Ari Paloaro on pitkän linjan pesäpallovalmentaja jonka vastuulla on tätä nykyä Viinijärven Urheilijoiden naisten Superpesisjoukkueen luotsaaminen yhdessä pelinjohtaja Ari Väistön kanssa. Paloaro valittiin viime syksynä myös työskentelemään kyseisessä seurassa päivätyökseen ja hän vetää myös Joensuun alueella toimivan Urheiluakatemian pesäpalloilijoiden aamuharjoituksia. Syntyperältään pohjalaisen Paloaron tie vie itään jo teini-iässä ja valmentajaura onkin sujunut ennen Viinijärveä Joensuun Mailan junioritoiminnassa sekä lähemmäs vuosikymmenen myös miesten edustusjoukkueen mukana. Perspektiiviä toimintaan toi myös toimiminen ensin valmennuksen ohella ja sittemmin täysipäiväisesti Joensuussa Superpesisjoukkueen osakeyhtiön toimitusjohtajana. Viinijärvellä on käynnissä nyt kolmatta vuotta kahden Arin vetämä projekti joka on muotoutunut maakunnan tyttöjunioreiden kasvualustaksi ja mahdollisuudeksi nousta kohti huippua joukkueena. Kyselimme Paloarolta hänen mielipiteitään ja ajatuksiaan sekä valmennuksesta ylipäätään että menestymisestä ja sen mahdollistavista elementeistä.

Ari Paloaro, millaisista lähtökohdista lähditte kaima Väistön kanssa vetämään projektia Viinijärvelle?

AP: Seura kartoitti silloin mahdollisuuksia edustusjoukkueensa vetäjiksi ja koska olimme molemmat yhtä aikaa käytettävissä, otimme haasteen vastaan. Lähtökohdat olivat heti alussa ne, että potentiaalia oli mutta sen saaminen ulos vaati ennen kaikkea sitä että vaatimustasoa nostettiin. Pelaajien itsensä piti ja pitää ymmärtää oman tekemisensä merkitys eli tietää miksi tekee sitä mitä tekee. Olen vuosien varrella tullut siihen lopputulokseen että voit harjoitella 10 kertaa viikossa mutta ilman päämäärään ohjaavia omia unelmia ja intohimoa sillä ei ole lopulta mitään merkitystä.

Millaisiin asioihin kiinnitit valmennuksellisessa huomiota ensimmäisen kauden aikana?

AP: Suoritusvarmuus ja alavartalon voimatasot. Sanoisin, että mikäli saat kohti tulevan pallon kiinni ja heität sen oikeaan paikkaan vaikkapa kahdeksan kertaa kymmenestä, voitat 70% peleistä jo sillä. Alavartalon voimatasojen nostamisella taas pyrittiin antamaan mahdollisuuksia tehdä tehokkaampia suunnanmuutoksia ja lisätä tätä kautta sitä kuuluisaa liikettä ulkokentällä. Toki sillä oli suora yhteys myös juoksunopeuteen sekä lajivoiman lisääntymiseen sillä niin lyönti kuin heittokin perustuvat lopulta jalkojen ja keskivartalon toimintaan. Keskeinen asia oli myös vaatimustason kasvattaminen. Harjoitustaustaa oli olemassa jo aiemmin mutta pyrimme tuomaan mukaan sen asenteen että jatkuvaan kehitykseen täytyy pyrkiä ja vaikkapa voimaharjoittelussa tämä tarkoittaa uskallusta kasvattaa painoja kun entisten kanssa selvitään turvallisesti eikä jäädä junnaamaan mukavuusalueelle vaan pyritään todella eteenpäin kaikilla sektoreilla.

Pelaajaliikenne ei ole viime vuosina järin vilkasta Viinijärven suunnalla ollut ja nykyisen joukkueen runko on ollut kasassa useamman vuoden. Lähes ennätyksellisen monella on sopimukset jo myös kaudesta 2011 ja joillain jopa vuodesta 2012. Mikä tässä on taustalla?

