Pari vuotta sitten keskittymishäiriöinen humanistikin saatiin vakuutettua anatomian perusperiaatteiden tuntemisen hyödyistä. Toiminnallisen harjoittelun senseikaksikkoni Mikko Paunonen & Ari-Pekka Lindberg saivat jääräpäisemmänkin karpaasin tarttumaan Tom Myersin ”Anatomy trains” – raamattuun. Heti ensimmäisellä lukukerralla sain kaksi lukemiskokemusta värittänyttä ahaa-elämystä, jotka ovat jatkuneet, kasvaneet ja laajentuneet tähän päivään asti: 1) Faskia on urheiluvalmennuksen seuraavan suuren murroksen avainosa-alue, 2) heittäminen puhtaalla heittotekniikalla on istumatyöläiselle riittävä haaste jo sinänsä.

Niin mikä faskia? Lainaan lainausta, sillä iso G (Google) tarjoaa hakumenettelyn tuloksena näköjään vielä tänäänkin toiminnallinenharjoittelu.com – sivustolla esiintyvän lainauksen fysio- ja lymfaterapeutti Seppo Appelqvistin sivuilta: ” Faskia on mm. kollageenista ja väliaineesta (mukopolysakkaridi) rakentuva kalvo, joka ympäröi jokaista lihasta ja sen säiettä, luuta, hermoa ym. Faskia on läheisessä yhteydessä myös ihoon, liittäen sen alla oleviin kudoksiin. Faskia on luotu erottamaan eri elimet ja kerrokset toisistaan eli toimimaan eräänlaisena suojana. Lisäksi faskia toimii mm. voimansiirtäjänä lihastyössä, kiinnityspaikkana anatomisille rakenteille ja osallistuu päätteinensä kommunikaatiotehtäviin. On myös näyttöä faskian kyvystä supistua, millä saattaa olla vaikutusta mm. stabiliteettiin. Faskia on ohutta, pehmeää ja venyvää, mutta kestävää materiaalia. Faskialla on viskoelastisia ominaisuuksia, eli lyhyt venytys aikaansaa kalvon palautumisen pituuteensa, mutta pitkäkestoinen venytys tuottaa plastisuuden ansiosta myös pysyviä venytysvaikutuksia.” Och samma på finska: Näin joulun alla kaupassa kävellessä saatat törmätä valkoisessa verkkokalvossa olevaan kinkkuun. Myös sinun lihassolusi ovat paketoituna samanlaiseen kelmuun, samoin lihassäikeet ja aina seuraavaksi suurempaan yksikköön siirryttäessä huomataan, että myös se on kelmutettu isolla pajalla ihmistä tehtäessä. Nämä verkot yhdistyvät lihaksen päissä luoden yhteisen, vahvan rakenteen (kts. kohta kiinnityspaikkana anatomisille rakenteille ja osallistuminen kommunikaatiotehtäviin) ja yhdistävät eri lihaksia ja lihasryhmiä toisiinsa luoden vartalosta laajemmin katsottuna yhden ison lihaksen. Tässä vaiheessa toiminnalliseen harjoitteluun vihkiytyneet mumisevat jo vähintäänkin puoliksi ääneen numeroyhdistelmää 358. Tällä kertaa ei puhuta Suomen puhelinkoodista, vaan 3=Kolme liikkeen tasoa tai suuntaa, 5=Viisi anatomista asemaa ja erityistarkastelussa tällä kertaa oleva 8=Kahdeksan lihastoimintaketjua. Faskia on siis ihonalainen kalvojärjestelmä, joka yhdessä lihaksiston kanssa muodostaa eri lihastoimintaketjuja. Miksi faskia sitten on millään muotoa tärkeä urheilun tai erityisesti pesäpallon kannalta? Lähdetään purkamaan asiaa koko maailman syleilyn sijaan heittoliikkeen kannalta.

