Pirhonen: Notta sellaanen vuosi

02.01.2012 15:01

Kun vuosi lähestyi loppuaan, tuli aika luoda katsaus…Pesiksen Maailman suuri vuosikats…Me täällä Pesiksen Maailmassa tartuimme päättyneen vuoden tapahtum…Stop. Enough with the bullshit. Pikakatsaus päättyneeseen vuoteen 2011 ja katsaus tulevaan sesonkiin, olkaa hyvät. Tie, totuus ja Pirhonen.

Miesten Superissa homma rullasi kuten ennakoitiin. Kaksi superjoukkuetta rullasi keulassa koko kauden ja muutenkin sarja meni koko lailla ennakoidusti. Hei, jos miekin sain ennakkoarvauksissani koko kärkikahdeksikon oikeaan järjestykseen, homma kuulostaa epäilyttävältä. Jatkokierroksilla saatiin jo kunnon rähinää (puolivälierien poimintana pari Kouvola vs. Koskenkorva) ja erityisesti välieräsarja Vimpelin ja Pattijoen välillä olisi voinut venyä kuinka pitkäksi tahansa. Koitti aika finaalisarjan ja siitä muodostui…(ojennatko lapun kliseemyllystä, Elsa) KLASSIKKO! Kumpikaan nippu ei ehkä pelannut yhtään elämänsä peliä, mutta yksittäisiä huippusuorituksia nähtiin niin pelaajien kuin pelinjohdonkin puolella. Kansanjuhlat niin Vimpelissä kuin Sotkamossakin olivat pr-ihmisille yhtä hunajassa kylpemistä.

Miesten Superin puolella sarjan jakaantuminen oli ennakoitavissa, mutta mikään ei ikävä kyllä anna tällä hetkellä odottaa, että tilanne muuttuisi ainakaan positiivisempaan suuntaan. Ensi vuonnakin mennään pesiksen La Ligaa, jossa kaksi pumppua painaa menemään pienistä notkahduksista huolimatta niin kaukana erityisesti keskikastin edellä että urheilullinen mielenkiinto kohdistuu entistäkin enemmän ainoastaan kärkipään joukkueiden jäsentenvälisiin. Pattijoella on jälleen sanansa sanottavana, mutta mielestäni sarjan mielenkiintoisimmat joukkueet runkosarjan osalta ovat Kouvola ja Kitee. En tarkoita tällä sitä, että laskisin ne kärkikaksikon kovimmiksi haastajiksi, mutta siinä missä Pattijoen, Koskenkorvan ja Kankaanpään sijoituksille vähintään sarjan keskipalkissa voi antaa tehtaan takuun, Kouvolan ja Kiteen kohdalla tilanne on huomattavan paljon monivivahteisempi. Molemmissa joukkueissa on lahjakkuutta ja erityisesti Kiteen kohdalla sitä pitää alkaa nyt mitata ulos. Enää kahdeksas sija ei riitä, vaan kärkijoukkueet täytyy kyetä haastamaan illasta toiseen. Kouvolan nuori nippu voi pelien tökkiessä siirtyä pikajuoksun Bundesliigaan, mutta sitä odotellessa annetaan poikain pelata. Lukkari Heikkilä, 1-vahti Toikka sekä linjapelaajat Posti&Lammila ovat herkullisen paikan edessä päästessään iskemään puskista, mutta kokonaisen huippukauden pelaaminen olisi vielä toistaiseksi kova yllätys niin yksilö- kuin joukkuetasollakin. Hyvinkään rakennuspalikat ovat paremmalla mallilla kuin vuosi sitten samaan aikaan, mutta seuraavan askeleen ottaminen joukkueena vaatii vielä ensi kesänä kokeneiden pelaajien vertymistä huipputasolleen samalla kun nuoret saavat aikaa kasvaa vielä vuoden tai pari.

