilönä ja pesäpallon vastuuvalmentajana.

Valtakunnallinen yläkoululaisten lukkarivalmennus aloittaa ensi lukukaudella Vuokatissa. Kuinka sen toiminta pyörii käytännössä?

Lukkarikoulutus on suunniteltu 7. – 9. –luokkalaisille huipulle tähtääville tytöille ja pojille. Lukkarikoulutusta järjestetään yhteensä kolme viikkoa lukukauden aikana, yksi viikko kerrallaan ja noin kolmen kuukauden välein. Majoitus ja valmennus ovat Vuokatin urheiluopistolla, ja koulunkäynti hoidetaan Tenetin yläasteella. Urheilijoita varten on oma opinto-ohjaaja, joka huolehtii heidän koulunkäynnistä ja on myös yhteydessä lähtevän koulun opinto-ohjaajaan. Koulunkäynti hoidetaan harjoittelun ohella ammattimaisesti.

Valmennuksesta vastaa Vuokatti Urheiluakatemian valmentajien lisäksi kaksi lajin huippulukkaria. Lukkarikoulutuksen tutkimuksesta vastaa Jyväskylän yliopisto.

Lukkarikoulutus sisältää: valmennuksen, opetuksen, kyyditykset, majoituksen, ruokailut ma – pe aamupalalla, päivällisen, lounaan, iltapalan.

Ma – pe aamutreenit 08 – 0930 koulunkäynti 10 – 15 ja iltatreenit 17- 19.

Akatemian toimintaan liittyy kiinteästi myös eri oppilaitosten ja puolustusvoimien kanssa tehtävä yhteistyö. Otatte siis entistä suuremman askeleen kohti eri osa-alueiden toimivaa yhdistämistä. Millaista viestiä kokonaisuuden hallinnasta haluatte toiminnallanne välittää Akatemian toiminnan parissa oleville urheilijoille?

Akatemia itsessään on urheilulukiolähtöinen verkosto, jossa avaintekijänä nimenomaan on yhteistyö. Tärkeätä on saada urheilijalle rakennettua urheilemisen ja opiskelujen arki niin organisoiduksi kuin mahdollista. Urheilemisesta pitää tulla eri kouluasteilla yksilölle erityinen tehtävä, jossa urheilijalla on aikaa ja lupa harjoitella myös kouluaikana ja vieläpä ohjatusti. Ilman organisaatioiden sitoutumista tämä ei tietenkään toteudu.

Vuokatti urheiluakatemiassa olemme jo pitkään tarjonneet Sotkamon urheilulukiossa erityistehtävästatuksella ammattivalmennusta. Nuorelle pesäpalloilijalle on rakennettu valtakunnallisen urheilulukioiden mukaisen opetussuunnitelman pohjalta joustava huippu-urheiluun tähtäävä valmennuskokonaisuus. Nuorella on lupa satsata urheiluun (leirit, pelimatkat yms. ovat osa urheilulukiolaisen opintoja) ja hänelle tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma, jossa on erityistehtävän mahdollistama liukumavara ainevalinnoissa.

Urheilulukion toimintamallia olemme siirtäneet sovellettuna mm. Kainuun prikaatiin ja Kajaanin ammattikorkeakouluun. Pesäpallossa aloitti tammikuussa prikaatin ja ammattikorkeakoulun yhteinen valmennusryhmä (ohjattuja viikkotreenejä palvelusaikaan) Mikko Korhosen johdolla. Molemmissa organisaatioissa urheilijalla on nyt akatemiastatus, joka mahdollistaa esimerkiksi Amk:ssa tiettyjä opintojen hyväksilukuja sekä henkilökohtaisen opintosuunnitelmien rakentaminen. Kainuun prikaatissa palveleville pesäpalloilijoille, jotka valittiin ryhmään pääsykokeista, on urheileminen osa palvelusta. Eli palvelusaika tukee urheilijan uraa. Prikaatin ja Amk:n valmennusryhmän jäsenet ovat kaikki joko superpesiksen tai ykköspesiksen pelaajia (mm. Marjukka Urpelainen ja Rautiaisen veljekset). Tämä kolmannen asteen valmennusryhmä on avoin kaikille Suomenniemen pesäpalloilijoille. Eli jos haluaa varusmiespalveluksen suorittaa urheilijastatuksella, niin Kainuun prikaati on loistava vaihtoehto.