Faskia voimansiirtäjänä lihastyössä? Tuohan kuulostaa siltä, että sillä voi olla ratkaisevakin merkitys lajisuoritusten voimantuottoon, taloudellisuuteen ja jopa niiden harjoitteluun. Todisteena siitä, että lajin parista löytyy yksi fiksukin nahkainen pää varastan pätkiä Juho Määttälän pro gradu – tutkielmasta jossa tosin tutkitaan (ansiokkaasti) lopulta aivan muuta kuin  yliolanheiton eli pesäpallon yleisimmän heittotyylin tekniikkaa, mutta myös se on avattuna aihealueen tutkimusten kautta siten, että se palvelee tekstiämme tällä kertaa. Heittoliike kun on erinomainen esimerkki siitä, miten lihastoimintaketjun = kineettisen ketjun toiminta on aivan ratkaisevassa roolissa suorituksen tehon ja taloudellisuuden kannalta. Ruoskamainen liike jossa kämmen ja pallo ovat sen ruoskan pää, tämänhän me kaikki tiedämme. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? ”Tehokkaan heittoliikkeen tyypillinen ominaisuus on se, että kineettisen ketjun nivelet ojentuvat ketjussa yksi toisensa jälkeen. Kineettinen ketju tarkoittaa sitä, että yhdessä ihmiskehon nivelessä tapahtuvan liikkeen vaikutus ulottuu läpi koko liikeketjun. Yli-olanheitossa olkanivel ojentuu ennen kyynärniveltä ja rannetta. Olkanivel alkaa ojentua itse asiassa jo silloin, kun olkapää vielä koukistuu heiton viritysvaiheessa. Myöhemmin heitossa käden ja sormien ojentumisnopeus kasvaa merkittävästi, mikä johtaa korkeaan liikenopeuteen välineen irrotusvaiheessa.” (Blazevich 2007, 186.) Heittoliikkeen aloittaa kuitenkin kehon isot lihasryhmät, jotka tuottavat voiman heitettävää välineeseen (Bartlett 2000). Kovan heiton aikana urheilijan kehon osat kiihtyvät nopeasti alkaen siitä hetkestä, kun heiton tukijalka osuu maahan. Tämä ruoskamainen prosessi siirtyy jaloista lantioon ja lantiosta rintaan kulminoituen heittokäden suureen liikenopeuteen. Suurimman mahdollisen nopeuden saavuttamiseksi on tärkeää, että antagonistilihasryhmät ovat täysin rentoja. (Carr 1997, 171.). Antagonistilihaksen suomennoksena voisi käyttää ehkä tutumpaa termiä vastavaikuttajalihas.

Näinhän se heiton mekaniikka tosiaan rakentuu, ala- ja keskivartalosta kohti ketjun päätä. Enää ei puutu kuin se, että tämä ketju voisi toimia puhtaasti ja tarkoituksenmukaisesti suoritusta ajatellen. Tämä taas vaatii olka-lapa – alueelta sekä riittäviä liikelaajuuksia että toisaalta myös stabiliteettia, sillä alueelle kohdistuvat voimat ovat merkittäviä jolloin a) vaatimukset voimantuoton siirtämisen esteettömyydelle ovat merkittäviä ja b) vaatimukset heittoliikettä jarruttavien lihasten kyvylle tuottaa voimaa/vastaanottaa kuormitusta ovat…kyllä vain, merkittäviä. Bartlettin mainitsemat heittoliikkeen aloittavat isot lihasryhmät ovat tässä tapauksessa ylävartalon osalta iso ja pieni rintalihas, kolmiolihaksen etuosa sekä kolmipäinen olkalihas eli ojentajalihas  kun taas vastavaikuttajat (joihin useimmat heittokäden vammat kohdistuvat) ovat leveä selkälihas, kaksipäinen olkalihas eli hauislihas, kolmiolihaksen takaosa, epäkäslihas sekä kiertäjäkalvosimen lihakset (Lähde: Ari Paloaron heittoeepos jolla on varmasti joku nimikin). Lihastyön tekijät on nyt siis määritelty, pureudutaan faskiaan. Kuten todettua, kyseisiä lihaksia ympäröi kalvorakenne jotka yhdessä muodostavat kineettisen ketjun ja tällä kalvorakenteella on siis merkitystä myös voimien siirtymisessä liikesuorituksessa.