Koko miesten pääsarjan jatkon kannalta olisi elintärkeää, että Nurmo, Joensuu ja Jyväskylä olisivat ensi kesänä kehittyviä, energisiä ja ammattimaisia joukkueita. Kaikilla on edessään näytön paikka ja erityisesti Nurmon nuoret ovat jälleen kovan paikan edessä. Kokemusta lähti, mutta onko se huono asia? Epätasaisuus tulee vaivaamaan ensi kesänäkin, mutta odotan Nurmolta ensi kesänä jo pidempiä vahvojen otteiden putkia kuin aiemmin. Joensuussa siirryttiin ääripäästä toiseen, kun Ari ”Parru” Väistön ”Pallo väliin ja Shellille rahtarin pannua syömään” – tyyppinen johtamistyyli vaihtui Antti Eteläpään ruotsalaiseen malliin. AE on taitava sosiaalisen pelisilmän käyttäjä ja yhdessä aisapariksi hankitun Kiteeltä tutun Sami ”Tilli” Purmosen kanssa Andy luo joukkueeseen äärimmäisen positiivisen ilmapiirin. Ainakin yksi omilta peliajoiltani tuttu piirre Eteläpään toiminnassa voi ilmeisesti edelleen hyvin: JoMa aloittaa hallipelit ensi viikolla. Eteläpään ollessa pelinjohtajana Joensuussa 1999-2000, aloitimme hallipelit Joulukuussa. Nyt JoMa pelaa kahdeksan hallipeliä ja voitte mennä sen pankkiin, että joukkueella on aina samanlaiset kamat päällä joka paikassa ja kaikkea lähestytään positiivisuuden kautta. Kirin ruoriin puolestaan pelmahti Juhani Lehtimäki, jonka näkemys pelistä on erittäin laaja ja analyyttinen. Toivon, että Kiri löytää toimintaansa sen kipinän jonka kautta sen yksilöt kasvavat rooleissaan sarjan huippua kohti ja sen leima ”Ihan ok” – porukkana vaihtuisi johonkin muuhun. Ihan sama mihin. Niin, sitten on Alajärvi. Ankkureiden lähtökohta on helppo. Joukkue on nimittäin lyöty muiden toimesta jo niin lujasti jumiin maanrakoon, että mikä tahansa saavutus olisi ilmeisesti joukkueelta itsensä ylittämistä. Ankkureiden tilanne on toki haastava, mutta tämä vuosi on sille suuri seikkailu jota Matti Iivarinen johtaa rautaisella otteellaan. Eräs nimettömäksi jäävä Superpesispelinjohtaja kommentoi tilannetta sanomalla seuraavaa: ”Alajärvi voi pelata koko runkosarjan ilman paineita koska pudotuspeleihin ei ole mitään asiaa, tippumisen voi estää voittamalla edes toisen karsintasarjoista eikä noin halvalla joukkueella voi käytännössä tehdä miinusta”.

Naisten Superpesiksessä mestari vaihtui ja vaikka dynastioiden ystävä olenkin, se oli mahtava asia. Siitä alkanut tapahtumaketju onkin sitten oma lukunsa. Kirittäret kiskaisi markkinointipuolella sellaisen kampanjan tauluun, että isompien poikienkin kahvipöydässä vedettiin Presidentti Gold Labelia väärään kurkkuun. Olisin tosin voinut lainata pokaalille paremman nimen kuin Taina. Vaikka rynnäkkökiväärini nimi olikin armeijassa Lisbeth, olen valmis luopumaan siitä yhteisen hyvän nimissä. Siis nimestä. No, sitten urheiluun. Jos miesten puolella puhuttiin sarjan jakautumisesta, mitähän termiä naisten pääsarjassa voisi käyttää? Kuilu? Grand Canyon? Positiivisen kautta ajateltuna, kärkijoukkueiden nimilistat ovat erittäin mielenkiintoisia ja niillä on edellytykset pelata paitsi loistavaa pesäpalloa, myös kerätä keskinäisiin välienselvittelyihinsä täysi teatterillinen väkeä. Joukkuemäärän rajoittaminen oli myös täsmälleen oikea veto, mutta sen sijaan jo aiemmin linjattu naisten Ykköspesis kahdeksan joukkueen valtakunnallisena sarjana palvelee erittäin harvoja tahoja. Urheilullisesti sillä on edellytyksiä jos talous kestää, mutta talouden lisäksi uhkakuvana on ykkösen jääminen jatkossakin huippuseurojen kakkosjoukkueiden temmellyskentäksi ja sitä laji ei näillä joukkuemäärillä kestä. Toivon hartaasti olevani väärässä, sillä mahdollisimman kova urheilullinen taso on aina ollut henkilökohtaisesti lähtökohta lajia kehitettäessä ja tulevina kausina seuroilla on hyvä sauma osoittaa vääräksi ne pelot joita talouden suhteen koetaan. Mikäli 2-3 vuoden päästä luetaan tiedotteita, joissa pesäpalloseura X ilmoittaa, että ”taantuman ja siitä seuranneen yhteistyökumppaneiden vähentyneen kiinnostuksen sekä jatkuvasti kasvaneiden kulujen johdosta luovumme paikastamme pääsarjassa ja keskitymme junioritoiminnan kehittämiseen”, en aio tulla paukuttelemaan henkseleitä vaan olen asiasta yhtä huolestunut kuin tähänkin asti.

Miesten ykköspesistä en luonnollisestikaan voi kommentoida. Luuliko joku oikeasti etten voi? Pesäpallon tasaisin sarja jatkuu sellaisena myös ensi kesänä. 6-7 joukkuetta on niin lähellä toisiaan, että neljän joukkoon pääsystä vääntäviä pitää erotella elokuussa toisistaan sorkkaraudalla. Sotkamon imperiumi laajenee myös ykköseen ja samanlaisia haaveita oman ykkösen joukkueen ylläpidosta on myös muutamalla muulla Superin kärkijoukkueella. Jos joku ei sattunut sitä vielä huomaamaan, miesten ykkösessä ei pelata finaaleja lainkaan vaan välierien voittajat pelaavat Superin kahta viimeistä vastaan ottelupareina paras viidestä – periaatteella. Vaistoni sanoo, että karsintoihin johtavista vaiheista ja itse karsinnoista tulee urheilua dramaattisimmillaan.

Pesiksen Maailman uudistaminen on edennyt siihen pisteeseen, että Tammikuun aikana julkistamme sivuston uudistukset. Tervetuloa mukaan retkelle, 2012 laitetaan iso pyörä pyörimään.