Valmennus on elämäntapa. Tässä katsannossa ei eritellä sitä, että mitä lajia, tasoa ja kohderyhmää valmennat. Kaikilla noilla on toki merkityksensä eritoten motivaation sekä tavoitetason syntymisessä tai syntymättä jäämisessä, selkeydessä tai epämääräisyydessä. Yhteistä näistä kaikista riippumatta tulisi olla aina se, että käytät käytettävissä olevan ajan mahdollisimman laadukkaasti. Seuraavassa on pieni tarina eräästä oppimisprosessista.

Tutkimuskohteena on koe-eläin, tarkemmin sanoen oma koirani. Mikäli ajattelet, että siirrettävyys ihmisen valmentamiseen kaatuu jo tähän, mieti uudestaan. Voin luvata, että mikäli ihmisen valmentamisesta käytäisiin yhtä perustavaa laatua olevaa keskustelua jatkuvasti kuin koirien treenaamisen ympärillä tehdään, meillä olisi oikein jalkautettuna nykyiseenkin verrattuna aivan huikea potentiaali ihmisten opettamiselle. Koirakin on mekanismina sikäli monimutkainen, että toiminnan ympäristöön hiipii kaikenlaista huuhaata kuten johtajuuden ja auktoriteetin pönkittämistä koska sen koetaan olevan motivaation alkulähde. Koska en kuitenkaan ainakaan vielä ole kuullut lajin valmentajakursseilla käytetyn esim. kanojen opettamista, mennään nyt näillä.

Tehtävänä oli Canis-lehdestä aikanaan lukemani haaste, jossa koiran pitää tuoda raaka grillimakkara omistajalle syömättä sitä. Kuten ymmärtänet, tehtävänanto pitää sisällään jo sikäli reippaan ristiriidan että lähestymiskulmaa pitää miettiä hetki. Tai no, ainakin minun piti. Päädyin seuraavaan ajatusketjuun:

• Luo pitkällä aikavälillä ne rutiinit, jotka antavat sinulle ja valmennettavallesi mahdollisuudet toimia erilaisissa ympäristöissä.

-          Sulje ensin pois opetustilanteen häiriötekijät. Keskity itse siihen valmennushetkeen, jota olet toteuttamassa. Joukkueurheilussakin pitää kyetä luomaan opetustilanteessa kupla, jonka sisällä olette vain sinä ja valmennettavasi. Ympäristön tulee olla vähintäänkin turvallinen, mieluummin varsinkin alkuvaiheessa myös melko rauhallinen. Vaikutat tähän myös omalla käytökselläsi erittäin merkittävästi. Häly ympärillä on häiriötekijä, mutta niin on kiireinen, stressaantunut ja huonosti organisoitu harjoitus ja/tai valmentajakin.

-          Kyseisessä haasteessa tarkoittaa käytännössä: opeta, että ruokaa saa vasta luvan kanssa ja luo käskyjesi totteleminen niin positiiviseksi asiaksi, että se ohittaa kaiken muun.  Välitön positiivinen palaute oikean reaktion tapahtuessa, tarvittaessa koiran rauhoittaminen ja siirtäminen muuhun toimintaan jos tilanne menee liian häiritseväksi, mutta yhtä kaikki systemaattinen eteneminen pitkällä aikavälillä kohti tavoitetta.

• Luo suorituksen oppimiselle oikea vireystila

-          Häiriötilanteiden poistaminen on yksi keskeinen elementti, vireystilan kehittäminen sopivaksi oppimista varten toinen vähintään yhtä tärkeä. Mitä levottomampi, hermostuneempi ja liian moneen ärsykkeeseen reagoiva valmennettava on, sen epätodennäköisempää on, että toiminta on haluttua myöskään oikeassa ympäristössä. Pura energiaa ja anna valmennettavan käyttää myös päätään. Turvallinen ja virikkeellinen ympäristö, rauhallinen olotila ja luovuuden käyttäminen siirtävät hiljalleen toimintaa kohti oppimista.

-          Tässä tapauksessa: Rauhallinen metsälenkin aloitus, koira saa haistella hajuja ja purkaa stressiään mutta varsinainen liikkuminen on rauhallista. Koiran lämmittämistä siis. Pallon pelaajalla sama on varsin yksinkertaista tehdä: nousevalla teholla tehty lämmittely ja tämän lopuksi pallopeli tai jokin muu vastaava virikkeistäminen. Niille siis on paikkansa, sillä ne auttavat paitsi ryhmähengen luomisessa, myös pään siirtämisessä harjoituspaikalta harjoituksen sisälle. Oikein tehtynä (nousujohteinen lämmittely alla, pelin kesto riittävän lyhyt jotta kokonaiskuorma ei nouse liian suureksi mutta kuitenkin pelin kautta ehtii syntyä riittävästi ongelmanratkaisutilanteita, yritystä ja erehdystä, voittamista ja häviämistä) ne purkavat stressiä, eivät lisää sitä. Sama pätee vaikkapa kepin heittämiseen koiralle. Pelkkänä kylmiltään tehtynä suorituksena se kääntyy hyvin pian voimakkaasti stressaavaksi ja jättää koiran ”koneen” käyntiin, jolloin oppiminen on blokattu pois pitkäksi aikaa. Tähän verrattuna ihmisen toiminta pitää toki sisällään merkittävämmän loukkaantumisriskin, varsinkin jos ja kun viitepeleissä on tasaväkiset ja taitavat ryhmät vastakkain. Liukastua voi kuitenkin kotipihallakin ja avainasiana on laadukkaat tukitoimet tämän itse sykettä nostavan ja kuormittavan toiminnan ympärillä. Tässäkin avainsanana on silti yksilöllisyys. Ihminen oppii hiljalleen arvioimaan oman toimintansa niin, että löytää itselleen sopivan mallin oikeaan vireystilaan pääsemiseksi. Tämä voi olla jotain aivan muuta kuin pallon pelaamista, vaikka lopputuote olisikin nimenomaan peli. Vastavuoroisesti on kuitenkin ymmärrettävä pallopelien mentaliteetti, pelissä esiintyvä itsensä ja vastustajan haastaminen sekä erilaiset valinnat ja intuition osuus kokonaissuorituksesta. Myös niiden täytyy antaa harjaantua, myös niihin täytyy luoda rutiineja ja vaihtelevia ympäristöjä. Viitepelien poistaminen ei toki poista kenenkään pallo- tai pelisilmää, mutta sen merkitys vireystilaan pääsemisessä on mielestäni merkittävä.

