Lokakuun alussa Pesäpalloliiton ja Superpesiksen organisaatiomuutoksessa myös liiton kilpailupäällikön postia hoitava henkilö vaihtui. Vuosikaudet lajiväen auttavana puhelimena edustusoikeustilanteissa yms. toiminut Mika Helminen siirtyi vetämään lajin 90-vuotisjuhlavuoden projektia ja kilpailupäälliköksi valittiin viime kesänä Koskenkorvan Urheilijoiden miesten Superpesisjoukkuetta luotsannut Sami-Petteri Kivimäki. Istuimme alas ja puimme kilpailupäällikön tehtäväkenttää sekä miehen omia toiveita toiminnan kehittämisessä.

 

 

Pesiksen Maailma: Sami-Petteri Kivimäki, olet ehtinyt hoitaa liiton kilpailupäällikön toimia noin kahden kuukauden ajan. Miten homma on lähtenyt rullaamaan ja mitkä ovat olleet alkuvaiheen tärkeimmät asiat?

SK: Alkuvaihe on ollut luonnollisesti pitkälti rutiinien käynnistämistä. Olennaisin asia mulle itselleni on ollut sisäistää lajin sisäinen kalenteri kilpailupäällikön tehtävien osalta. Kuten muissakin tehtävissä, tässäkin tämän vuosisyklin opetteluun ja erityisesti kunnolliseen sisäistämiseen menee oma aikansa.

 

PM: Mitkä sitten ovat näitä kilpailupäällikön syystalven tärkeimpiä toimintoja?

SK: Sarjajärjestelmäpohjien laatiminen ja yhteistyö eri sidosryhmien kanssa lajin sisällä sekä ympärillä, kuten vaikkapa lisenssivakuutuksista vastaavan yhtiön sekä tuomareiden kanssa. Talven osalta kilpailupuolella nousee esiin tietysti halli-SM-turnausten aikatauluttaminen sekä eri maakunnissa vieraileminen heidän kenttäväkeään kuulemassa.

 

PM: Minkälaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi ensimmäiselle vuodellesi kilpailupäällikkönä?

SK: Oikeastaan olen asettanut itselleni erittäin maltillisen aikataulun. Haluan päästä sisään tähän hommaan ja kaikkiin sen osa-alueisiin kaikessa rauhassa. Suuria lupauksia en halua ensimmäiselle vuodelle esittää, mutta sen voin luvata että heittäydyn tähän täysillä mukaan. Opiskelen kilpailujärjestelmien rakennetta, pohdin niiden toimivuutta eri sarjatasoilla sekä käyn läpi kilpailumääräyksiä, jotta osaisin vastata kaikkiin siihen liittyviin kysymyksiin. Pidemmän päälle haluan sarjajärjestelmien olevan sellaisia, että ne ruokkivat pelaajatuotantoa ja auttavat kehittämään sitä. Koska talous on useimmiten rajoittava tekijä, sarjajärjestelmiä ei ole helppoa tehdä sellaiseksi, että ne olisivat urheilullisesti mahdollisimman kehittäviä. Jos rahasta ei tarvitsisi huolehtia, ei olisi temppu eikä mikään tehdä sellaisia valtakunnallisia sarjoja, joissa saa kovia pelejä koko ajan. Nyt joudutaan tekemään kompromisseja, mutta sellaista se on.

 

PM: Olet toiminut viimeisten viiden vuoden aikana pelinjohtajana sekä junioreissa, naisten Superpesiksessä että kahdessakin eri miesten Superpesisjoukkueessa. Tämän lisäksi olet tehnyt liitolle töitä lasten ja nuorten valmennuksen puolella. Kuinka uskot tämän vaikuttaneen ja vaikuttavan näkemyksiisi lajista?

SK: Tuossa pari-kolme vuotta sitten ajattelutavassani tuli selkeä muutos kokonaisvaltaisempaan suuntaan koko lajin suhteen. Haluan tuoda mukanani kentältä näkemystä siitä, mitkä asiat toimivat käytännössä ja missä on kehitettävää. Yhteistyö eri toimijoiden kesken myös täällä liitossa ja Superpesiksessä on avainasemassa. Käymme Peten (Kaijansinkko) ja Riston (Ojanperä) kanssa paljon keskusteluja eri osa-alueista lajin sisällä ja uskon, että keskinäinen yhteistyömme hyödyttää lajia vahvasti.

