Historiallisessa viitekehyksessä ei ole millään muotoa kovin suuri pommi että Kouvolan Pallonlyöjät ja Vimpelin Veto ovat raivanneet tiensä miesten pääsarjan finaaleihin. Paikkakuntien koot, seurojen toimintamallit ja tie kohti finaaleja poikkeavat joiltakin osin rajustikin toisistaan mutta myös yhtäläisyyksiä löytyy. Mistä nämä seurat sitten lähihistorian osalta ponnistavat?

Syksyllä 2002 pelattiin Jyväskylän Hippoksella uusintaottelu noususta miesten Superpesikseen. Siinä vastakkain olivat Eero Pitkäsen luotsaama KPL sekä Vesa & Jukka Liikalan käskyttämä ViVe. Pesäpalloliiton Taittoheitto – verkkolehden avustajana raapustin ko. ottelusta juttua ja sitä selvitellessäni perehdyin hieman tarkemmin joukkueiden taustoihin ja tapahtumiin vaikka niistä osa oli jo ennalta tuttuja sillä olin paitsi pelannut joukkueita vastaan samana kesänä, myös törmännyt Joensuussa opiskelleeseen Pitkäseen sekä Koplan JoMa-taustaisiin miehiin siellä sun täällä. Kouvola vei ottelun ja sen hissiliike ykkössarjan kärkipään ja Superpesiksen hännän välillä jatkui. Taustalla liikkui huhuja siitä, että paikallinen lehtikeisari oli jo joukkueen huoltajana ollessaan maksanut vuonna 1998 pääsarjaan nousseelle joukkueelle etelänmatkan kauden päätteeksi, hankkinut pelaajille autoja jotka osti omiin nimiinsä ja antoi pelaajien ajaa niillä jottei verottaja pääse väliin jne. Henkilökohtaisesti en näistä puheista kulmakarvojani nostellut vaan ajattelin että aina kun jostain löytyy taho joka haluaa panostaa lajiin ja on vieläpä niin syvällä joukkueen sisällä että toimii sen huoltajana, antaa palaa vaan.

Lajikulttuuri oli Kouvolassa kuitenkin jo vahva ja sen päälle oli jos ei helppoa niin ainakin mahdollista rakentaa. Kolhot betonikatsomot kaukana kentästä antoivat kuvan uinuvasta jättiläisestä mutta nykypäivän buumin käynnistänyt toiminta alkoi jo näistä vuosista. Nykypäivänä tuntuu että Kouvolassa suhtaudutaan tällä aikakaudella katsomossa olleisiin jonkinlaisina sotaveteraaneina jotka ovat jaksaneet katsella tuon aikakauden ”rämpimistä”. Ymmärrän toki tuonkin näkökannan ja on luonnollista että uuden aikakauden tuomat vahvistukset, suurentunut mediahuomio ja kiinnostus niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin ovat muuttaneet KPL:n imagoa ratkaisevasti mutta seurassa on keskitytty aivan oikein rakentamaan kestävää pohjaa ja annettu muiden puhua mitä puhuvat. Kouvolalla on historiaa jota se tuo aktiivisesti esiin mutta sen tekeminen on käytännössä rakennettu viimeisen vuosikymmenen aikana uudelleen puitteita myöten vastaamaan nykyajan tarpeita menestyksen suhteen. Tämä on tuonut mukanaan edellytykset rakentaa toimintaa monella eri tasolla ja kävi Kouvolan kunnianhimoisille hankkeille mies-, nais- ja junioripesiksen suhteen kuinka tahansa, nostan tupeetani sille yritykselle jota tässä maassa ei koskaan lähtökohtaisesti kannusteta.

