En pelaisi sopupeliä. En häviäisi tahallani vaikka se tarkoittaisi sopivamman vastuksen saamista seuraavassa vaiheessa. Hyväksynkö sopupelit? En. Hyväksynkö vastustajan valinnan laittamalla kentälle joukkueen jolla on oleellisesti huonommat mahdollisuudet voittaa kuin parhaalla kokoonpanolla? Tietysti. Jos ollaan tilanteessa jossa tietty lopputulos tarkoittaa molempien pelaavien joukkueiden kannalta jatkopaikkaa/sarjapaikkaa/paikkaa, onko väärin pelata niin että ottelun lopputulos on toivottu? Mietitäänpä.

Siinä sitä taas ollaan. Miesten Superpesiksen runkosarjaa on pelaamatta pari kierrosta mutta jo nyt tiedossa on tilanteita joissa edellä mainittuja skenaarioita tuodaan toteen. Ilmeisin tilanne viimeisimpänä mainitusta eli pelin sopivasta lopputuloksesta on luonnollisesti Koskenkorvan ja Kiteen välinen kohtaaminen. Kossun 2-1 – voitolla molemmat jatkoon, Kiteelle vastaan Kouvola joka on entisten KiPa-pelaajien kautta yleisöllekin helposti myytävä peli ja Kossulle ihannetapauksessa Vimpeli joka saisi kassanhoitajan taas hieromaan käsiään yhteen. Sitten alkaakin taas tuttu rumba. Ensin aloittaa viidakkorumpu joka takoo tasaista pauketta siitä, että peli on jo sovittu. Taustalla aloittaa perkussioryhmä eli veikkaajat jotka laskettuaan yhteen 1+1 hoksaavat että ristin pelaaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin ja ottaisi ne kaksinkertaisena ulos hakkaavat ristin niin tukkoon että kerrointa ensin pudotetaan (2.8. kerroin tasapelille oli 2,4 kun taas 3.8. ristin kerroin on 2,1) ja sitten kohde suljetaan. Samoin käy Kossun voittomahdollisuudelle jatkovuoroilla. Tosin tässä tapauksessa voi olla ettei suljeta sillä ainoa syy kohteen olemiseen listalla on varmasti TV-ottelun status ja se se olisikin jos suora lähetys avattaisiin ilmoituksella siitä että päivän ottelu on suljettu pitkävedossa poikkeavan pelikäyttäytymisen vuoksi. Pelaajillakin olisi varmasti rento meininki. Siinä sitä sitten jännität siepparina Antin montun reunalla että nyt jos menee räpylän alta niin kansa pitää sopupelaajana ja käräjäoikeudessa tavataan.

Seremoniamestarin rooliin pyrkii tarvittaessa Superpesis joka voi soittaa molempien joukkueiden pelinjohtajille ja muistuttaa asioista joista ei varmasti tarvitse muistuttaa. Joukkueiden pelinjohtajilla taas ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sanoa että pelaamme voitosta ja on mahdotonta sanoa mitä todella tapahtuu sillä vaikka molemmat joukkueet lähtisivät pelaamaan vain ja ainoastaan kolmesta pisteestä normaaliin tapaan (mihin itse uskon), risti on siinäkin vaiheessa niin todennäköinen tulos ettei sen toteuttamiseen vaadita Oscarin arvoisia roolisuorituksia vaan peli voi itsessään kääntyä tasuriksi ja sillä siunaaman hetkellä löytyy näitä ”joukkueen lähellä olevia tahoja” jotka tietävät yhtä sun toista tietämättä juurikaan mistään mitään ja kertovat miten tasuri junailtiin. Vai olisiko sittenkin se vähemmän vainoharhainen vaihtoehto että peli nyt vaan päättyi tasan ja supervuorossa käy sitten miten käy.

Edit. Asiavirha poistettu päivitetyn tilanteen mukaiseksi.

