No niin, kausi päättyi niinkuin pitikin. Olihan tämä viime kauden jälkeen melkoinen pettymys, kun vastusta ei ollut yhtään. ViVe:n joukkue on mennyt kyllä jyrkästi alaspäin sitten viime vuoden. 2010 tuntui siltä, että kun ne alkaa pelaamaan, niin ei ole mitään mahdollisuuksia (niinkuin ei ollutkaan). Viime vuodelle muuttui paljon Kohosen myötä, ja joukkueet olivat aika tasavahvat. Tämän vuoden romahdus oli Vimpeliltä ihmeellinen. Loukkaantumisia oli paljon - mistä se kertoo? - mutta esim. Kuusisto romahti täysin sisällä. Superpesiksen helpoin vaihtotilanne lienee se, kun sarjan paras etenijä Haapakoski on menossa kakkoselta kolmoselle; tässä päätehtävässään Kuusisto onnistui tällä kaudella
alle kuusi kertaa kymmenestä. Viime kaudesta pudotusta oli yli 20 %-yksikköä. Saarikentän uusi pinnoite selittää tuosta osan, mutta ei millään tuollaista taaperrusta.
Toki Vedon joukkueesta alisuoritti moni muukin. Vimpelin peliä katsellessa saattoi vain ihastella Haapakosken suorituksia, ja sitten kävi suorastaan sääliksi, kun muut pupelsivat minkä pystyivät. Joensuu-sarja oli paikoin kammottavaa katsottavaa strategisesti älykkään pesäpallon ystävälle. Loukkaantumiset eivät selitä sitä, miksi Haapakoskea vaihdetaan väärän jälkeen koppi/väli -yrityksellä, noin pahimpana esimerkkinä.
Aika outoa, että finaalien jälkeen päällimmäisin tunne on pettymys vastustajan suoritukseen. Mutta kun tietää, että sieltä löytyisi potentiaalia todelliseena haastamiseen, niin harmittaa tällaiset pelit. Tässä yhteydessä voisi muuten nostaa esille Vedon A-poikien joukkueen. Jymyllä on hemmetin hyviä pelaajia omassa joukkueessaan: Vikström, Piiponniemi, N. Korhonen, Vartama, Rytkönen, mutta silti Vedon tämä ikäluokka oli pysäyttämätön. Toivottavasti siellä riittää rohkeutta antaa vastuuta junnuille, esim. Rinta-ahon otteita on voinut vain ihastella ainakin viime kesästä lähtien.
Jokunen sana Jymystä: tämä joukkue oli ihan unelma, ja peluutus/roolitus toimi täydellisesti. Pidän äärimmäisen paljon siitä, että joka ainoa pelaaja joukkueesta pystyy etenemään, eikä mitään selviä tukkoja ole kokoonpanossa. Jotenkin hassusti Jymyllä on samalla tarkka roolitus ja etukäteissuunnitelma, mutta samalla suunnitelmasta voidaan poiketa milloin ja miten vain, jos tarpeen. En tajua jos esim ylen foorumin jaksopelikriitikot eivät pysty näkemään tämän kauneutta (btw. miten jaksopeli edes liittyy pelitaktiikkaan, Jymy pelaisi ihan samalla tavalla juoksupeliä. Juoksu/vuoro riittää lähes jokaisen pelin voittoon.)
En osaa analysoida Jymyn joukkuetta halki (enkä pystyisikään, olen nähnyt ehkä kymmenen peliä kauden aikana), mutta muutama pelaaja pitää nostaa esille:
Antti Hartikainen. Pomppu toimi pudotuspeleissä kuin Puputilla 2010, ja vaihtopeliin löytyi tarvittaessa monia variaatioita. Oikeastaan mikään ei ole niin hienoa, kuin jos pomputtaja yllättää jollain poikkeuksellisella ratkaisulla. Ulkopelissä saa vapauksia, ja hyödyntää niitä mainiosti.
Jani Komulainen. Tässä menee ihan sanattomaksi, kun koittaa analysoida Komulaisen tekemisiä. On ollut huipulla pidempään kuin kukaan muistaa. Uusi rooli ei teettänyt vaikeuksia, päinvastoin. Lyöntivalikoima on laaja ja pelote suuri. (huh mitä kliseitä). Aina kun Jani tulee lyömään niin syke nousee katsomossa. Pelaamisensa on erittäin kaunista katseltavaa, varsilyönnit etenkin. Niin ja Komulainen esitteli tässäkin sarjassa tuon ikonisen kolmosrajalyöntinsä. Tästä muistaakseni sössötin kännissä + fiiliksissä lauantaina Janille, että terveisiä sinne.
Mikko Korhonen
Aina fanittanut. Miten joku voi onnistua aina kun tilanne on mahdollisimman kriittinen? Pudotuspeleissä lyödyt 9/12, ja veikkaan että nuo kolme epäonnistumista oli jotain 6-0 -tilanteen yhdentekeviä yrityksiä. Mietin jossain vaiheessa, että miksi Doksa ei saanut enempää sisäpelivastuuta. Ajateltiinko ehkä, että muut ehdokkaat ovat parempia all-around -pelaajia? Vai säästeltiinkö tässä Korhosen selkää, kiertoliike lyönnissä saattaa olla aika ongelmallinen selälle. Ja kertauksena: pudotuspelien lyöjätilaston #13 pelinumerolla 9. Pelejä on enemmän kuin useimmilla, mutta huikea tulos joka tapauksessa.
Jere Vikström
Röyhkeät kentällemenijät ovat mielikuvituksellisten vaihtajien ohella parasta pesispeleissä. Vikström täyttää ensimmäisen määritelmän täydellisesti. Sai varmasti lisää itseluottamusta Hyvinkäällä, ja tämä näkyi otteissa. Onko Jymyssä tarjolla riittävän vastuullista roolia kehittymisen kannalta?
Tähän voisi varmasti nostaa esille kaikki muutkin Jymyn pelaajat, mutta jääköön nyt tähän. Roopea on hehkutettu aiheellisesti lehdissä, eikä näihin ole mitään lisättävää. Jaa no Kohosen roolia finaaleissa on jopa hieman vähätelty, mutta hänhän tuhosi Vimpelin vaihtopelin ihan täysin. Puputin ekat pomput meni järjestään laittomiksi. Kohosen ei tarvinnut tänä vuonna esittää mitään viime finaalien kaltaisia ihmetemppuja (pl. syötön vaikeus), ehkä koska Vedon kotiutustaktiikka oli muuttunut todella varovaiseksi. Kohonen luki Vedon peliä mahtavasti sekä viime että tänä vuonna.