Itse lihaksen tulee optimaalisen voimantuoton kannalta olla täydessä liikelaajudessaan, sillä voimantuotto on maksimaalista silloin kun lihaksen supistumisnopeus on lähellä nollaa eli kireä = lyhentynyt = liikelaajuudeltaan rajoittunut rintalihas ei tämän(kään) vuoksi voi antaa suorittaa heittoa sillä voimalla joka lihakseen kertyneen voiman puolesta olisi mahdollista. Rintalihasta ympäröivän kalvorakenteen kannalta taas olennaiseksi nousee kalvorakenteen nesteyttäminen. Ennen heittosuoritusta tehtävillä alueen lihaksistoa aktivoivilla liikkeillä ja liikelaajuuksia nousujohteisesti testaavilla laajoilla liikkeillä paitsi aktivoidaan heiton voimantuotossa tarvittavia lihaksia, myös oikein tehtynä huolehditaan siitä että kalvorakenne on heittosuorituksen alkaessa nesteytetty, elastinen ja liikettä tukeva jolloin myös kineettinen ketju on valmis suorittamaan sille kuuluvia tehtäviä kuten mainittu voimien siirtäminen sekä kommukointi aivojen kanssa. Vaikkapa hölkkälämmittely, käsien pyörittely ja 30 lämmittelyheittoa eivät yläkouluikäisillä ja tästä vanhemmilla riitä tähän tarkoitukseen pitkällä aikavälillä alkuunkaan. Kun huomioidaan faskian kommunikointitarkoitus, on myös selvää että turvallisuuden kannalta ei voi olla myöskään hyväksi suorittaa heittoliikettä lähellekään täydellä kuormalla silloin kun a) joko heittoliikettä kiihdyttävien tai sitä jarruttavien lihasten alueella on suoritettu edellisten 48 tunnin aikana voimakas hieronta, joka heikentää kykyä kommunikoida aivojen kanssa, b) kohdassa a mainittujen lihasryhmien parissa on kiputiloja, jotka vaikuttavat liikelaajuuksiin tai c) ko. alueen kiputilojen vuoksi otettu tulehduskipulääke, joka plastisoi nämä tuntemukset = antaa tehdä liikettä mahdollisesti väärälläkin liikeradalla ilman että elimistö voisi normaaleilla varoitusmekanismeillaan tuoda ilmi sen, että syntymässä voi olla merkittävämpikin vamma kuin se johon lääke on alkujaan otettu. Hyvä lämmittely ennen heittämistä koostuu siis 1) heitossa tarvittavien lihasryhmien aktivoimisesta nousujohteisesti kuormittamalla esim. keppijumpalla + oman vartalon painolla tehtävillä liikkeillä (lapapyöräytys mahdollisimman kapealla oteleveydellä EI ole se mistä aloitetaan) 2) liikeratojen tarkistamista rennoilla lihaksilla mahdollisimman laaja-alaisesti suoritettavien liikkeiden avulla 3) itse heittoliikkeen suorittamista nousujohteisella kuormalla HYVÄSSÄ RYHDISSÄ. Tästä pääsemme kohtaan istuminen.

