Aina silloin tällöin elämässä kohtaa valintoja. Joskus niitä valintoja saa tehdä ihan itse, joskus ne taas kerrotaan sinulle. Välillä löydät hyviä valintoja, välillä ne löydetään sinun puolestasi. Sekä loppuvuodesta 2010 että nyt 2012 Sykähdyttävin urheiluhetki – äänestyksessä lajimme on vallannut Kummelista tuttu ”Tiedätte ketä äänestää” – mentaliteetti. Yhteisöllisyys, muistaminen ja tukeminen ovat nousseet kuluneen vuoden aikana lajissamme todella vahvasti estradille, mitä voidaan pitää äärimmäisen positiivisena seikkana vaikka suurimman sysäyksen siihen suuntaan antanut tapahtuma olikin järkyttävintä sorttia. Mutta että Tahkon paluuottelu olisi vuoden sykähdyttävin URHEILUhetki? Oikeasti?

Motiivit ovat monet. Mikäli äänestit (kuten minä) Tahkon paluuottelua sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi, teit sen todennäköisesti osoittaaksesi tukesi koko sille yhteisölle jota tapahtuma konkreettisesti kosketti ja johon itsekin kuulumme. Itse en välittänyt tuon taivaallista siitä, että äänestinkö urheiluhetkeä vai sitä inhimilliset mittasuhteet ylittänyttä tunteiden kirjoa, joka valtasi ihmiset kyseisessä tapahtumassa.

Kaksi asiaa alkoi kuitenkin häiritä minua jälkeenpäin: 1) Vaikka elämäni on mitä suurimmissa määrin osa urheilua ja motivaation hakeminen esim. imurointiin on hankalaa jos ja kun se ei kehitä harjoittelua (sen sijaan sillä aikaa voi esim. kirjoittaa kolumnin), pyrin kuitenkin erottamaan asiat toisistaan perimmäisellä tasolla jolloin vaikkapa Tahkon paluuottelu ja sitä seurannut nousu omille jaloille kohti loppukautta olivat vuoden sykähdyttävin hetki ihmisenä, eivät sykähdyttävin urheiluhetki ja 2) urheiluvuosi 2012 oli sitä luokkaa kesy, ettei listalta tehnyt mieli äänestää ketään. Tartun kohtaan 2 ja otan esiin sanan jos. Olympiavuonna on helppo ottaa esiin ko. tapahtuma ja miettiä, että entä jos vaikkapa alennusmyynnissä ollut keihään olympiakulta olisi tullut jollekin niistä kolmesta herrasmiehestä jotka maatamme edustivat ja joilla kaikilla oli ihan takuulla kauden parhaalla onnistumisellaan vallinneissa olosuhteissakin edellytykset ottaa kultainen lätkä kaulaansa roikkumaan. Sykähdyttävin urheiluhetki – äänestyksen voisi siinä tapauksessa jättää kokonaan avaamatta, sillä kansan syvät rivit äänestäisivät urheilua. Sama koskee vuosi sitten valittua Granlundin ilmaveiviä. Mielestäni tämä on täysin oikein, sillä urheilun merkitys on paitsi opettaa erilaisten tuntemusten käsittelyä osana pyrkimystä kehittyä, myös tuoda positiivisuutta ihmisten elämään.