Seuran toiminta on kehittynyt vuosi vuodelta ammattimaisempaan suuntaan ja nykyisellään sen taustoilla pyörii ihmisiä joilla on sitä paljon puhuttua kompetenssia sekä huippu-urheilutoiminnan kehittämiseen että asioiden katsomiseen pidemmällä aikajänteellä. Kouvolan riveissä on useita erittäin lahjakkaita junioreita joita luotsataan askel askeleelta määrätietoisesti kohti miesten pelejä. On kuitenkin erotettava tämä siitä ketä edustusjoukkueessa pelaa. Esim. Jukka Latvalan hankinta Kouvolaan tullaan tulkitsemaan niin, että ostojoukkue hankkii kehäraakin joka vie taas joltain nuorelta näytönpaikan. Vai voisiko sen kuitenkin tulkita niin, että joukkue pyrkii parhaaseen mahdolliseen menestykseen jolloin se määrittää toiminnan raamit? Jukka Latvala on kokenut huippupelaaja joka hakee seuranvaihdolla vielä mahdollisuutta kehittyä ja ennen kaikkea saavuttaa mestaruus. Nuoret taustalla saavat mahdollisuutensa mikäli ovat riittävän hyviä. Nuorille pelaajille (joissain tapauksissa myös yhteistyötahoille) tämä on luonnollisesti haasteellista sisäistää ja sen takia asiassa on myös omat uhkansa. Kouvolassa on kuitenkin tällä hetkellä riittävän monta intohimoisesti pesäpalloon suhtautuvaa tekijää jotka näkevät metsän puilta ja tietävät mitä menestyksen eteen vaaditaan. Tätä kulttuuria Kouvolaan on tuotu myös ulkopuolelta mutta esim. ilman Pitkäsen Ekon panosta nuorten pelaajien kehittämisessä ja seuratoiminnassa kokonaisuutena viimeisen vuosikymmenen ajan tilanne olisi ratkaisevasti heikompi joten lopetetaan se länkytys siitä että ”Se otti aina ensimmäisellä kotiin” ja eletään kuin aikuiset. Ai niin: pesäpalloa voi muuten myös kommentoida käyttämättä valtakunnan väsyneintä fraasia ”Todellisuudessa peliä johtaa Kohonen”. Vai että on valtakunnan ykköslukkareihin ja edustamiensa joukkueiden sisäpelin avainhahmoihin jo yli vuosikymmenen kuulunut Kohonen olennainen osa pelin suunnittelussa, kehittämisessä ja toteuttamisessa. Mikä oli ensimmäinen vihjeesi, Sherlock? Olisiko kyse siitä, että Kohosen ajatukset pelaamisesta osuvat melko lailla yksiin sen kanssa kuinka lajissa pärjätään ja kyse on ryhmässä toimimisesta ja keskustelusta johon kuuluvat myös eriävät mielipiteet, ei kenenkään diktatuurista?

Vimpelin nousu ylöspäin tuli vuotta myöhemmin kuin jutun alussa mainitulla Kouvolalla. Karsintasarjojen erikoisjoukkue tuli lopulta ylös 2003 ja teki sen jäädäkseen. Nykyjoukkueesta mukana siinä vaiheessa olivat lukkari Pekka Hietakangas, Tuomo Lönnmark sekä Janne Mäkelä. Tämänkin ”ostojoukkueen” juuret ovat syvällä. Vimpelissä on kulttuuria, loistava yleisö, maan hienoin kenttä ympäristöineen jne. kuten kaikki tiedämme. Siellä on myös samoja vahvoja hahmoja joukkueen ympärillä huoltajista seuran johtoon ja juniorivalmennukseen. Nämä tekijät yhdessä nykyjoukkueen menestyksen ja kyläläisiä yhdistävän vahvan tunteen kanssa muodostavat Vimpelin Vedon keuhkot ja sydämen. Tähän on helppo samaistua myös ulkopuolelta tulevana ja tätä taustaa vasten ei ole yllätys että Vimpeli on päätynyt omassa toiminnassaan ottamaan myös taloudellisia riskejä hankintojen muodossa. Sielläkin taustalla on vilahdellut paikallisen yrittäjän nimi mesenaattina mutta on huomioitava että tyhjästä ViVe ei ole ponnistanut eikä se ole jäämässä tyhjän päälle. Sillä on seudun ehdoton tuki, seuran B-pojat taistelevat tänä vuonna ikäluokkansa mestaruudesta ja sen nuorista Mikko Kanala on lyönyt itsensä läpi miesten puolella isommin kuin kukaan paikkakunnan ulkopuolella osasi ennen kautta odottaa. Kun puhutaan pelaajabudjeteista, on hyvä muistaa että pelaajapalkkiot ylipäätään ovat laskeneet hulluimmista ajoista ja kun lippujen hinnat ovat samaan aikaan nousseet vähintäänkin inflaation tahtiin, pystyy Vimpeli keräämään tänä kesänä arviolta 250 – 300 tuhannen pääsylipputulot. Sillä minimoidaan riskejä melko tehokkaasti.

