Sarja on saateltu jo yli puolenvälin runkosarjan osalta, joten on aika käydä läpi kulunutta. Sarjataulukossa positiivista on se, että perä ei jää. Käytännössä tilanne on kuitenkin se, että kuusi ensimmäistä joukkuetta ovat jo erottautumassa ja ottamassa popcorn – saavin käteen seuratakseen  loppujen viiden tosi-tv – tappelua kahdesta paikasta jatkopalloilla. Näin siinä käy joukkue joukkueelta:

1. Sotkamon Jymy

Pieniä muutoksia, mutta kaikki on aikataulussa. Jymy selätti otteluruuhkansa ennen taukoa mallikkaasti ja näytti yhdessä Vimpelin kanssa keskinäisessä pelissään, että pääjoukko saa keskittyä tämän vuoden runkosarjassa kyttäilemään toisiaan kun violetti ja valkoinen selkä karkaavat. Jimi saa parannella ylikuormitustaan rauhassa, sillä Niko Korhosen oppirahat on vara maksaa tämän vuoden runkosarjassa.

Yksilötasolla erityismaininnan saa Antti Hartikainen. Miehen perussuoritusten taso paikassa kuin paikassa on jälleen huippukorkealla ja vaikka joukkueella olisi heittää numerolle 2 myös toinen huippumies eli Aki Orava, Hartikainen on tällä hetkellä Jymyn monipuolisesta pakasta kaikki osa-alueet huomioiden toiseksi vaikeimmin suoraan korvattavissa oleva pelaaja. Lukkarin korvaaminen suoraan voisi olla vielä haastavampi homma. Hereillä kannattaa olla myös sen suhteen, että eletään niitä aikoja vuodesta kun Mikko Robert Korhosen maila alkaa olla riittävän lämmin sankaritekoihin. ”Robson” tulee jälleen lyömään tiskiin ison pinon lyötyjä juoksuja vielä heinähelteillä.

Jatko: Heinäkuun alkupuolisko pitää sisällään vierasreissut sekä Kankaanpäähän että Raaheen. Näissä otteluissa runkosarjan voittotaistelu käytännössä ratkeaa, sillä vaikka Vimpeli tulee painamaan tauluun hurjan pistemäärän, Sotkamon taso riittää selättämään suurimman osan sarjan joukkueista näiden vireestä riippumatta millä kentällä tahansa. Näiden joukkueiden keräämillä pistekeskiarvoilla on itse asiassa kummallista, jos ratkaisu venyy runkosarjan viimeiseen otteluun. Koska kyseessä on keskinäinen peli, se olisi tietysti mahtava huipennus runkosarjalle.

Arvio: Voittaa runkosarjan jos ratkaisu ei jää viimeiseen otteluun. Mikäli jää, heitä kolikkoa.

2. Vimpelin Veto

Matias Rinta-Ahon nousu mukaan koosteeseen ja Janne Mäkelän ottama askel aivan kotiuttajien aateliin ovat olleet positiivisimmat seikat Vimpelin alkukaudessa. Ei sillä, että siellä nyt niitä negatiivisia asioita olisi määräänsä enempää. Alkukaudesta pisteitä on tippunut välillä liitolle, mutta runkosarjan loppua kohti tahti vain kiihtyy. Haapakoski-Puputista voi puhua ihan reippaasti samassa lauseessa minkä tahansa pesäpallohistorian kärkikaksikon kanssa ja kun pomppua on ryhdytty lyömään joka puolella isolla kädellä, Vimpelin voi laskea tässäkin edelläkävijäksi. Puputti ja Parttimaa laittavat pompun ruutuun, jonka jälkeen voi nostaa sormen pystyyn sillä se on ihan se ja sama, aukeaako lyönti kentälle päin. Tai no, silloin Haapakoski joutuu syöksymään.

Ulkopelissä Vimpeli on ollut hyvä ja kauden loppua kohti uskon sen parantavan suhteellisesti katsottuna ehkä eniten nimenomaan vielä sillä sektorilla. Nyt Huuskonen, Hotakainen ja kumppanit ovat saaneet pelejä alle toistensa kanssa tositilanteissa riittävästi sille, että palavereja pienryhmissä voidaan käydä entistä painokkaammin. Huuskonen on pelannut hyvän alkukauden, eikä ole syytä olettaa tahdin hyytyvän. Samaan hengenvetoon voi tosin todeta, ettei kukaan tule toisaalta kyselemäänkään tulevina vuosina, että mitenkäs se runkosarja 2011 meni. Suurennuslasit pidetään naftaliinissa välieriin asti, jolloin polttopiste muodostetaan Huuskosen selkään.

