Johdatuksessa merkkipeliin käytiin läpi peruskuviot sisäpelin merkkien osalta. Toisessa osassa laajennetaan aihetta puoliaavistuksella, ennakkovaroituksella, tupla-aavistuksella, henkilökohtaisilla merkeillä ynnä muilla asioilla.

Puoliaavistus (ns. iso väärä pois – merkki)

Käytetään lähinnä kotiutustilanteissa. Tällöin jossain päin kaarta seisova mailamies katsoo syötöstä ainoastaan sen onko syöttö niin reilusti väärä ettei se ole lyötävissä vai ei. Väärän huuto tulee joko heti tai sitten sitä ei tule ollenkaan. Tällä haetaan hyvää lähtöä lyötävissä olevaan syöttöön jolloin huonompikin osuma voi riittää.

Ennakkovaroitusmerkki

Tällä kertaa pelinjohtajalla on vaikkapa keltainen väri käytössä ennakkovaroitusmerkin näyttämiseksi takatilanteessa. Joko viuhkan sijainti tai jokin väri (kuten nyt) ilmoittavat että mikäli takatilanteessa saadaan väärä alle, seuraavalla syötöllä merkki on päällä.

Tupla-aavistus (sikalento)

Pelinjohtaja näyttää merkin esim. 1-3 – tilanteessa tai pelkässä kolmostilanteessa ja etenijä lähtee kolmoselta seuraavalla kerralla kun pallo on irtoamassa lukkarin kädestä. Mikäli lukkari nykäiseekin eikä siis syötä, tuloksena on palo. Harvemmin käytetty, johtuen paljolti suurehkosta paloriskistä.

Merkkivärien jakaminen lyöjien/vuoroparien mukaan

Merkkivärien ei tarvitse olla kaikille tai kokojan samoja. Pelaajat voidaan esimerkiksi jakaa jaettu kolmeen ryhmään: lukkarit+etukenttä, linjamiehet sekä kopparit+jokerit. Jokaisella ryhmällä on oma merkkiväri ja ko. ryhmän edustajan ollessa lyömässä seurataan tämän värin sijaintia, joka ilmoittaa mikä merkki on päällä. Hämmennystä aiheutuu oikeastaan vähemmän kuin luulisi. Toinen tyypillinen tapa on vaihtaa merkkiväriä pelattavan vuoron mukaan, esimerkiksi siten, että parittomilla vuoroilla merkkiväri on punainen ja parillisilla valkoinen. Kaikki menee hyvin kunnes kolmoselta ruvetaan huutelemaan että monesko vuoro…

Henkilökohtaiset merkit

Varsinkin usein lyöntijärjestyksessä peräkkäin olevat pelaajat sopivat itse pelinjohtajan suostumuksella millä merkeillä 1-tilanne hoidetaan. Numerot 2 ja 3 sopivat yleensä sekä kärjen että etenijäjokereiden kanssa joko ennen peliä tai ennen lyöntivuoroa mitä merkkejä käytetään. Voidaan sopia suullisesti että toisella lyönnillä mennään ja otetaan väärä pois = ensimmäisellä kokeillaan läpilyöntiä, mutta jos lukkarin ensimmäinen syöttö on väärä, merkki muuttuu lentomerkiksi ja siirtyy heti ensimmäiselle lyönnille. Toinen tapa on siis se, että lyöjä näyttää seuraavan lyönnin merkin ulkokentän sijoittumisen mukaan. Merkit liittyvät tyypillisesti lyöjän toimintaan ennen syöttöä. Voidaan sopia esimerkiksi, että mailassa alempana olevan käden sormien ollessa ojennettuna suoriksi heittelyn aikana, on lentomerkki päällä ja jos taas ylempänä olevan käden, väärä otetaan pois. Jos lyöjä puuhkäisee rintaansa kädellä, se peruuttaa kaikki jo näytetyt merkit. Siispä purkka pois suusta ykkösellä.

