Olin katsomassa JoMa-Jymy -peliä. Sää oli pilvinen, mutta lämmin ja todella hiostava. Ekan vuoroparin tasoittavalla paikan yli kulki ukkoskuuro, joka kesti kymmenisen minuuttia.
Jymy voitti pelin lopulta 2-0 (5-1, 3-0). Ekalla jaksolla JoMa oli pelissä oikein hyvin mukana sekä sisällä että ulkona, tosin ulkopelissä jäi aika monta palon paikkaa hyödyntämättä kun heitot jäivät piippuun. Jymyn kotiutusyritykset olivat kuitenkin aika vaisuja, joten juoksut jäivät alkujakson aikana tekemättä. Ekassa vuorossa tosin pallo tippui kahdesti 3-koppari Nousiaisen eteen, mutta Nousiainen poltti helpohkosti kotiin molemmista. Nousiainen teki myös ekan jakson komeimman suorituksen, kun Komulainen tälläsi kolmosjatkeelle huikean vedon, mutta Nousiainen syöksyi pallon ekasta pompusta kiinni.
JoMa:n Nousiainen ja Raitala pomputtivat hyvin tilannetta ekalla jaksolla, ja jossain vaiheessa Jaakko Heikkinen löi pallon väliin --> 1-0. Näyttää siltä että heikkisjaska olisi hankkinut lisää voimaa, muistelen että joskus pari vuotta sitten lyönnit olivat aika voimattoman oloisia. Odotin aikoinaan, että Jaskasta voisi kasvaa hylkilämäinen yhden juoksun lyöjä, mutta tätä ei oikein koskaan tapahtunut, ainakaan vielä.
Jymy tuli neljännen vuoron tasoittavalle 0-1 -tappioasemassa, mikä on ihan klassinen tilanne Jymylle. Ei käynyt hetkeäkään mielessä, että jakso olisi tuossa tilanteessa ohi. Lyöntivuoro oli jäänyt epäjymymäisesti numeroon neljä (Roope), mutta Niko Korhonen ja Hartikainen vaihdettiin jokereiksi. Korhonen (jolla tehot tänään 1+0/2, 9/9), meni kentälle ja Hartikainen siirteli Nikon kakkoselle. Roope täytti tyhjäksi jääneen ykköspesän, ja Komulainen järjesteli ajolähdön Oravalle. Orava löi hyvän pitkän varren kakkospuolelle kohti linjaa, ja etenijä ja pallo saapuivat kotipesään samalla hetkellä -> 1-1. Seuraavana lyöjänä Jimi löi viistopystärillä Nousiaisen eteen, ja juoksu oli selviö. Pallo meni bonuksena vielä räpylän ali ja mainosten taakse, ja Veto-vahvistus Kuuselan hausta huolimatta Jimin rekordiin kirjattiin pajatson tyhjennys.
Toisella jaksolla Jymy meni johtoon heti toisella lyönnillä, kun Niko Korhonen saatteli pallon biologian laitoksen pihaan. 2-koppari Kuusela oli lyönnissä mukana, mutta ei saanut kiinni. Katsoin tuota tilannetta vähän huonosta kulmasta, joten en osaa sanoa olisiko lyönti ollut otettavissa. Mehtimäen tekonurmi päättyy aika pian rajan jälkeen, jonka jälkeen pallo voi pomppia hietikolla minne sattuu. Kakkospuolella kopparia saattaa lisäksi pelottaa jyrkähkö, lyhyt alamäki.
Toinen jakso oli vähän vaisumpi, eikä siitä ole hirveästi kertomista (tai sitten olen jo unohtanut kaiken). Jimi tiputteli palloa väliin sadan prosentin varmuudella, ja nämä viimeistelivät 3-0 -jaksovoiton Jymylle. Jakson kuriositeetti oli se, kun Kohonen löi puhtaan hutin läpäriyritystilanteessa.
Yksi asia joka jäi mieleen, oli Jymyn Roni Vartaman mainiot suoritukset. Nyt viime aikoina on tullut seurattua Vikströmin pelejä Hyvinkäällä, ja samanlainen itseluottamus - ja tietenkin taito - näkyy myös Vartaman pelissä. Vartama on siitä vähän poikkeuksellinen "junnujokeri" Jymyssä, että hän tuo panosta nimenomaan lyöntipeliin. Oli hienoa seurata hänen peliään.
