Hallialkuturnaukset on saatu taputeltua niin naisten, miesten kuin tyttöjenkin osalta, joten suunnataanpa katseita kohti loppuhuipennuksia. Niin, hallipesiksen arvostus kun tuntuu eri toimijoiden keskuudessa olevan nousussa johon luonnollisesti vaikuttavat hiljalleen parantuneet olosuhteet. Mitä peleistä on sitten lupa odottaa?

Naisten alkuturnauksissa positiivisia tuloksia raapivat kasaan erityisesti Kempele ja sarjatulokas Manse, jotka lunastivat paikat Imatran uudessa AviaSport Areenassa pelattavaan lopputurnaukseen. Viime syksyn välieräjoukkueista mukana on vain kaksi, kun sekä Kirittärille että Viinijärvelle jäi alkulohkosta luu käteen. Naisten lopputurnaukseen palataan lähempänä, mutta Imatran halli antaa tilansa puolesta mahdollisuuden pelata kesäpesistä, joskin taas pallon normaalia selvästi hitaampi kulku antaa niin naisissa kuin miehissäkin kovissa lyönneissä etua ulkopelijoukkueelle kun pallo ei menekään saumasta läpi kesän malliin. Juoksualustana halli on tosin suhteellisesti kohtalaisen nopea ja kun valaistuskin on parasta mahdollista sorttia, sisäpelissäkin tultaneen näkemään reippaampi juoksulukemia kuin miesten vastaavissa koitoksissa kyseisellä estradilla.

Miesten lopputurnaus käynnistyy lauantaina ja vaikka alkulohkon sijoitukset heittivätkin toiseen lohkoon vastakkain jo tänä talvena kohdanneita nippuja, turnauksen ympärillä on huomattavan paljon mielenkiintoa ja lausunnot erityisesti aiempina kesinä ulkokentillä hallinneista joukkueista ovat olleet turnausta arvostavia. Kuudesta joukkueesta neljällä on uusi pelinjohtaja, vaihtuvuus pelaajistossa on ollut monessa joukkueessa suurta ja näyttöjä halutaan antaa yksilötasolla jo talvikaudella.

Lohkossa A mittelevät Vimpeli, Koskenkorva ja Pattijoki.

Lohkon avausottelussa toistensa nykyvirettä lähtevät testaamaan Kossu ja Pattijoki. Molempien vaihtuvuus on ollut edellisvuoteen verrattuna melko suurta, mutta tuttuja nimiä löytyy rostereista yhä edelleen.

Koskenkorvalla mielenkiinto kiinnittyy sekä lautasen äärelle että kotiutusosastolle. Juha Puhtimäen keskittyessä kätensä kuntouttamiseen saa Henri Itävalo näytönpaikan ja potentiaalia nuorelta mieheltä löytyy. Kunnianhimoinen Itävalo haluaa lyödä itsensä läpi Superissa niin pian kuin mahdollista ja vertailu heti avauksessa Topi Kososta vastaan on mielenkiintoista seurattavaa. Viuhkan taksinsa hanskalokerosta esiin kaivanut Tero Lehtinen lienee edelleen Tero Lehtinen, eli tulentekovälineiden tuonti miehen lähelle ei liene pelin aikaisessa tunnetilassa suotavaa. Jos ja kun mies saa sytytettyä joukkonsa jossain vaiheessa kunnon hurmokseen, yksittäisessä ottelussa härkälauma on äärimmäisen hankala kesytettävä kenelle tahansa. Kokeneiden pelaajien kohdalla seurasiirroilla on yleensä motivoiva vaikutus jo hallipeleissä, joten Jere Dahlströmiltä ja Sami Karjalalta voidaan nähdä vahva turnaus.

Pattijoen muutokset ovat olleet merkittäviä, kuten kaikki tietävät. Vinkkarin käteensä ottanut Jari Törmänen on haastavan savotan edessä, mutta työnteon kulttuuri on Raahessa sikäli vahva ja rungossa niin paljon kokemusta, että joukkueen lyöminen pohjamutiin ennakoissa on mitä suurinta tyhmyyttä. Kallio-Kosonen-Kemilä-Mäkelä on edelleen huippuvaarallinen nelikko, mutta on myönnettävä että menetykset viime kauden joukkueeseen olivat tuntuvia ja nuorten miesten on noustava esiin ilman totuttelukautta. Hallipelit ovat ryhmälle sopiva sauma opetella uusien miesten toimintaa pelitilanteissa, mutta kaksi voittoa alkulohkosta olisi rutiinista huolimatta yllätys.