Millaisena näette Akatemian tulevaisuuden ja kuinka olennainen osa-alue se on alueen pesäpallotoiminnan kannalta jatkossa?

Valtakunnallisesti sekä paikallisesti merkittävänä. Järjestämme pelipaidan väristä riippumatta toisen tason (Kao, Lukio) sekä kolmannen tason (Amk, Prikaati) urheilijoille viisi ohjattua treeniä viikossa (ma – pe). Lisäksi yläkouluikäisille järjestettävä lukkarikoulutus yhteistyötahoineen tuo lisää syvyyttä ensimmäiselle tasolle.

Sotkamon urheilulukion käyneitä Superpesispelaajia on tällä hetkellä vajaa neljä joukkuetta, eli valtakunnallisesti hyvin merkittävä määrä.

Vuokatin urheiluopisto on yksi neljästä johtavista urheiluopistoista. Opistolla toimivan valmennuskeskuksen lisäksi Jyväskylän yliopiston, Kainuun Prikaatin, Amk:n, KAO:n, lukioiden sekä ylä-aste -yhteistyön kautta olemme kaikki vahvempia ja pystymme kaikki tukemaan toisiamme.

NUORET JA VALMENNUS

Olet nähnyt Sotkamon vuosinasi laaja-alaisesti nuorten urheilijoiden toimintaa urheilulukion toiminnan parissa sekä nuoria huippuja kentällä. Millainen on mielestäsi tämän päivän nuori, huipulle pyrkivä pesäpalloilija lajitaidollisilta, fyysisiltä kuin psyykkisiltä ominaisuuksiltaan?

Ensimmäisenä ei pidä yleistää liikaa, sillä joku on jossain hyvä ja toinen toisessa. Isossa kuvassa näkisin palloilullista riippumatta saman suuntauksen että nykypäivän nuoret urheilijan kasvavat harjoituskulttuurista – harjoituskulttuuriin. Maailma muuttuu, mutta muuttuvatko kilpailujärjestelmät, harjoituksen painotukset ja niin edelleen? Pelien määrä olisi lisättävä isolla kädellä. Pesäpallossa tämä on hankalaa verrattuna kaikkiin muihin palloilulajeihin, joissa harjoituksissa peli voi olla aina läsnä (koris, jäkis, jalis, lentis jne). Siitä huolimatta kilpailemaan pitäisi opettaa hyvin erilaisilla tavoilla eli pelikulttuurin rakentamien uudestaan kun pihapelit ovat ikävä kyllä vähentyneet. Jos jonkun yleistyksen sanoisin, niin nykypäivän urheilijat ovat tietyllä tapaa fyysisempiä ja lajitaidollisesti parempia, mutta taktisesti ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan heikompia. Lajitaidot eivät siirry peliin, niin kuin pitäisi. Onko tämä urheilijoiden heikkous?

Millaisia asioita otatte erityisesti huomioon harjoittelun painopistealueissa niin Akatemian kuin Jymynkin puolella nuorten pelaajien kohdalla?

Jymyn valmennusjärjestelmä tukeutuu kahteen perusasiaan. Pyrkimyksenä on hakea palloilullisesti lahjakkaita pelaajia, se on ehdoton edellytys. Toinen kriteeri on oikea asenne urheiluun. Se on sitoutumista systemaattiseen, arkipäiväiseen työntekoon. Asenne on oltava kunnossa myös kilpailemiseen, harjoittelussa on mukana koko ajan tietty kilpailullinen ilmapiiri. Henkisen kantin pitävyyttä kehitetään alusta alkaen, ja voittajat nousevat esiin. Muut ominaisuudet saattavat olla puutteelliset, mutta ne ovat aina kehitettävissä.

Jymyssä on tiettyjä periaatteita pidetty kunniassa.