Kotipesän mailamerkit

Sisäpelissä käytössä on edellisten lisäksi myös kaarella esim. mailojen avulla näytettävät merkit. Takatilanteessa merkkaamattomilla lyönneillä näytetään usein kaarelta ns. mailamiehen toimesta seuraavan lyönnin suunta ja malli sikäli kun lyöjä on tämän ilmoittanut. Karrikoiden sanoen tämä toteutuu nykyään useimmiten niin että takamailamies näyttää sovitulla tavalla (esim. maila kahdessa kädessä) jos seuraavalla lähdetään lyömään kumuraa tai muuta lyöntiä etumiehen yli väliin eli ns. tapin tai nokan yli. Tällöin kolmoselta otetaan rohkeita lähtöjä. Jos taas lähdetään rappaamaan rajoille, luukkuihin tai toiselle jatkeelle, merkki on erilainen (maila yhdessä kädessä) ja kolmoselta lähdetään useimmiten mailan tippuessa sen merkiksi että nyt saattaa ehtiä jos pidät kiirettä. Tapoja pelata mailamiespeliä takatilanteessa on toki useita erilaisia mutta tuossa yksi.

Myös vaihtotilanteissa voidaan näyttää etenijälle merkkejä. Mikäli lyönti on merkkaamaton ja lähdetään lyömään ns. välimiehen yli eli lähtöpesän jatkeelle, etenijän on vaikea seurata lyöntiä ja varsinkin kakkostilanteessa kärjen on käytännössä pakko palata kakkoselle mikäli lyönti suuntautuu kohti välimiestä. Tällöin hyväkään lyönti jatkeelle ei riitä, koska etenijä on pesässä ja matkalla väärään suuntaan. Kaarelta voidaan näyttää seuraavan lyönnin malli (tai lyöjä näyttää sen itse) jolloin lähdöt otetaan hieman lähempää pesää ja kun maila tippuu sen merkiksi että lyönti näyttää tippuvan jatkeelle, otetaan mahanalus täyteen jalkoja ja vaihdetaan pesää.

Pelaajaparien välillä sovitut kuviot

Tässä puhutaan siis asioista joista on yhdessä joukkueen kanssa päätetty ja joita toteutetaan tiettyjen lyöjä/etenijä – parien aikana. Yleisin nykyesimerkki tästä on takatilanteesta ns. vapaat lähdöt kumuraa lyötäessä. Jos koppari ehtii polttaa etenijän merkkaamattomasta välilyönnistä kotipesään, palo on yleensä noin metrin luokkaa. Mikäli etenijä lähtee syötön aikana irti kolmoseltä muutaman askeleen verran (jotkut tulevat miesten viivalta naisten kolmospesän viivalle saakka) ja lähtee painamaan kohti kotipesää heti kun kumuran mallinen lyönti irtoaa lyöjän mailasta, saavutetaan juuri vähintään sen metrin verran etua ja kopparille jätetään nopean etenijän tapauksessa hyvin, hyvin vähän mahdollisuuksia palon tekemiseen. Riskinä on se, että mikäli lyönti ei nousekaan vaan jää ensimmäisen pelaajan hanskaan, etenijä on metrin irti kolmoselta ja katsomosta viuhuu puukko kohti sekä etenijää että pelinjohtajaa. Periaatteessa vastuun ottaa kumuraa lyötäessä käytännössä aina lyöjä (+pelinjohtaja) etenijän toimiessa kuten käsketään. Kun pallo saadaan yli ensimmäisen ulkopelaajan, tuloksena pitäisi siis olla joko juoksu tai koppi, ei koskaan palo.

Toisena harvoin käytettynä esimerkkinä otetaan parin Mikko Huotari/Jarmo Heikkinen toiminta muutaman vuoden takaa. Lähtötilanteessa Jamo oli kolmosella, Huotari lyömässä ja Jarmo lähti syötöllä muutaman askeleen irti pesästä. Huotari ei lyönytkään lähimmän miehen yli vaan maapallon kohti syvällä makaavaa kakkospolttajaa, jolle huudettiin ”ei liiku” tai muuta vastaavaa jolloin polttaja rauhoitti liikettään ja pyrki ainoastaan ottamaan pallon varmasti kiinni, koska Heikkinen jäi seisomaan lähes paikalleen. Sillä samalla hetkellä Jamo otti uuden startin ja oli jo täydessä lennossa kun polttaja keräsi uutta vauhtia. Tilanne oli pokeritermeillä siinä vaiheessa jo Sotkamon hyväksi vähintään 70/30 ennen viimeisen kortin kääntämistä.