Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi ja siksipä kerron tarinan. Tarinan lajista, jossa määräaikaiset työsopimukset olivat kivoja papereita joihin pystyi laittamaan puolin ja toisin nimiä, summia ja vuosilukuja mutta joiden kunnioittaminen sisällön osalta olikin sitten eri asia. Sikäli jos joku ajattelee, että puhun nyt pelaajista, mieti uudestaan. Puhun pesäpallosta.

Jos olet lukemaan asti päässyt, tiedät että tiedän väkisinkin tätä nykyä sopimuksista, niiden sisällöistä ja niihin liittyvistä käytännöistä yhtä sun toista. Ymmärrät myös, ettei yksityiskohtia niihin liittyen voi kertoa julkisesti. Suuntaviivat ovatkin sitten eri asia, joten on paikallaan sanoa muutama sana niistä. Sopimuksen rakenne on muutama vuosi sitten tehdyn runkosopimuksen pohjalta vakio ja sen sisältö on hyväksytetty työntekijä- ja työnantajaosapuolilla, ensin mainitulla liittotasoa myöten. Runko antaa tietyt raamit toiminnalle, mutta ongelmakohtia se ei voi kokonaisuudessaan poistaa. Puhutaan siis erityisesti sopimusten talousliitteiden sekä kestoajan noudattamisesta.

Työoikeus on viidakko, jossa operoiminen on minun papereissani vain ja ainoastaan lainoppineiden hommaa silloin kun matkaan tulee sellaisia mutkia, joiden kohdalla ei pärjätä pelkällä maalaisjärjellä. Lukijoista osa tietää varmasti yksityiskohtia kyseisistä pykälistä huomattavasti tarkemminkin kuin humanisti joka on turvautunut ammattihenkilöihin pykäläviidakon kahlaamisessa. Määräaikaisen työsopimuksen purkaminen on joka tapauksessa usein äärimmäisen monivaiheinen ja –mutkainen paketti kesken sopimuskautta tehtynä, varsinkin jos sopimuksesta halutaan pois yksipuolisesti ilman kompensaatiovaateita. Tämä voidaan käytännössä tehdä ainoastaan, jos sopimuksen ehtoja voidaan katsoa kiistattomasti rikotun. Tässä katsannossa molemmilla osapuolilla on oikeutensa, mutta työnantajaosapuolella eli seuroilla on sopimusehtojen noudattamisessa vielä tänäkin päivänä puutteita kautta linjan. Ollaan tultu eteenpäin tilanteista joista ei ole niin kauaa aikaa kuin luulisi, joissa sopimukseen saatettiin kirjata ehtoja kuten ”mikäli pelaaja hakee saataviaan palkkaturvasta, sopimus raukeaa” ja toimintamallit saattoivat olla sitä tasoa että palkanmaksu lopetettiin kesäkuussa niille pelaajille joiden sopimus oli katkolla syksyllä ja sopimusneuvotteluissa todettiin, että nimi paperiin niin kesän rahat ovat tilillä huomenna. Siinä sitä puoliammattilainen sitten miettii, että mitenkähän tässä toimisi.

En tarkoituksella mainitse ainuttakaan seuraa, esimerkkitapausta nimien kanssa enkä muitakaan henkilöitä. Leimaannun itsekin jonkin/joidenkin tahojen edustajaksi, joten paskan puhumisen määrä selkäni takana on vakio. Hämmentävänä pidän sen sijaan sitä, kuinka heikosti sopimuksia ylipäätään kunnioitetaan. Jos työntekijä tekee sopimuksen työnantajan kanssa siitä, että on seuraavien kolmen vuoden ajan organisaation käytettävissä, se force majeur joka pakottaa purkamaan sopimuksen kesken kolmivuotiskauden ei voi olla tasoa ”haluan pelata muualla”. Ei vain yksinkertaisesti voi, jos tässä lajissa halutaan ikinä päästä yhtään mihinkään järkevään. Tilanne on toki eri, jos a) sopimuksen noudattamisessa on ollut rikkeitä vastapuolen osalta tai b) tuleva työnantaja on valmis maksamaan kompensaation sopimuksen purkamisesta. Kohdan a sitten muuten selvittävät lainoppineet, eivät eri osapuolet julkisuudessa.

Sähköpostini pitää yhä edelleen sisällään tapauksia, joista lukeminen saa kierrokset nousemaan rauhallisemmallakin pojalla. Lähettäjinä ovat sekä pelaajat että seurat. Molemmat vaativat, että vastapuolen pitää alkaa noudattaa sopimuksia kautta linjan. Miten olisi asennetarkistus? Toisen osapuolen mukanaolo lajissa nykyistä vajaammalla panoksella olisi kuolinisku #1 lajin huipputasolle. Pelaajien hinnat eivät tule koskaan olemaan seuroille samat, mitään Financial Fair Play – systeemiä tai palkkakattoa ei kannata lähteä isommista lajeista haaveilemaan edes vitsinä, kaikkien palkat eivät tule olemaan ajoissa koko pääsarjojen laajuudessa yhtenäkään kuukautena niin kauan kuin minä elän, pelaajat tulevat olemaan jatkossakin se asia jota katsojat tulevat katsomaan ja sopimusrikkomuksia tulee olemaan tulevinakin vuosina. Se minkä voisi silti tarkistaa jokaisen sopimusneuvotteluissa mukana olevan osapuolen kohdalla on se, kuinka itse asennoidun vastapuoleen? Ovatko he välttämätön paha sille, että toiminta voi pyöriä kuten itse parhaaksi näen vai yhteistä toimintaa rakentamassa oleva taho, jonka hyvinvointi on tärkeää minulle itselleni koska hyödyn siitä itsekin suoraan? Kunnioitusta, ihmiset, kunnioitusta. Ei minulle vaan sille vastapuolelle. Niin ja tuomareille.