|
Pesiksen Maailman syystauko on pidetty ja keskustelupöytään istutettiin Superpesiksen uunituore toimari Radiokadulta, Petri Kaijansinkko. Kuuden kysymyksen revolverihaastattelussa kartoitettiin asioiden nykytilaa ja mielipiteitä erityisesti kehityskohteista.
1. Miltä näyttää Superpesiksen SWOT - analyysi tällä hetkellä? Mitä ovat kokonaisuuden vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat?
Pesis on edelleen tärkeä juttu maakunnissa ja omilla paikkakunnillaan. Lajimme kiinnostaa katsojia ja yhteistyökumppaneita. Olemme tärkeä osa kesäisen Suomen vapaa-ajan vietossa erittäin suurelle joukolle ihmisiä. Superpesiksen tulee kehittyä jatkossa yhä enemmän tämän päivän vaatimuksia kohti. Olosuhteiden eri paikkakunnilla tulee parantua, esimerkiksi katettua tilaa tarvitaan tulevina vuosina lisää useille paikkakunnille.
Pelaajapalkkioiden tulee pysyä oikeassa suhteessa kokonaisbudjetteihin nähden ja samalla uusia nuoria pelaajia tulee saada nousemaan superpesistasolle. Tasoerot sarjojen sisällä eivät saisi juurikaan enää kasvaa.
2. Mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa, joihin haluat työssäsi vaikuttaa?
Hankkia uusia yhteistyökumppaneita, lisätä seurojen kanssa tehtävää yhteistyötä ja lisätä seurojen keskinäistä yhteistyötä
3. Mitkä ovat olleet positiivisimmat muutokset, joita lajin huipputasolla on tapahtunut 2000-luvulla?
Yleisömäärät on saatu viime vuosina hyvälle tasolle niin miehissä kuin naisissakin. Seurat ovat saaneet pidettyä taloudet pääasiassa hyvässä kunnossa.
4. Mitkä muutokset eivät vastaavasti ole miellyttäneet?
Tasoerot tuntuvat välillä kasvavan turhan suuriksi, mutta toisaalta se kuuluu kilpaurheiluun ja on kuulunut pesikseen vuosien saatossa aina.
5. Mitä mieltä olet pelaajapalkkioiden tasosta tällä hetkellä suhteessa seurojen kokonaisbudjetteihin? Pitäisikö seurojen maksamaa palkkioiden määrää kontrolloida Superpesiksen lisenssiehdoissa laittamalla mukaan nimetön listaus pelaajapalkkioista?
Miesten pelaajapalkkiot ovat nousseet/ nousemassa liian suuriksi. Huipuille tulee maksaa jatkossakin riittävästi, mutta keskikastin pelaajien palkkatasoa tulee tarkastella seuroissa paremmin. Yhdessä seurojen kanssa tulee miettiä millä keinoin saadaan pidettyä palkkiot oikeassa suhteessa budjetteihin.
6. Mikä on mielestäsi Itä-Länsi - tuotteen tila ja tulevaisuus?
Itä-Länsi on ja tulee olemaan tärkeä lajimme näyteikkuna. Merkittävä tapahtuma koko pesisliikkeelle.
Seuraavana revolverin kohteena on kilpailupäällikkönä aloittanut Sami-Petteri Kivimäki.
|
Kommentit
Kun nyt naisten superpesiksen joukkueet vuodelle 2012 ovat tiedossa, voisiko seurakohdassa olevat joukkueet päivittää vastaamaan ensi vuoden sarjatasoja.
Petrille tiedoksi, että yleisömäärien hyvä taso johtuu osaltaan Ylen mainioista ohjelmista maksuttomilta kanavilta vuosia sitten. Ei niitä pelejä lähdetä katsomaan, jos ei pelaajat ole edes vähän tuttuja tv-peleistä.
Jos se on kaikille ihan se ja sama että aina välillä huipulle nousee joku nippu joka kylvää dollareita niin kuin ne olisivat poistumassa muodista hävitäkseen sitten kun homma ei enää kiinnosta ja kassa kumisee tyhjyyttään, mikäs siinä sitten. Eikö ketään muuta muuten mietitytä, että mikseivät Superin seurat ole kaikki osakeyhtiöitä? Säästetäänkö kirjanpitokului ssa vai eikö ihan kaikkea halutakaan tuoda kaikkien tietoon?
Toivotaan, että nyt liiton herrat saavat muutakin aikaan onnettomia sääntörykkauksi a!
Pointti on se, että mikäli arvo-ottelutasoisten pelaajien lisäksi myös ns. seuraavan karsinan pelaajien markkinat muuttuvat lopullisesti huutokaupaksi, sen seuraukset lajin taloudelle ovat kohtalokkaat. Tuotteen kehittäminen on totta kai muutenkin elinehto, mutta tulopuolelle pitäisi jo nyt saada merkittäviä lisätuloja ilman että pelaajapalkkiot kasvaisivat, jotta seurojen voisi sanoa aidosti voivan hyvin. On aivan toissijaista lätinää puhua vaikkapa pitkistä pelimatkoista, sillä niiden kustannukset pyörivät koko vuoden ajalta tasolla 30 - 40 tuhatta euroa ja pelaajiin pumpataan samaan aikaan 200 tuhatta. Ihan se ja sama onko valvonta vaikeaa, sitä pitää alkaa tehdä.
Pelaajapalkkioi den raja liikevaihtoon suhteutettuna on mielestäni oleellinen kysymys, vaikkei laji ammattilaislaji olekaan. Suoraa yhdenvertaisuut ta vaikkapa liike-elämän kanssa ei voida hakea, koska pesäpallossa myytävä tuote ovat käytännössä pelaajat jolloin heihin käytettävä osuus on merkittävämpi. Heittäisin silti, ettei pelaajabudjetin osuus kokonaisuudesta saisi olla merkittävästi kolmannesta suurempi.