Voin kuvitella sitä etukäteisparranpärinän määrää joka torstaina käydään TV-studiossa ja ruutujen äärellä kun runkosarjan viimeisellä kierroksella kyseinen ottelu näytetään suorana. Onko tässä tilanteessa väärin pelata 2-1 ja varmistaa tätä kautta molempien jatkopaikka? Mikäli se on tarkoituksellista, tilanne ei mielestäni eroa millään muotoa sopupelistä joten vastaus on ehdottomasti kyllä, se on mielestäni väärin. Nyt tältä potentiaaliselta dilemmalta voidaan hyvinkin välttyä jo tauolla sillä mikäli tieto Oulusta kertoo Kirin hävinneen ensimmäisen jakson, tasan kertaalleen tänä vuonna vieraissa voittaneen Kiteen pitäisi olla voittanut ensimmäinen jakso ja vaikka se siinä olisi onnistunutkin, sen pudotuspelipaikka olisi jo sinetöity joten toiselle jaksolle asennoituminen muuttuisi luonnollisesti väkisinkin. Voisihan se toki vapauttaakin peliä ja kääntää sitä kautta taas asetelman päälaelleen mutta Koskenkorvan mahdollisuudet vähintään sen yhden pisteen hankkimiseen vaikuttavat äkkiseltään katsottuna hyviltä.

Otetaan toinen esimerkki alussa mainituista skenaarioista. Raahe jää pisteittä Kouvolassa, Oulu vie Kiriltä ensimmäisen jakson kotonaan ja Vimpeli voittaa Sotkamossa jakson päivää aiemmin. Tässä tilanteessa ottelussa Hyvinkää – Raahe oltaisiin tilanteessa jossa sijat 3 ja 4 olisivat taputeltuja mutta joukkueet ratkoisivat keskenään sijat 5 ja 6 sekä tätä kautta luonnollisesti sunnuntaina alkavien pudotuspelien vastustajansa. Tässä tapauksessa siis tappion funktio olisi ainoastaan oman tulevan vastustajan valitseminen jolloin tilanne on moraalisesti täysin eri. Kuten mainittua, itse en lähtisi tässäkään tapauksessa häviämään jaksoakaan tarkoituksella mutta ymmärrän toisaalta mikäli joku haluaa niin tehdä. Tuntuu tosin siltä, että ainoat muutokset joita Hyvinkäällä tullaan tekemään johtuvat pudotuspelien alkamisesta heti samalla viikolla kolme päivää runkosarjan viimeisen pelin jälkeen jolloin pienistä vaivoista kärsiviä tuskin kannattaa peluuttaa.

Oma lukunsa ovat sitten ottelut joissa panosta ei ole lainkaan. Näitähän nyt ei varmasti tänäkään vuonna oteta listalle ollenkaan ja hyvä niin. Mikäli Ulvila ei ota kuutta pistettä kahdesta viimeisestä ottelustaan, ottelusta Joensuu – Kouvola tulee täysin turhat kissanristiäiset. Molemmilla on hymy varmasti herkässä kun sunnuntaina pelataan kauden siihen asti tärkein ottelu ja ainoa tavoite torstaille on selvitä pelistä ilman loukkaantumisia. Kouvolalla on vieläpä allaan kotiottelu Raahea vastaan edelliseltä päivältä jonka se pelaa parhaalla kokoonpanollaan. Vaikka nuorille pelaajille tuleekin ottelusta kymmenen päivän karenssi alemmille sarjatasoille mikäli he esiintyvät yhdeksikössä, Koplan suomensarjajoukkue pelaa kyseisellä ajanjaksolla enää yhden ottelun ja voi olla että kannattaa totutella jo nyt ajatukseen siitä että runkosarjan voittajan kokoonpanossa voi näkyä torstaina eri nimiä kuin ne joiden avulla runkosarjan voitto on saavutettu.

Pitkään näitä spekulaatioita ei joka tapauksessa tarvitse harrastaa sillä sunnuntaina alkaa jo täysi rähinä mutta runkosarjan loppu on ja tulee olemaan jokaisessa sarjassa samanlainen paikka vuodesta ja lajista toiseen. Kuten historia on osoittanut, jokaisessa lajissa osataan tehdä asiat mahdollisimman helpoksi itselle ja vastustajan valitseminen on osa taktiikkaa jonka suhteen jokainen saa tehdä kuten parhaaksi kokee. Niin kauan kuin tuloksen tekeminen on osa kilpaurheilua, muuta on turha edellyttää. Elämä on valintoja.