Vimpelin nousulle kohti terävintä kärkeä on ollut jo vuosikausien ajan tilaus ja henkilökohtaisesti otin ilolla toissavuonna vastaan tiedon siitä, että Saarikentälle ollaan rakentamassa miehistöä jolla voidaan realistisesti pelata mitaleista ja mestaruudesta. Pesäpallo sai kerralla roppakaupalla uutta spekuloitavaa ja Vimpelin kylä sitä happea jota se kesät ja osittain talvetkin hengittää. Sinne on syntynyt ja syntyy edelleen muistoja jotka jäävät elämään ViVe:n fanien mielissä, jotka tuovat ääntä ja elämää koko seutukuntaan. Saarikenttä on saanut nähdä aiemminkin joukkueita jotka räiskyvät, hyökkäävät ja pelaavat aggressiivisesti. Nyt kun joukkueen materiaali mahdollistaa sen, että se pystyy toteuttamaan paitsi hyökkäysvoittoista taktiikkaansa, myös lyömään peruspelissä muita huippujoukkueita on hurmos kylällä valmis. Mielestäni Vimpelin ja Sotkamon välisen ottelusarjan ratkaisun siemenet kylvettiin kun Vimpeli otti kolmannessa ottelussa voiton kotonaan lyömällä Sotkamon sen omilla aseilla eli eleettömällä ja tappavan tehokkaalla perussuorittamisella. Ratkaisupelissä ajoittain nähtyyn lyöntimyllyyn kaikki tiesivätkin Vimpelin pystyvän.

Ovatko Kouvola ja Vimpeli ostojoukkueita? Varmaankin ovat. Niiden kulurakenteesta en sen tarkemmin tiedä mutta kuten mainittua, kummankin juuret ovat paitsi kunniakkaassa historiassa, myös lähihistoriassa josta löytyy tekijöitä jotka antavat omalta osaltaan toiminnalle kasvot tv-kuvissa näkyvien hahmojen ulkopuolella. Niistä molemmista löytyy raatajia siihen kovaan päivittäiseen työhön jota toiminnan ylläpitäminen ja kehittäminen vaatii. Molemmat organisaatiot varmasti tunnistavat omat kehityskohteensa paremmin kuin minä mutta yhtä kaikki näen ettei näiden kahden joukkueen kohdalla ole kyse yhden, kahden tai kolmen vuoden kiidosta rikkaan sedän lompakon avulla. Oli omia kasvatteja tai ei, nämä kaksi joukkuetta tulevat tarjoamaan lajin ystäville hienoja pelejä jo tänä syksynä ja vielä usean vuoden ajan. Vielä ne omatkin pojat sinne ehtivät myöhempinä syksyinä. Niin Kouvola kuin Vimpelikin pystyvät kehittämään näillä rakennuspalikoilla konseptin joka on taloudellisesti kannattava mutta sen toteutuminen nähdään vasta myöhemmin. Syksyllä laajennetaan skaalaa koskemaan koko pääsarjan tilannetta. Nyt antaa poikain pelata.