AP: Mitään erillistä ”maakunnan omat tytöt” – projektia ei tullessamme ollut mutta sellaiseksi toiminta on muodostunut. Kyllähän mekin ensimmäisenä syksynä kartoitimme pelaajatilannetta mutta kun yhdistettiin alueen heikko vetovoima siihen että meillä oli ja on käytössä nuori joukkue (jonka keski-ikä tälläkin hetkellä on alle 21 vuotta), tuumasimme että mitä järkeä on käyttää aikaansa ja energiaansa siihen että soittelet ympäri maata joulukuuhun asti milloin kenenkin pelaajan perään kun senkin ajan voi käyttää joukkueen kehittämiseen? Kun ryhmälle ilmoittaa selkeästi että isoa vastuuta on luvassa mikäli sitoutuminen ja motivaatio on riittävällä asteella ja että menemme eteenpäin ryhmänä, sen merkitys joukkuehengelle ja motivaatiolle joka taas lisää sitoutumista ja päinvastoin on aivan uskomaton. Emme toki ole mikään suljettu yhteisö, johon ei ulkopuolisilla ole asiaa – jos joku osoittaa toimintaamme kohtaan kiinnostusta, olemme toki myös itse kiinnostuneita. Pyrimme parantamaan toimintaamme niin kentällä kuin sen ulkopuolella kehittäväksi ja sitä kautta kiinnostavaksi.

Viinijärvi nousi takaisin pääsarjaan kaudelle 2007 ja muutaman sarjan tyvipäässä vietetyn kauden jälkeen joukkue selviytyi viime kaudella pudotuspeleihin. Mille asioille perustuu se seuraava askel joka täytyy ottaa mikäli joukkue haluaa pelata mitaleista?

AP: Edelleen harjoitteluun ja sitoutumiseen. Siinä vaiheessa kun kaikki pelaajamme ovat Akatemia-toiminnan parissa, harjoitusmäärät ovat sillä tasolla että voidaan olettaa kehitystä sekä yksilötaitojen, ominaisuuksien että taktiikan osalta. Tällä hetkellä osa pelaajistamme harjoittelee talvikaudella 9-11 kertaa viikossa ja sen näkisin olevan riittävä määrä kun puhutaan kilpaurheilusta. Totta kai elämässä on muitakin asioita ja arvoja mutta mikäli haluaa menestyä, on oltava valmis tekemään ne asiat joita se vaatii. On myöskin selvää ettei kyseisen harjoitusmäärän toteuttaminen onnistu mikäli ihmisellä itsellään ei ole tavoitteita ja unelmia joten jälleen kerran tullaan motivaation ja sitoutumisen alkulähteille.

Puhutaan hetki eri osa-alueiden harjoittamisesta. Mitkä ovat joukkueenne voimaharjoittelun keskeiset elementit ja millä tavoin vastaavasti harjoittelette konkreettisesti vaikkapa taktista osaamista ja pelikäsityksen kehittämistä?

AP: Voimaharjoittelumme rakentuu pääliikkeiden osalta rinnallevedon, jalkakyykyn ja penkkipunnerruksen/ylivedon eli klassisten moninivelliikkeiden päälle yhdistettynä lajinomaisiin kiertoihin sekä muihin räjähtävää voimantuottoa vaativiin suorituksiin. Erityisesti painotan vartalon takaosan lihaksistoa sillä harjoittelu ja lajisuoritukset tuottavat muutenkin paljon kuormitusta etuosan lihaksistolle ja etuosan lihakset ovat palloilijoilla lähes poikkeuksetta vahvempia joten lihastasapainon ja tätä kautta lihashuollon kannalta on välttämätöntä että takaosan lihakset kehittyvät.