Vimpelin syksyn leffatapaus oli Taru Sormusten Herrasta – trilogiasta tuttu ”Kuninkaan paluu”. Risto Ojanperän sydän on sinivalkoinen ja veri veti kentille taas. Hyvä niin. Pienet muutokset joukkueessa ja Riston mukanaan tuoma intohimo tekemiseen sytyttävät kokeneimmatkin pelimiehet jo halliin ja Vedolta on lupa odottaa räiskyvää ilmettä, äänekästä kaaripeliä ja tuuletuksia. Lisäsytykettä antaa se, että Sotkamo on ollut hallissa totuttua vahvempi ja viime syksyn lopulta selkeän taipumisen jälkeen uusi joukkue haluaa näyttää lähtevänsä lyömään ketä tahansa missä ympäristössä tahansa. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka ryhmän painottama kaaripeliin panostaminen osuu yksiin jotakuinkin suoraan talviteloilta saapuvien tuomareiden kanssa. Toki raitapaidatkin ovat panostaneet turnaukseen omalta osaltaan, mutta haaste on heillekin kova. Mikäli Teemu Isoketo onnistuu kopparina, Vimpelistä on vaikea löytää selkeää iskun paikkaa. Lähellä finaalia.

Lohkossa B toisistaan mittaa ottavat isäntäjoukkue Joensuu, Sotkamo ja uusi tulokas tutuilla nimillä, JymyJussit Seinäjoelta.

Aamun avaa JoMa:n ja JymyJussien kohtaaminen. Fuusioseura on tuonut lajiin kaivattua uutta väriä ja sykettä, josta kielivät jo hurjat katsojaluvut hallipeleissä. Lohkojakojen selvittyä JymyJussien leirissä on myhäilty vielä toisenkin kerran, sillä herkullisempaa tilannetta kuin päästä iskemään kahden kesään kovilla tavoitteilla lähtevän itäsuomalaisnipun kimppuun ei voisi pohjalaiselle mielenlaadulle kuvitella. Pelinjohtaja Kivimäki tuntee joukkonsa läpikotaisin ja haluaa iskostaa hyökkäävän pelitapansa myös uusien miesten selkäytimeen heti alusta. Huippumielenkiintoinen ottelu heti kärkeen, jossa merkittävä osansa on myös sillä kuinka hyvin valmistautuminen jo klo 9 alkavaan otteluun sujuu.

Joensuun hallipelit ovat sujuneet nousujohteisesti. Laajan pelaajaringin kierrättäminen on ollut välttämätöntä, jotta miehiä nähdään mahdollisimman paljon tositoimissa. Kaikkiaan isännät pelaavat seitsemän hallipeliä. Sekavan ja aneemisen Imatran turnausreissun jälkeen tapahtui kasvojen pesu seuraavalle viikonlopulle, kun kotiturnauksessa kaatuivat niin paikallisvastustaja Kitee kuin edellisviikonloppuna voiton napannut Kouvolakin. Lauantai tarjoaa kaksi juuri niin kovaa haastetta kuin tässä vaiheessa halutaankin ja ulkopelin pitää kehittyä edelleen, sillä vaikka alkuturnauksessa vastustajat saivat kahdessa ottelussa aikaiseksi yhteensä yhden juoksun, molemmat lauantain vastustajat ovat esittäneet mailan varressa sikäli reippaita otteita että nopealla alustalla saa todella tehdä töitä hansikkaat kädessä.

Kuten jo mainittua, Sotkamo on ollut pelaamissaan otteluissa talvijympäksi epätavallisen vahva. Ei sillä, että kainuulaiset olisivat puolivaloilla surffailleet koskaan, mutta muistan useammankin kerran kun Roope Korhonen on Areenassa lähinnä naureskellut kun ei osu lähellekään keskirisua ja on tuottanut vapailla lyönneillä enemmän vaaraa hallin takanurkkaan eksyneille katsojille kuin pesävahdeille. Nyt talikko on laulanut eri malliin ja mikäs sen parempaa. Koko rykmentin osalta neljän pelin saldo on tähän mennessä neljä voittoa juoksuerolla 27-2. Huomio kiinnittyy ennen muuta keulamiehiin, sillä jos duo Vikström - Niko Korhonen saa lyönnin päälle heti kärkeen, takaa tuleva katras nakuttaa tilannetta eteenpäin kuin sveitsiläinen kello.

Henkilökohtaisesti olen ottanut ilolla vastaan sen, että pitkin talvea ammattimaisesti treenaavat joukkueet haluavat tulla voittamaan ottelut ja sanovat sen ääneen. Hallissa pelaaminen on hallissa pelaamista, mutta joukkueet itse ovat alkaneet arvostaa toimintaa hiljalleen enemmän ja vaikka esim. korrelaatio itse kauden menestykseen on ollut hyvinkin vaihteleva, lajissa jonka harjoittelukaudella ehditään keston puolesta tehdä kaikkea ja kahdesti on vähintäänkin perusteltua järjestää talvelle mahdollisimman paljon itse sarjapeliä muistuttavia tapahtumia. Oma veikkaukseni on, että hallikaudelle sijoittuvan cup-muotoisen kilpailun synty on alle kymmenen vuoden päässä, tyyliin jalkapallon Liigacup. Keskitytään sitä odotellessa seuraamaan kun naisten ja miesten huippujoukkueet tuovat lajin myös yleisölle keskellä talvea, tällä kertaa myös upeaa kyllä kuvattuna.