Yksilön tai erityisesti joukkueen mukana eläminen ei tietenkään voi olla pelkkää happy happy joy joy – riemukulkuetta (luota minuun tässä asiassa, olen Liverpoolin fani), mutta ne suurimmat positiiviset hetket piirtyvät erityisellä tavalla mieleen ja auttavat eri käänteissä vielä pitkään jälkeenpäinkin. Koko pesäpalloväki tekee suurimman palveluksen Tahkolle ja itselleen asettamalla heidät toimimaan jatkossakin samojen normien mukaan kuin kaikki muutkin ja kohtelemalla heitä niin kuin kaikkia muitakin. Samat arjen hankaluudet ja rutiinit, voitot ja tappiot, vastustajilta tulevan erityiskohtelun loppuminen ja sarjapisteistä ja pudotuspelivoitoista vääntäminen kaikilla voimilla ovat juuri ne asiat joiden pariin Tahko kuuluu jälleen heittää ja jos se johtaa mestaruuteen ensi syksynä (joko miehissä tai A-pojissa), ensi vuoden sykähdyttävin urheiluhetki on osaltani lukittu vaikka Suomen maalivahti tekisi lätkän MM-finaalin ratkaisumaalin jatkoajalla tai miesten viestijoukkueen ankkuri hiihtäisi ensimmäisenä maaliin lykkien viimeiset puoli kilometriä tasatyöntöä ilman suksia. Henkilökohtainen konteksti kuuluu nimenomaan osaksi äänestyksiä ja se, että kaikki lajit haluavat tästä syystä itsensä listalle päästäkseen äänestämään itseään ”esille” on luonnollista. Käsi sydämelle: äänestitkö sinä tapahtumaa joka osui lähelle vai urheilua, kollektiivista tuskaa vai urheilua, tukeaksesi ihmistä vai urheilua? Olisinko huonompi ihminen, jos sanoisin julkisesti äänestäneeni vaikkapa Kimi Räikköstä tai Leo-Pekka Tähteä? Jos sama olisi koskettanut vaikkapa käsipallojoukkuetta, olisitko äänestänyt heitä vai jättänyt kokonaan äänestämättä?

Yksi hätäinen, pari vuotta vanha äänestys ei varmastikaan kaada maailmaa suuntaan eikä toiseen, valittiinpa siinä sitten kuka hyvänsä. Kyse ei kuitenkaan ole mielestäni tällä kertaa niinkään yhdestä äänestyksestä, vaan valinnoista. Mielestäni Tahkon paluuottelua ei olisi pitänyt koskaan edes laittaa listalle jossa puhutaan urheilusta, sen sijaan joukkueelle pitäisi ilman kahta sanaa ojentaa erikoispalkinto tässä kyseisessä näkyvimmässä kansallisessa urheilugaalassa loppukauden ansiosta ja jos Superpesiksen tulokaspalkinto tai jokin muu jaettava pokaali ei ole jo nimeltään Topi Koistinen - palkinto, miettikääpä asiaa Radiokadulla vielä uudemman kerran sillä parempaa esimerkkiä siitä, millaisia nuorten huippujen halutaan lajissamme sekä kentällä että luonteeltaan olevan et tule keksimään. Urheilu antoi meille sen alustan, sen yhdistävän tekijän jonka kautta pääsimme käsittelemään asiaa ja niin se mitä suurimmissa määrin teki joukkueelle itselleenkin. Vaikkapa Teemu Nikkasen ja Miikka Matikan paluu pelikentille omassa joukkueessani ja myöhemmin Tahkossa tai vaikkapa tossulätkä kummipojan kanssa ovat arkea suurempia urheiluun liittyviä tarinoita ja hetkiä, mutta ensirakkaani urheilun ja siihen liittyvän parhauden tavoittelun kanssa niillä on lopulta melko rajallisesti tekemistä.

Urheilu tarvitsee sankareita, se tarvitsee hetkiä joista ennen kirjoitettiin sankaritarinoita ja joista nykyään tehdään mainostoimistossa musiikkivideoita. Urheilu tarjoaa jatkossakin mahdollisuuden yhdistää ihmisiä, siinä on voimaa jolla ihmisen mielialaa voidaan nostaa ratkaisevasti, se on niitä harvoja asioita joiden taustalle voidaan laittaa dramaattista pianomusiikkia ilman että siirappi valuu korvista ja jotka täytyy kuitenkin perimmäiseltä olemukseltaan säilyttää mittelönä paremmuudesta ilman politiikkaa, uskontoa, sotia, kuolemaa ja yhteiskunnallisia muutoksia jotka joka tapauksessa tulevat näkymään urheilussa. Pidetään urheilu urheiluna, silloin sen kautta voi jatkossakin tulkita kaikkea mitä ympäristössä tapahtuu. Tähän liittyen päätämme lähetyksen kyynelehtimiseen. Urheilua ja sen sisällä ilmenevää kilpailua vääristävät rahavuoret - check, väärin voitettu mestaruus - check, sokerikuorrutusta enemmän kuin Vain elämää - sarjan jaksossa...no ei kaikkea sentään, dramaattinen piano - check, loistava tarina ja ihan huikea pikkumies - checkmate. http://www.youtube.com/watch?v=Pdl7XrZDvb4