Menneen viikonlopun miesten halli-SM – turnaus oli monilta osin pesäpalloliikkeelle tai vähintäänkin miesten Superpesiksen imagolle tapahtuman puolesta positiivinen ilmestys. Kuten niin usein, kolikolla on kuitenkin kääntöpuoli ja viikonloppuna keskustelua aiheutti YLE urheilun julkaisema artikkeli halliturnaukseen liittyen.

Positiivisen kautta: hallipelien arvostus on hyvällä tasolla ja ne kiinnostavat myös ihmisiä. Katsojalukemat sekä paikan päällä että TV-lähetysten kautta olivat molempina päivinä erittäin hyviä ja joukkueiden oma tuntemus tapahtuman merkityksestä talviharjoittelukauden osana oli positiivinen. Sarjapisteitä ei toki jaeta ja halliolosuhteet eivät tule koskaan antamaan mahdollisuutta tehdä koko ottelusta täsmälleen samanlaista kokonaisuutta kuin ulkona, mutta keskeisiltä osin kehittyvä halliverkosto on antanut ja tulee antamaan mahdollisuuden rakentaa myös harjoituskaudelle eräänlainen oma huipentumansa.

Itse urheilupuolen kehittäminen on haaste sinänsä, mutta sen rinnalla kulkeva hallinnollinen puoli ja tapahtuman kehittäminen osana vuosikalenteria on ollut hieman lapsipuolen asemassa kun hallipesiksestä puhutaan. Toimintojen ammattimaistuminen seura- ja liittotasolla, Superpesiksen yhtiöittäminen ja koko lajiliikkeen kehittäminen niin juniori- kuin huipputasollakin nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi on ollut sekä positiivista kehitystä että suuri haaste, jonka kyydissä kaikki osa-alueet eivät ole kestäneet. Tämä on näkynyt turhana tempoiluna eri sääntöjen, sarjajärjestelmien, painopistealueiden ja minkä ikinä perässä. Pitkäjänteisyys on ollut kasvamassa päin viime vuosina ja toimintojen nykyaikaistaminen + päivittäminen vaatiikin taustalleen selkeät toimintamallit lajin sisällä, pitkän aikavälin suunnitelman sekä ylpeyden omasta lajista. Hallipesäpalloon käännettynä niiden säännöt, toimintamallit sekä asema lajin sisällä ovat eläneet voimakkaasti vuodesta toiseen. Hyvänä esimerkkinä lauantaiaamun ensimmäinen ottelu oli jo alkamassa, hutunkeitto käytynä ja joukkueet siirtymässä paikoilleen ulko- ja sisäpeliä varten kun tuomaristo kertoi pelinjohtajille, kuinka säännöt läpilyönneillä ja harhaheitoilla etenemisen suhteen sekä kattoon osuneiden lyöntien suhteen menivät. Tämä ei ollut linjassa sen kanssa, miten nämä olivat olettaneet ko. sääntöjen menevän ja ensimmäinen tuomarihässäkkä oli valmis ennen kuin ensimmäistäkään syöttöä oli nostettu ilmaan. Lopulta toimitsijapöydältä tuotiin hallin omat säännöt näiden säädösten suhteen ja tapahtuma saatiin käynnistymään.

Varsinainen kalabaliikki saatiinkin sitten aikaan, kun YLE:n toimittaja Jarno Ranta lähti ensin uutisessaan purkamaan Markku Hylkilän sopimuskiistan tilannetta ja asiasta kilpailupäälliköltä kyseltyään tarttui tämän kommentteihin edustuskelpoisuudesta sekä turnauksen statusarvosta. Tässä pesäpallo jäi kiinni housut kintuissa kun Mika Helminen oli pakotettu myöntämään, ettei pelaajasopimuksilla ollut suoranaista merkitystä hallissa pelattaessa eikä hallipeleistä tarvitse myöskään maksaa esim. kasvattajaseuramaksuja joten periaatteessa kuka tahansa voi peluuttaa ketä tahansa. Näiden säädösten muuttaminen on nyt edessä, mutta haasteen asettavat kiistatta myös lajin mittasuhteet sekä toimintojen sopeuttaminen sääntömuutoksiin. Sinänsä en usko yhdenkään joukkueen joutuvat peruuttamattomiin ongelmiin, jos vaikkapa ensi kauden osalta päätökset kaikkien kesäkautta sitovien säädösten siirtämisestä myös osaksi halliottelukokonaisuutta tehdään ja tiedotetaan jo ennen seuraavaa kautta koskevien sopimusten tekemistä. Tänään julkaistun tiedotteen perusteella toimintojen selkeyttämistä on myös luvassa, joka on pelkästään positiivinen asia.

Rannan tarkoitusperä jutun kirjoittamisessa jäi itselleni epäselväksi. On hyvä osoittaa, että toiminnassa on epäkohtia ja vaikkapa kilpailukieltojen ja varoitusten siirtyminen tai siirtymättä jääminen varsinaiselle sarjakaudelle on mietinnän arvoinen aihe. Jutusta jäi kuitenkin kuva, että kokonaisuutta katseltiin todella ahtaalla tavalla. Ei, pesäpallossa yksikään joukkue ei ole hankkinut eikä tule hankkimaan erikseen huippupelaajia halliturnauksia varten. Niiden luonne on tänä päivänä hyvinkin kilpailuhenkinen, vähintäänkin urheilullinen ja niiden virallisuus on tämän jälkeen ihan se ja sama. Pelien laatuun virallisuudella tai epävirallisuudella ei ole minkäänlaista merkitystä. Vaikka katsoja onkin se, jolla tapahtuma viime kädessä tässäkin elämysmarkkinassa tehdään, myöskään hänen sielunmaailmaansa tuskin syntyy säröä siitä, jos turnausta sanotaan epäviralliseksi ja hän näkee kuitenkin edessään lajin parhaat pelaajat tekemässä kovia suorituksia voittoa tavoitellessaan. Tikusta asiaa, sanon minä ja se on puhtaasti henkilökohtainen mielipide.

Kyllä tässä on Jarno paljonkin järkeä. Et tietenkään voinut jättää paikkaasi käyttämättä kun löytämäsi porsaanreikä petasi sinulle tuhannen taalan paikan epäkohtien nostamiseksi framille, mutta ettei nyt kuitenkin tullut ammutuksi kärpästä tykillä? Puhutaan nyt kuitenkin hieman eri mittakaavan asiasta kuin vaikkapa jalkapallon Liigacupissa, jossa HJK ilmoitti laittavansa mahdolliseen välierään kentälle juniorinsa koska harjoitusleirille lähtö on sovittu samalle päivälle. Sinne vaan lippuja ostamaan. Meillä ei näitä cup-kilpailuja ainakaan toistaiseksi rasitukseen asti ole ja pelaamaan ollaan tulossa hyvinkin mieluusti, vieläpä ajoittain yllättävän valmistakin peliä. Toimintaa pitää kehittää ja luotava omat ratkaisumallit sille miten hallipesäpalloa pelataan eikä etsiä ratkaisuja muista lajeista tai organisaatioista. Näit varmasti saman kuin minä ja ne tuhannet katsojat, jotka näitä halliotteluita tulivat katsomaan joko paikan päällä tai netin välityksellä, eli kovan tason urheilua ja viihdettä, jossa nähtiin paljon niitä elementtejä joita halutaan varsinaisella sarjakaudellakin tapahtuvan. Eiköhän mennä näillä eteenpäin, laiteta hommat kuntoon kesää varten ja keskitytä niihin lähes kansallisromanttisiin tunnelmiin joita tekstisi alussa kuvailit.