top
logo
Maanantaiblogi, osa 1
07.01.2013 14:48

Aivan kuten joka maanantai tähän asti tänä vuonna, julkaisen viikkokolumnini edellisen viikon tapahtumista tai yleisesti mieleen hiipivistä pesäpalloasioista. Nyt tässä heti kärkeen on todettava, että sarjapisteitä on jaettu tänä vuonna vielä toistaiseksi sitä luokkaa vähän ettei siitä ihan novelliksi asti ole. Muita aihioita sen sijaan löytyy ripakopallinen, joten aloitetaan puntarointi.

 

 

Taktiikan ja pelin avaaminen katsojille, versio 2.0. "Miksi emme voisi myydä peliämme ja taktiikkaamme avoimemmin? Joukkueethan tuntevat pääosin toisensa, joten miksi yleisö ei saisi tietää asioista? Yleisöhän on kuitenkin se, joka maksaa viulut." Edellä oleva on suora lainaus Mikko Kuosmasen Kainuun Sanomille antamasta haastattelusta ennen vuodenvaihdetta. Ilman viimeistä lausetta naulan kantaan ja piste. Ei sekään toki hirvittävän väärin ole mainittu, sillä vaikka yleisötulot muodostavat joukkueesta riippuen käsittääkseni vain suuruusluokkaa 18-35% miesten Superpesisjoukkueen tulorakenteesta, yleisön läsnäolo ja kiinnostus korreloi yhteistyökumppaneiden kiinnostuksen kanssa jotka nyt ehkä sitten kuitenkin lopulta konkreettisesti maksavat ne viulut. Saivartelu sikseen, lajia seuraava yleisö on jätetty pelin sisäisten pienten asioiden opettamisessa muutamia tv-lähetyksiä lukuun ottamatta jokseenkin oman onnensa nojaan ja on toinen niistä kohderyhmistä, joiden palvelemiseen lajin on kyettävä pystyäkseen voimaan jatkossa entistä paremmin. Toinen ryhmä on sitten satunnaiset katsojat/lajiummikot, joille pelillinen muuri pitää murtaa täysin ja avata nöyrästi pelin sisältöä käsiohjelmissa, mediassa, nettisivuilla, vip-tiloissa, yöunissa ja joka paikassa.

 

Kuosmasen avaus on ydinsisällöltään loistava. Itseäni houkuttelisi vähintäänkin kokeiluluontoisesti lähteä avaamaan peliä tarkemmin, sillä pelaajista, pelinjohtajista, joukkueista ja muista saisi tätä kautta enemmän tarinoita ja sisältöä myös itse pelin ympärille samalla kun pelitapahtumat ja niissä tapahtuvat pienet ratkaisut avautuisivat laajamittaisemmin pesäpallokansalle. Huippumiehet ja –naiset ovat avanneet tätä vyyhtiä sinänsä ansiokkaasti edelliskausien aikana tv-kommentaattoreina ollessaan, mutta aikaikkuna on siinä sikäli rajallinen ja keskittyminen erityisesti pelin aikana siinä hetkessä, että kaikista pelin sisällä tapahtuvista valinnoista jää valtaosa tätä kautta väkisinkin pois. Koska en näe sieluni silmin TV-ajan kasvavan mittavasti enkä edes erillisen lajin taktiikkaan keskittyvän studiolähetysten sarjan syntyvän (korjaan, näen tämän kyllä valmiina versiona päässäni muttei mennä siihen) , voisin yrittää pureutua jossain vaiheessa vuotta/elämää asiaan. Peli itsessään pitää sisällään niin paljon eri variaatioita, että vaikka joukkueet pyrkivät ajamaan peliä kauden mittaan yhä tiukemmin tietyille urille jotta se pysyy hallinnassa ja omat vahvuudet saataisiin maksimoitua, pelin sisällön latistamisesta itsessään ei suuressa mittakaavassa ole vaaraa. Jos vaikkapa jonkin joukkueen ulkopelaamista tietyssä tilanteessa avataan niin, että käydään se läpi sekä ulkopelaajien ominaisuuksien että lyömässä olevan lyöjän mukaan (parhaat lyönnit, saako yleensä vastuuta esim. palon jälkeen, hakeeko paljon vapaita ja jos niin minne vai viekö yleensä heti aktiivisesti, lyökö läpilyöntiyritykset merkistä vai vapailla, miten etenemässä oleva etenijä vaikuttaa jne.), sillä saadaan herkästi lisäarvoa rutinoituneemmallekin katsojalle ja samalla kyky soveltaa eri kenttätapahtumia kokonaisuuden kautta lisääntyy. Esimerkkejä riittää, siispä siirtämään käytäntöön mars.