 

PM: Mitkä muutokset pesäpallossa ovat mielestäsi olleet 2000-luvulla positiivisia ja mitkä vastaavasti negatiivisia?

SK: Positiivista on ollut ilman muuta se, että pesäpallo on saanut pikkuhiljaa sille kuuluvan aseman katsojien silmissä arvostettuna joukkuelajina takaisin. Samoin toiminnan ammattimaistuminen huipputasolla on ollut iso muutos. Aiemminkin on ollut ammattimaisesti toimivia joukkueita, mutta kokonaisuutena joukkueiden toiminta on kehittynyt. Miinuspuolella samasta asiasta voisi tosin kirjata, että ollaan ehkä joissain asioissa liiankin ammattilaisia…

Huolenaiheiden puolelta ensimmäisenä nousee esiin tuomaritoiminta ja erityisesti tuomareiden määrä. Tasosta meidän on turha edes puhua, sillä tuomareiden määrä alkaa olla valtakunnallisesti niin hälyttävä, ettei tuomareita kohta enää edes riitä peleihin, saati että tasoa voitaisiin vielä laajamittaisesti vaatia. Tässä on ihan keskeinen kehityskohde kaikilla lajin parissa toimivilla. Erityisesti alueellisesti ongelma korostuu. Nytkin ensi kaudelle muistaakseni seitsemän A-tason tuomaria lopettaa kokonaan ja kun heidän tilalleen nostetaan uusia, taso tulee väistämättä heilahtelemaan joko A-tasolla tai sitten sen alapuolella. Tuomareiden määrän ja arvostuksen nostaminen on välttämätöntä, jos lajia halutaan pidemmän päälle ylipäätään pelata! Sen tietää, että jos tuomaripalkkioita nostaa, seurat eivät siitä luonnollisestikaan pidä. Silti toivon seurojen panostavan tuomaritoimintaan myös huipputasolla, sillä tällä hetkellä pelaajapalkkioihin pystytään satsaamaan välillä jopa mielestäni liikaakin.

 

 

PM: Millaisia ajatuksia viime vuosien muutokset kuten välistä jättämissäännön ja joukkuemäärän muutokset sinussa herättävät?

SK: Välistä jättämisen suhteen peli on mennyt nyt mielestäni aktiivisempaan suuntaan ja on enemmän sellaista, mitä minä haluan nähdä. Joukkuemäärien muutoksissa taas tilanne on ollut vuosittain aina erilainen, mutta tällä hetkellä joukkuemäärät ovat miehissä ja naisissa pääsarjatasolla oikeat. Pidemmän päälle haluaisin nähdä sekä naisissa että miehissä 12 joukkuetta, mutta tällä hetkellä se ei ole naisten puolella mielestäni realismia.

 

PM: Monessa lajissa pelataan talvella Suomen Cup ja pesäpallossakin olisi hallien puolesta hiljalleen mahdollisuus sellaiseen. Pidätkö Suomen Cupia realistisena vai ovatko tasoerot siihen liian suuret?

SK: Olen miettinyt tuota ja haluaisin jossain vaiheessa nähdä sellaisen. 16 joukossa olisi 12 pääsarjajoukkuetta sekä neljä alemmalta/alimmilta sarjatasoilta mukaan päässyttä joukkuetta. Se, että pelattaisiinko se hallissa vai keväällä harjoitusturnauksina on sitten eri asia.

 

PM: Heitän ehdotuksen: Koska hallipelit kiinnostavat kokeneita pelaajia melko tarkalleen yhtä paljon kuin kivien syöminen, talvella pelattaisiin alueellisten talenttiryhmien = aluejoukkueiden turnauksia/sarjaa ja Suomen Cup pelattaisiin keväällä kolmen joukkueen turnauksina siten, että kun jäljellä olisi 24 joukkuetta, pelattaisiin kahdeksan kolmen joukkueen turnausta joista voittajat menisivät jatkoon. Nämä viimeiset kahdeksan voisivat pelata ottelupareittain. Miltä kuulostaa?

SK: Ei missään nimessä huono idea. Aikataulua en osaa sanoa, mutta jollain aikavälillä sekä nuorten pelaajien pelimäärän lisäämistä vuoden aikana että Suomen Cupin toteuttamista on mietittävä. Hyvin toteutettuna se voisi olla lajin markkinoinnille uusi piristysruiske ja urheilullinen lisä.