Istutko tätä lukiessasi? Toimi seuraavasti: vie heittokätesi kropan taakse korjaamatta ryhtiä suoraksi niin, että sormet osoittavat näytöstä poispäin ja toinen käsi eteen niin, että sormet osoittavat näyttöä kohti tai sen yli jos olet lähellä näyttöä eli ns. T-asentoon. Yritä suorittaa tästä heittoliike mielestäsi puhtaalla tekniikalla puolenkymmentä kertaa. Onnistuuko? Korjaa sitten ryhti sellaiseksi, millainen sen mielestäsi kuuluisi olla ja toista sama. Oliko eroa liikeradan laajuudessa? Mikäli ei, onneksi olkoon, olet joko sen ylivoimaisen vähemmistön jäsen jonka ryhti on pysynyt hyvänä istumisesta huolimatta tai liikeratasi ovat rajoittuneet pysyvästi ja huolestuttavasti. Heittämisen kannalta nyky-yhteiskunta tarjoaa kaksi huolestuttavaa piirrettä: kivien, lumipallojen, pallojen jne. heittäminen ei välttämättä kuulu osaksi arkea lapsuus- ja nuoruusaikana ja istumista tarjotaan järjettömän suuri määrä. Aikuisenakin on mahdollista, jopa todennäköistä että istut ensin autossa/muussa liikennevälineessä matkalla töihin istumaan, istut taas kotimatkan kunnes siirryt istumaan sohvalle. Mikäli noudatat koko kyseisen ajan hyvän ergonomisen asennon ylläpitämisen perusperiaatteita, onnittelen. Jos taas alaselkäsi painuu hieman taaksepäin ja hartiat eteen, mieti hetki miten kyseinen asento vaikuttaa koko ylävartalon alueen kuormittumiseen ja kerro nämä vaikutukset mielestäsi sopivalla kertoimella kun mietit kuinka paljon istut. Pysyvästi hiemankin eteenpäin liikkunut olkaluun pää aiheuttaa heiton kannalta virheasennon ja samalla kiristynyt rintalihas (oli se sitten syy tai seuraus) ei ainakaan helpota tilannetta. Vastaavasti selän puolella rakenteet ovat venyneet, joka aiheuttaa toistuvana ilmiönä häiriöitä lihasten voimantuotossa sekä niiden sekä kalvorakenteen kyvyssä viestiä. Istumisen säännöllinen tauottaminen taas saa aikaan positiivisia muutoksia kalvorakenteen toiminnassa, sillä sen pituus palautuu lähemmäksi normaalia ja kun faskia saa lepoa jatkuvasta kuormituksesta = selkä kyyryssä istumisesta, se myös nesteytyy. Mikäli heittolajien harrastaja on aikeissa suorittaa heittämistä samana päivänä, istumista pitäisi jo tätäkin taustaa vasten tauottaa säännöllisesti, esim. puolen tunnin välein pari minuuttia kerrallaan. Mikäli ryhti falskaa, on sekä heittäminen että sitä tukevien liikkeiden suorittaminen paitsi vaikeaa, usein myös turhaa. Esim. huonossa ryhdissä suoritettujen olkapään sisä- ja ulkokiertojen suorittaminen kuminauhalla tai taljalla on hyvästä ajatuksestaan huolimatta useasti yhtä hyödyllistä rakenteiden suojaamisen ja/tai lämmittämisen kannalta kuin käden heiluttelu ohikulkijoille hallin parkkipaikalla.

Mikäli lihakset/rakenteet ovat sivusta päin tarkastellen katsottuna vartalon etuosassa kiristyneet ja takaosassa venyneet, on myös maalaisjärjen mukaista ettei tilannetta korjata siirtymällä suorituksen jälkeen venyttämään tasapuolisesti kaikkia lihaksia. Sen sijaan suorituksen jälkeinen rauhallinen, laskevalla teholla tehty suorituksissa tarvittuja lihaksia kuormittava liikunta sekä nesteyttää kudosta että palauttaa lihaksia kuormituksesta. Kun tähän yhdistetään kiristyneet lihakset lepopituuteensa palauttavat venytykset, ollaan jo lähempänä asian ydintä. Tarkoituksenmukainen, nousevalla teholla suoritettu alkuverryttely joka etenee yleislämmittelystä lajilämmittelyyn, hallitulla tekniikalla sekä laajalla liikelaajuudella suoritetut lämmittelyheitot, laskevalla taholla suoritettu loppuverryttely jossa käydään läpi samat lihasryhmät joita suorituksessakin on käytetty, istumisen vähentäminen arjessa sekä sen tauottaminen, lyhentyneiden rakenteiden venyttäminen ja venyneiden rakenteiden vahvistaminen/lepuuttaminen, heiton vastavaikuttajalihasten vahvistaminen sekä liikelaajuuksien tarkoituksenmukainen kasvattaminen taas alkavat olla paketti joilla päästään vammojen ennaltaehkäisyn sekä heittovoiman kasvattamisen suhteen jo hieman pidemmälle.