 

Balls to the wall. Pallot ovat aiheuttaneet laajamittaista keskustelua vuodesta toiseen, eikä puhe ota laantuakseen. Milloin ne ovat olleet liian nopeita, liian näkymättömiä, liian lyhyitä käyttöiältään, liian epätasaisia laadultaan, milloin niihin taas pitäisi laittaa jos jonkinlaista jodipintaa, kokoa joko enemmän tai vähemmän, kestoikää tuplasti ja hinta puoliksi, aina löytyy jotain. Seuraavaksi pieni infopaketti nykykuulasta, voi sisältää asiavirheitä ja vääriä mielipiteitä:

 

Pallon näkyvyys on ensisijaisesti riippuvainen ympäröivistä olosuhteista kuten vaikkapa auringon heijastuminen katsomorakenteista, taustan eli katsomon, puiden, taivaan jne. värit suhteessa pallon väriin ja kirkkauteen sekä reaktioaika pallon näkemiselle. Pallon tuotekehittelyssä on testattu erivärisiä palloja. En nyt muista ulkoa mitä kaikkia, mutta sinistä, oranssia, keltaista, valkoista ja punaista nyt ainakin. Erilaisia pintamateriaaleja on myös koeajettu ja nykyisin käytössä oleva kombinaatio on seurausta siitä, eli näkyvyys on todettu käytössä olleista vaihtoehdoista parhaaksi sekä uuden että kuluneen pallon osalta. Erilaisille pintamateriaaleille ja pallon sisään asetettaville näkyvyyttä parantaville innovaatioille on varmasti tilaus ja tekniikan edistyessä uusi kehitysaskel voi olla taas heti kulman takana, mutta toisaalta maalaisjärki sanoo että esineen käytettävyyden kannalta tulee tekniikan lisäämisessä jonkinasteinen tenkkapoo jo siitä, että esineen täytyy kestää 100 täysipainoista pesäpallomailan iskua. Ei kai kukaan olettanut, että joku on ottanut lapsensa lempivärin, tilannut verhokangasta ja alkanut jauhaa palloja putkesta sen kummemmin asiaa tutkimatta?

 

Toivottavasti kehitys kehittyy ja pallot sen mukana. Niiden ominaisuuksia kehitettäessä on luonnollisesti hyvä pitää mielessä myös se, että pallot ovat osa liiketoimintaa ja vaikkapa niiden kestävyyden merkittävä lisääminen olisi investointina typerimmästä päästä, sillä se todennäköisesti edellyttäisi koko välineen rakenteen merkittävää muuttamista, ehkä jopa tuotantolaitteiden uusimista ja jotta kate säilyisi entisellään, niiden hinta pompsahtaisi merkittävästi nykyisestä. Nykytila taas on se, että seurahinnoillakin pallot maksavat useassa paikkaa yli 20€/kuula ja jos laitat kyseisen uuden pallon aikuisten miesten neljän pesäpalloilijan ryhmään ja annat jokaisen lyödä sillä vaikkapa 20 lyöntiä, ko. välineen saa tämän 20 minuutin session jälkeen siirtää käytettäväksi joko verkkoon lyömiseen tai ulkopelin harjoitteluun. Miesten Superpesispelissä käytettävät pallot (10 kpl) siis maksavat kaupasta ostettuina n. 200€, siviilihinnoilla saat jotakuinkin puolitoistakertaistaa hinnan. Toki niistä irtoaa jotain seuraavien päivien harjoitteluunkin, mutta vuositasolla pallot muodostavat merkittävän menoerän joukkueen budjettiin. Mikäli luet tätä ja aiot suorittaa merkittävän määrän kiroilua käytössä olevien pallojen laadusta kun taot kuulaa seuraavan kerran, tulet tuskin allekirjoittamaan sitä mutta pallo on jo nykyisellään huipputuote eikä tämä ole maksettu mainos. Oletan tosin näkeväni jokin päivä vielä paremmankin version siitä, mutta sitä ennen erityisesti näkyvyyttä voidaan parantaa monilla muilla keinoin.

 

KaMalaa. Usein sinänsä vain velvoitteen takia pidettävästä syyskokouksesta tuli Kankaanpään Mailassa painajainen.  Ottamatta kantaa asioiden juridiseen puoleen (muuten kuin niiltä osin, että on aina hirveä tilanne jos asian tiimoilta joudutaan hakemaan ratkaisua lainoppineiden pakeilta), voi vain todeta että maratonkokouksen seurauksena väläytelty seuran hajoaminen kuulosti heti kärkeen hirveältä. Marko Vuosjoki kiteytti artikkelissaan lajia seuraavien tunnot seuranneesta hässäkästä. Olen ko. alueen pesisihmisille ja todennäköisesti myös Vuosjoelle itse belsebuubi,  joten painan lisää kaasua ja kerron oman näkemykseni asiasta.

