Miesten Ykköspesiksen puolivälierät alkavat keskiviikkona. Ottelupareina ovat puolivälierävaiheessa Kempele - Oulu sekä Seinäjoki - Kuopio. Suoraan välieriin itsensä selvittivät runkosarjan voittanut Hamina sekä Alajärvi. Seuraavassa analyysiä jatkoon päässeistä joukkueista sekä ottelupareista. Huom. tässä vaiheessa ei pääsääntöisesti oteta kantaa mahdollisen sarjanousun jälkeisiin vaatimuksiin pelaajamateriaalin ja organisaation vahvistamisen suhteen.

Kempeleen Kiri (runkosarjan 3.):

Kempele hakee Oulun talousalueen ykkösseuran paikkaa ja tänä kesänä se on sitä urheilullisesti tähän saakka ollutkin. Seurassa tiedostetaan realiteetit: nousun tapahtuessa hankintoja pitäisi tehdä 4-5, mutta seuran talous on yllättävän hyvällä mallilla.

Plussat: Joukkue on tiiviiksi hitsautunut ryhmä, jossa on ratkaisupaikoilla kokeneita pelaajia (Jarkko Kokko, Juha-Matti Ranta) jotka osallistuvat voimakkaasti joukkueen pelitavan luomiseen sekä vastustajan läpikäymiseen. Kempele oli tänä vuonna tehnyt kotiläksynsä meitä vastaan vastustajista parhaiten pelitapamme ja ratkaisujemme osalta. KeKi:ssä on myös nuoria, urheilullisia kavereita jotka harjoittelun maistuessa voivat kehittyä Superpesistasolle. Erityisesti nuoren lyöjäjokeri Ossi Meriläisen ja lukkari Jani Lassilan tulevaisuus on ylhäällä.

Kysymysmerkit: Tekeekö pelit liian vaikeiksi itselleen kun panokset kovenevat? Tähän asti tilanteet ollaan sinisellä laguunilla käsitelty oikein, mutta joukkueen ympärillä on vahvoja persoonia jotka eivät pelkää sanoa mielipiteitään jos peli ei käy, vaikka kyseessä olisi vain yksittäinen jakso. Uhkana on myös, että ratkaisuhetkillä mennään Jarkko Kokon leveiden hartioiden taakse piiloon.

Oulun Lippo-Pesis (runkosarjan 6.)

Oulu otti pudotuspelipaikkansa vahvalla runkosarjan lopetuksellaan ja repimällä materiaalistaan irti enemmän kuin ehkä yksikään toinen joukkue sarjassa tänä vuonna. Ottelusarja Kempelettä vastaan nostaa veden kielelle Raksilassa ja kun ensin keskiviikkona rikotaan Kempeleen stadionin katsojaennätys (alle 1100), lauantaina Oulussa odotettavissa on luku 1500 – 1800 jos keli on kuiva.

Plussat: Lipossa oleva kokemus nousee arvoon arvaamattomaan. Timo Lemponen aloitti pelit heti jatkosodan jälkeen ja Janne Korhonen on pelannut kovia pelejä aiemminkin. Joukkue pääsee iskemään paikallisvihollisen kimppuun ilman paineita ja Joni ”Manne” Meriläinen hieroo kämmeniään yhteen odotellessaan juttukavereita kaarelle.

Kysymysmerkit: Kempele otti keskinäisissä peleissä Oulusta niskalenkin, eikä Lipon etenijöiden määrä pärjää vertailussa Kempeleen vastaaviin.

Seinäjoen Maila-Jussit (runkosarjan 4.)

Jussit tuloo taas kohti ykkösen kärkeä ja jatkossa varmasti myös kohti Superpesistä. Tänä vuonna joukkue on laadukas, vaikka menettikin etukentältään Juho Rannon Koskenkorvan mukaan ja sillä on erityisesti sisäpelissään käytössä aseita haastaa kenet tahansa. Ottelusarjasta Kuopiota vastaan tulee huima vääntö, jota alleviivaa vielä paras kolmesta – systeemi.

Plussat: Jalkoja löytyy Rannon poissaolosta huolimatta. Keijo Saarenmaa, Juha Leppälä ja Tomi Viinamäki ovat ykköspesistasolle liukkaita kavereita joita kotiuttamaan löytyy kyvykkäitä isäntiä. Sisäpelissä Jussit on hurmoksen päälle saadessaan ehkäpä sarjan vaarallisin nippu.

Kysymysmerkit: Ulkopelin riittävyys nousuun asti. Räpylähommissa ei sinällään ole mitään yksittäistä vikaa, mutta ajatuskatkoja ja pallon pompotuksia tulee vielä liikaa. Paljon ratkeaa siinä, miten Jussien kaari ja syötönvalvoja suhtautuvat Puijon lukkari Tuomas Nissisen matalan rajalla liikkuvaan syöttöön kun Leppälä pomputtaa numerolla 2. Jos pomppu saadaan pois, elämä muuttuu heti vaikeammaksi.

Kuopion Seudun Pesis (runkosarjan 5.)