• Anna selkeitä, konkreettisia ohjeita

-          Seuraa toimintaa ennen varsinaista opetustilannetta. Miltä vireystila ja ihan konkreettinen toiminta näyttää, miltä ns. perussuoritukset näyttävät , onko nyt oikea hetki heittää harjoituksellisesti pöydälle se lipaston ylälaatikossa säilytettävä haastavampi harjoitus joka vaatii aiempien suoritusten täydellistä hallintaa onnistuakseen vai mennäänkö perussapluunalla?  Kun olet tehnyt arviosi, siirry toteuttamaan jokaisen valmennustuokion keskiössä olevaa suoritus -> palaute -> suoritus – kehää ja pidä huoli siitä, että jokainen palautteesi pitää sisällään konkreettisen ohjeen sille, mitä haluat tapahtuvan. Tapahtumaketjun hahmottaminen ihmiselle voi olla myöskin erittäin hyvästä, mutta silloinkin ratkaisevaa on jatkotoiminnan ohjeistaminen konkretian kautta.

-          Tässä tapauksessa: Käytän arviointiin perustottelevaisuutta ja tämän jälkeen samalla motivaationlähteellä (ruoka) vauhditettua luovuuden kehittämistä. Käskyllä ”Tee jotain” koiran pitää tehdä jokin itse valitsemansa liike, liikkeiden yhdistelmä tai muu vastaava. Yhdestä suorituksesta saa ruokaa vain kerran, jostain täysin uudesta liikkeestä taas palkitaan erittäin ruhtinaallisesti. Pienen alkukohmeuden jälkeen homma lähtee kunnolla käyntiin ja koira tarjoaa täysin uusiakin juttuja, on muutenkin erittäin hyvin läsnä ja jatkaa itselleen loistavalla tasolla. Pienissäkin jutuissa alkaa tapahtua positiivisia muutoksia ja aiemmin treenatut käskyt toimivat vähintäänkin yhtä hyvin kuin olen uskaltanut koskaan kuvitella. Hyppään itse haasteeseen.

• Päästä irti

Kaiken mennessä hienosti ja varsinaisen loppuhuipentuman ollessa käsillä, pidä huoli että informaation määrä valmennettavan suuntaan pysyy hallittuna. Luota siihen, että olet valmistautunut oikein, tyhjennä pää, anna käsky ja odota. Katso ja huomioi, oletko rakentanut kokonaisuuden oikein. Päästä treenattavasta irti ja anna asioiden tapahtua.

Tässä tapauksessa: seuraan, miten kaikki menee kuten pitääkin. Kokeneempi kouluttaja olisi varmasti onnistunut tässä jo valovuosia sitten, mutta tässä tapauksessa onnistuminen on ainoa oikea sana tähän tilanteeseen. Jatkossakin tulen varmasti epäonnistumaan vähintäänkin riittävän usein ja tulen olemaan kykenemätön saavuttamaan koskaan tämän koiran kanssa sitä tasoa, millä huipputekijät operoivat. Pienet ja yksinkertaiset muutokset ovat kuitenkin koulineet toimintaani eteenpäin, mikäli mittarina käytetään lopputuotetta eli valmennettavan suorituksia. Yksinkertaisuus, positiivisuuden ja konkreettisuuden kautta eteneminen ja systemaattisuus, siinä ne asiat sitten ovatkin. Jo noista kiinni pitäminen vie pitkälle, siitä olen varma.

• Arvioi ja kehitä

Riippumatta lopputuloksesta arvioi lopputulosta niin yksittäisen harjoitteen, sitä ympäröineiden harjoitteiden kuin harjoituskokonaisuudenkin näkökulmasta. Mitä halusit, miten sen rakensit, kuinka onnistuit, mitä kehität seuraavaksi? Pitääkö kaasua antaa lisää, höllätä vai jatkaa nykysuunnitelmalla?  Anna palautetta, kuuntele ja aisti.

Tässä tapauksessa: Välitön ja maailmanhistorian positiivisin palaute. Muista rutiineista kiinni pitäminen myös välittömästi tapahtuman jälkeen, koiran rauhoittaminen ja siirtyminen toiminnassa kohti seuraavia haasteita. Onnistumisesta nauttiminen, sillä matka on tässäkin toiminnassa se suurin plussa jota onnistuminen tukee täydellisesti.