1.      Urheilullisuus – uskottava pohja.

2.      Yksilöllisyys – vapautta harjoitteluun.

3.      Pesis on peli - ei ominaisuusurheilua. Nopeat tilanteet pelissä ratkaisevat.

4.      Kilpailuhenkisyys ja kovuus – voittajien etsiminen.

5.      Hierarkisuus – vastuun kanto.

6.      Ylpeys – usko omaan tekemiseen.

7.      Luottamus - kasvatetaan keskittymistä oman tekemiseen.

Onko oma tyylisi valmentaa muuttunut vuosien varrella ja jos on, niin mihin suuntaan?

Pesäpalloa on taito- ja taktinen (itseluottamus) peli, jossa hyvät ominaisuudet mahdollistavat pelata paremmin tätä peliä. Tämä ohjaa harjoittelun suunnittelua yksittäisestä harjoituksesta vuosisuunnitelman rakentamiseen.  Pesäpallossa harjoiteltavia asioita riittäisi vaikka jokaiselle vuorokauden tunnille, mutta tärkein asia on oleellisten asioiden tekemisessä. Näihin oikeisiin ja oleellisiin asioihin ei löydy yhtä oikeata vastausta vaan yritän löytää valmennukselliset painopisteet yksilön tai joukkueen tilasta. Eli yritän valmentaa aika pitkälle yksilöiden vahvuuksien kautta enemmän ja enemmän.

Keneltä koet saaneesi vaikutteita omaan valmentamiseesi?

Tärkein valmentaja ja pelinjohtaja on Kari- Pekka Heinonen, että yleensäkin olen pesiksen parissa mukana. KooPee oli aika hankalina vuosina 14 – 16 vuotiaana meikäläisen valmentaja. Nissisen Matti toi sitten kokonaisvaltaisen näkemyksen urheilijasta ja pesäpallonpelaajasta. Viljarannan Ollilta opin organisoinnin, Tanskasen Juhalta johtamisen, Vuorisen Jannelta psyykkisen ulottavuuden ja Tuhkasen Askolta pelin kautta ajattelemisen.

Olen saanut tehdä pesistä valtakunnan kärkivalmentajien ja pelaajien kanssa koko urani ajan joista olen saanut vaikutteita tiedostamatta ja tiedostetusti.

ASENNE

Puhut/puhutte usein hyvin tunnepitoisista asioista kuten rohkeudesta, nautinnosta ja ylpeydestä. Näkyvätkö nämä asiat mielestäsi tämän päivän pesäpallossa riittävästi? Olemmeko me riittävän rohkeita, nautimmeko me lajista, olemmeko me pesäpallosta ylpeitä ja annammeko sen näkyä?

Pesäpallo sai paljon näkyvyyttä ja valtakunnallisia palkintoja Vimpelin mestaruudesta, mikä oli pesikselle hieno juttu. Nuo tunnepitoiset asiat näkyivät kokonaisvaltaisesti Vimpeli-ilmiössä. Valmentajien yhdistyminen Suomen Valmentajien kanssa nostaisin myös positiiviseksi asiaksi.

Verkostoitumista ja yhteistyötä pitäisi lisätä eri lajien, koululaitosten, alueiden välillä (etenkin omalla alueella). Valmennuskoulutusjärjestelmää ravistelisin oikein kunnolla ja muuttaisin rakenteita. Suomeen tulee jossakin vaiheessa eurooppalainen neliportainen valmennusjärjestelmä, lisäksi VOK (Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittäminen) juurtuu enemmän ja enemmän lajiliittojen koulutuksiin. Näkisin pesiksen uskottavuuden ja kehittymisen kannalta tärkeänä olla niissä mukana eturintamassa.

Onko vuosien varrella ollut joku urheilija, valmentaja tai jokin joukkue, jonka asennoituminen on tehnyt sinuun vaikutuksen?

Sir Alexander Chapman Ferguson ja Tapio “Tappi” Korhonen

Uskotko, että Mikko Kuosmanen nähdään miesten Superpesiksessä pelinjohtajana 5, 10 tai 20 vuoden päästä?

Pesis on hieno peli