 

Kankaanpään Maila ja Antti Kivelä ovat tehneet viime vuosina mittavan päivätyön nostaakseen seuran miesten edustusjoukkueen Superpesiksen huipulle. Tämän toivottavasti myöntävät kaikki, riippumatta siitä mitä mieltä olet toimintatavoista, saati sitten että kuinka paljon niistä tiedät. Tekijöitä on aina minimaalisesti ja huippuseuroja vähän, joten lähtökohtaisesti tämä on hyvä. Jatkuvuuden ja yhteisen seuraylpeyden rakentamisen kannalta aikuisten edustusurheilun ja junioritoiminnan tulee olla monelta osin lähellä toisiaan, mutta rahaliikenne ei ole yksi näistä asioista. Tietämättä sitä, miten rahaliikenne on virrannut voi kuitenkin sanoa, että mikäli rakenteissa on ollut edes periaatteellinen mahdollisuus sille että kaikki raha on lopulta yhteistä tai väitetty junioritoiminnan varojen siirto edustusjoukkueiden kulujen kattamiseen onnistuisi, on täysin selvää että joku vanhemmista ottaa asian esille ennemmin tai myöhemmin ja silloin maito on jo maassa. Vertaan tilannetta siihen, että pelaaja käy peliä edeltävänä päivänä paikallisessa baarissa juomassa lasin vichyä. Mitään ei tapahtunut, mutta olisi voinut tapahtua ja jos katsojilta kysytään, pelaaja tai itse asiassa pelaajat ovat olleet koko edellisillan pelti kiinni pilkkuun asti. Jo itsessään tämä epäily riittää kalvamaan seuraa sisältä päin ja asiat kasvavat siihen malliin, ettei lopulta ole enää muita vaihtoehtoja kuin jatkaa eri polkuja pitkin.

 

Sittemmin on selvinnyt, että Kankaanpään Mailan tyttöjuniorit haluavat perustaa oman yhdistyksen, kun taas poikajuniorit ovat jäämässä seuraan. Pikaisella kyselyllä KaMa on miesten pääsarjaseuroista ainoa, jonka toiminnot ovat olleet tähän saakka yhdessä junioreiden kanssa, yleisseuroista (Vimpelin Veto, Alajärven Ankkurit) ei tässä yhteydessä puhuta. Myös naisten puolella eriyttäminen on ollut päivän sana jo kauan. Mentiinpä jatkossa miten tahansa, on selvää ettei junioritoiminnan budjetti ole ikinä koskaan missään tapauksessa niin suuri, että sen täydellisellä kuppaamisellakaan tehtäisiin aikuisten toiminnassa muuta kuin paikkailtaisiin pintahaavoja. Kankaanpään Mailan budjetti kaudelle 2012 oli 535k€ ja vaikka junioritoiminnan laariin laskettaisiin naisten edustusjoukkue ja koko junioriarsenaali, kokonaisuus ei kiipeä hirvittävän pitkälle yli sadan tuhannen (naisten joukkueen kanssa ei edes sinne) jos lasketaan jokainen joukkue erillisiksi tulosyksiköiksi ja lasketaan luvut yhteen. Kausimaksut ovat käytännössä se kohta, josta se harmaa alue löytyy jos löytyy. KaMa on suuri seura, joten pienetkin muutokset ylöspäin kausimaksussa tuovat seuralle suoraa tuloa merkittävän määrän ja tämä on juuri se, jossa urheiluseurojen täytyy olla tarkkana. Mitä isompi masiina, sitä vaikeampi rahojen loppusijoituspaikkaa on löytää ja juuri tästä on kasvanut se kulttuuri, jossa jokainen joukkue muodostaa oman budjettinsa, kerää omat rahansa ja vastaa omista kustannuksistaan omien toimihenkilöidensä kautta. Tämä on järkevää, sillä jääkiekosta tuttu fraasi ”Seura tarjoaa pelipaidan värin, ei muuta” on yhä edelleen junioritoiminnan arkea usealla suunnalla maata (joskaan ei pesäpallossa onneksi läheskään vahvimmassa muodossaan) ja niissä lajeissa joissa paikkakunnan sisäistä kilpailua ilmenee suuremmissa määrin, tiedetään myös se että harrastaminen on isossa seurassa kalliimpaa kuin pienessä seurassa. Siinä on kohtalaisen vaikea puolustautua lypsylehmäsyytöksiltä jos rahaliikenne on huippu-urheilutoiminnan kanssa samoissa kantimissa. Joka tapauksessa, kaikki varmasti toivovat sovun löytyvän ja homman jatkuvan Kankaanpäässä entistä ehompana niin pian kuin mahdollista. Huippukauden pelanneet juniorit ansaitsevat sen, samoin ponnistukset akatemiatoiminnan käynnistämiseksi. Terve huippuseura on kaikkien lajin parissa toimivien etu.

Joomla Templates and Joomla Extensions by JoomlaVision.Com
 

Kommentit 

 
0 #1 Maureen 24.10.2018 06:39
I have noticed you don't monetize your blog, don't waste your traffic,
you can earn additional cash every month. You can use the
best adsense alternative for any type of website (they approve all websites), for more details simply search in gooogle: boorfe's tips monetize your website

Stop by my blog post - BestCameron: https://FollowIndiana.blogspot.se
Lainaa
 

Lisää kommentti

Turvakoodi
Päivitä


bottom