Artist previously known as Puijo tulee nuorella ja urheilullisella ryhmällään olemaan kova pala purtavaksi jo tänä vuonna ja vielä kovempi jatkossa. Sillä on riveissään Tommi Nissinen, joka voi ratkaista jakson koska tahansa ja monta tulevaa pääsarjapelaajaa ulkopelissä.

Plussat: Tällä hetkellä Juha Eskelinen on todennäköisesti sarjan liukkain etenijä, jonka perässä useampi Superpesisseurakin on. Tätä säestää eräs sarjan kuumimmista sisäpelaajista, Henri Litmanen. Jo mainittujen lisäksi seuran sisällä on tekemisen meininki ja halu kehittää toimintaa ylöspäin terveeltä pohjalta. Jussi Pulkkinen on tuonut toimintaan kaivattua jämäkkyyttä, ammattimaisuutta ja kovuutta.

Kysymysmerkit: Puijon takakenttää tullaan pommittamaan niin kauan kuin joukkueen pelit jatkuvat. Jakso toisensa jälkeen pelit eivät kuitenkaan sieltä ratkea, vaan pelit tulevat pysymään tasaisina pääsääntöisesti koko ajan. Tällöin ailahtelevasti kauden loppua kohti kotiuttaneilta Nissiseltä ja Panu Knuutiselta tarvitaan kovia ratkaisuja mailan varressa ja joukkueen johtohahmojen pitää kyetä vastaamaan haasteeseen.

Haminan Palloilijat (runkosarjan 1.)

It’s now or never, sanoisi Presleyn Elvis. HP lähtee jatkopeleihin kärkihevosena ja sillä on riveissään poikkeuksellisen lahjakkaita nuoria pelaajia sekä kunnianhimoinen taustaryhmä joka ei jätä kiviä kääntämättä voittoa haettaessa.

Plussat: Ryhmä on erittäin hyvin yhteen hitsautunut. Sieltä löytyy huippulaatua niin sisä- kuin ulkopeliinkin ja koko joukkue tietää vaikka unissaan, miten Vesa Toikka ryhmäänsä peluuttaa. Hamina on ykköspesiksen joukkueista ollut tähän mennessä parhaiten organisoitu.

Kysymysmerkit: Aina kun parikymppisten poikien perässä juostaan pääsarjaseurojen toimesta pitkin loppukesää, ilmassa on kysymysmerkkejä. Kuten aiemmin todettua, ryhmä on tiivis ja haluaa pelata yhdessä pääsarjaa mutta kaikki tietävät, että 3-4 pelaajaa siitä pelaa Superia ensi vuonna joka tapauksessa, kävi peleissä miten kävi. Linjapelaajat Ville Posti ja Jyri Toikka on siirretty takakentälle, eikä poikien päätä huimaa. Tiivis pelitahti (Kouvolan A-pojat + ykkönen) alkaa vaatia veronsa ja molempien kauden jatkuessa pitkälle jalka ei välttämättä kulje enää alkukauden malliin.

Alajärven Ankkurit (runkosarjan 2.)

Ankkurit punnersi itsensä lopulta useammilla kolmen pisteen voitoilla kakkoseksi, joka tarkoitti sille puolentoista viikon taukoa ennen välieriä. Jos jollekin näistä joukkueista niin AA:lle tauko tuli todella tarpeeseen. Viikonlopun Ylivieska – voitosta huolimatta Ankkureiden esitykset ovat olleet luvalla sanoen aneemisia ja Matti Iivarisen sanainen arkku tulee aukeamaan eräänkin kerran ennen kuin tanssi jatkuu. Edellytykset Alajärvellä on vieläkin pelata vaikka mistä, mutta suunnan täytyy muuttua ennen kuin pilli viheltää välierät käyntiin. Mikäli Lippo ei järjestä yllätystä, vastaan asettuu molemmat keskinäiset tällä kaudella voittanut Kuopio tai kotonaan Ankkureita löylyttänyt arkkivihollinen Seinäjoki.

Plussat: Alajärvi on edelleen pelin rullaamaan saadessaan vahvoilla ketä vastaan tahansa. Sen runko on pelannut jo viime vuonna kovia pelejä sarjan loppuvaiheessa ja siltä löytyy jalkoja, vaihtajia ja ratkaisuvoimaa.

Kysymysmerkit: Kuten Kuopion ja Haminan, myös Alajärven ratkaisupelaajista moni pelaa A-poikien pelejä hamaan syksyyn saakka. Turnausväsymystä on ollut havaittavissa ja keskusteluja poikain peluuttamisesta käydään varmasti kulisseissa. Kelkka pitää tosiaan saada käännettyä, eikä Kitron yleisö asetu varauksetta joukkueen taakse jos peli ei käy heti alusta.

Harvoin, jos koskaan, on ollut näin vaikea ennustaa kuka sarjanousua lopulta juhlii. Mainitut kuusi joukkuetta omaavat kaikki siihen mahdollisuuden ja jaksopelinä pelattavat paras kolmesta – sarjat antavat viimeistään kaikille sauman. Noususta toki pelataan sitten paras viidestä, mutta marginaalit ovat niin pieniä ettei senkään sarjan kääntäjää voi kirkossa kuuluttaa. Jos nyt pitäisi veikata, sanoisin että Hamina maalikamerakuvan perusteella.