Koska olet tutkinut ja käsitellyt heittoa ja heittotekniikkaa vuosien varrella enemmän kuin ehkä kukaan muu lajin nykyvalmentajista, olenko väärässä jos oletan että taustalla on myös heittokäden huolto ja vahvistaminen? Heittokäden vammoista kun valtaosa syntyy kun pallosta on jo päästetty irti ja selän puolella olevat heittoliikettä jarruttavat lihakset eivät ole riittävän vahvoja ja elastisia vastustamaan liikettä.

AP: Oikeassa olet, heitto on kuitenkin sellainen lempilapsi että tämä aspekti on ollut osa harjoittelua siitä asti kun ryhdyimme tekemään töitä täällä. Käden tulee kestää kuormitusta ja sitä pitää myös osata kuormittaa oikein. Tässäkin oikea suoritustekniikka on hyvää lihashuoltoa ja huolelliset lämmittelyt, jäähdyttelyt ja muut tukitoimet nousevat merkittävään osaan kun harjoitusmäärät kasvavat. Heittoa on pidetty vanhankansan keskuudessa vaikeasti hahmotettavana synnynnäisenä lahjana johon ei voi vaikuttaa. Heitto on kuitenkin purettavissa loogisiin palasiin ja kun ymmärrät heiton mekaniikkaa, pystyt opastamaan heiton tekniikassa. Varsinkin tyttöpuolella on tähän asiaan paneuduttava voimakkaasti (kts. www.viu.fi ja sieltä heiton tekniikkavideot).

Taktiikan puolella taas olemme pyrkineet tekemään todella paljon töitä viimeisen vuoden aikana sen suhteen että pelaajat sisäistäisivät pelissä tapahtuvia asioita. Olemme mm. laittaneet joukkueen tekemään pienryhmissä analyyseja tulevista vastustajistamme niiden tietojen ja sen materiaalin pohjalta joka meillä heistä on sekä käyneet kerran viikossa Joensuu Areenan isossa tilassa läpi taktisia kuvioita. Olen ylipäätään sitä mieltä että erityisesti nuorten pelaajien pitäisi koko lajissa katsoa enemmän pelejä ja poimia sieltä asioita esim. oman pelipaikkansa pelaajien toiminnasta. Jos onnistuu tekemään pelistä vaikkapa 5 taktista havaintoa, olivatpa ne nyt sitten ihan mitä tahansa ja hyödyntämään niistä vaikka edes yhtä omassa pelissä, sekin on jo huikea askel eteenpäin.

Kun nyt on puhuttu harjoittelusta yleisellä tasolla, haluan myös kysyä että millaisena näet pesäpallon pelaamisen naisten osalta ja kuinka siihen suhtaudutaan?

AP: Niin harjoituksellisesti, pelillisesti kuin ihan yleisen urheilijan elämänkaaren kannaltakin on olennaista havaita ne erot joita väistämättä on. Ehkä eniten on ihmetyttänyt nimenomaan se vähättelevä asenne joka niin monella varsinkin miespuolisella naisten parissa toimivalla valmentajalla tai pelinjohtajalla on. ”Ei näiden kanssa voi tehdä sitä tai tätä”, ”Tää nyt on vaan tällasta” jne. Miksi pitäisi edes yrittää tehdä asioita täsmälleen samoin kuin miesten kanssa? Fysiologiset erot on tunnustettava ja ymmärrettävä etteivät esim. kaikki kakkospolttajat voi pystyä pelaamaan suurin piirtein koppareiden välissä tai ettei jokainen linjapelaaja pysty hakemaan palloa kovasta sivuliikkeestä ja heittämään siitä suoraan huonosta asennosta. Naiset korvaavat pelin fyysisemmät elementit taidollisilla, he ovat joutuneet korvaamaan mm. pompun ja voimapystärit pienillä sekä välilyönnillä. Naiset toimivat taas ryhmänä täysin eri lailla kuin miehet enkä pidä sitä lainkaan huonona asiana. Päinvastoin - naisten tavassa käsitellä asioita olisi monella miesten ryhmällä opittavaa.