Jatko: Vimpelin pitkistä vierasreissuista on jäljellä enää visiitit karjalaan sekä toiseksi viimeisen kierroksen paluu rikospaikalle Kouvolaan. Torstaina tapahtuvan Joensuussa piipahtamisen jälkeen joukkue saa heti vapaan viikonlopun, joten vaistoni kertoo että Vimpelissä hikoillaan tauon aikana ankarasti kun bensaa kerätään tankkiin runkosarjan loppua varten. Raahea vastaan saa vääntää paikallispeleissä tosissaan, mutta se tekee kaikille osapuolille pelkästään hyvää.

Arvio: Murjoo ulkokenttiä heinäkuussa sen verran kuin haluaa, mutta vastavuoroisesti menettää edelleen yksittäisiä pisteitä useammin kuin edellä kiitävä Sotkamo. Haasteena on pysyä tuntumassa viimeiseen peliin asti. Epäilen, että ero on siinä vaiheessa jo pari pistettä liian suuri kurottavaksi.

3. PattU, Raahe

Timo Kallio ja Jonne Kemppainen pelaavat hienoa kesää mailan varressa, eikä Kalliota parempaa kolmospuolen kulmamiestä takatilanteessa löydy vieläkään. Joukkueesta löytyy vaihtajia enemmän kuin lääkäri määrää, joten on hävytöntä ettei Kallio löydy tuotujen listalla kuin vasta sijalta 15. Sami Sirviö on entisenä kopparina osannut varmasti artikuloida selkeästi, kuinka merkittävä osa kopparina pelaamista on pallojen ottaminen kiinni.

Pohjanmaan paikallislohkoon kuuluminen tarkoittaa sitä, että kolmossija on nimenomaan se, josta Raahe maksimissaan tänä vuonna taistelee. Vaikka Pattijoella on pelejä vähemmän pelattuna, Vimpeli meni jo mutta selkään huohottavan Kouvolan kanssa Raahe voi olla edelleenkin vahvoilla. Sarjaohjelman kukkanen löytyy lopusta, kun Pattijoki ja Koskenkorva ottavat kolme kertaa peräkkäin (!) yhteen ennen kuin Raahe kokeilee Kankaanpäätä vastaan, että kumpi näistä kahdesta olisi mukavampi pudotuspelivastus. Haluaako joku lyödä vetoa sitä vastaan, että Raahe ja Kossu ovat ensimmäisellä kierroksella vastakkain ja pelaavat 6-7 peliä? Sitä minäkin.

Jatko: Heinäkuun alkupuoli Vimpelin retkeä lukuun ottamatta potentiaalinen karkumatkan paikka takana tuleviin. 14., 17. ja 19.7. pelattava tripla Sotkamo-Kouvola-Vimpeli kertookin sitten kaiken olennaisen.

Arvio: Säilyttää paikkansa kolmosena.

Tahmeaa touhua, eikä runkosarjassa nousta enää kuin maksimissaan kolmoseksi vaikka Kouvolassa nähtäisiinkin viime vuoden tapainen pisteputki sarjatauon jälkeen. Edellisenä suvena Kopla ei jäänyt pisteittä kertaakaan juhannuksen jälkeen, mutta tänä vuonna samaan pystymisestä Pesiksen Maailma tarjoaa kakkukahvit Kouvolan stadionin VIP-tiloissa sadalle ensimmäiselle. Ajankohdasta voidaan sopia lähempänä. Romahdusta ei ole odotettavissa, päinvastoin mutta runkosarjan suhteen maha on Kouvolassa täynnä eivätkä sijat 3-4 sytytä sinänsä. Hyvää viihdettä hienolla stadionilla on kuitenkin luvassa muutenkin kuin Itä-Lännen merkeissä.

Tommi Mäentaustan kauden alkupuolisko on ollut mahtava ja nuorella miehellä on potentiaalia nousta avauskokoonpanoon jo ensi kaudella, jos työnteko maistuu edelleen vähintään samaan malliin. Partasen tervehtyminen antaa vielä lisää eväitä pelin rakentamiseen niin sisällä kuin ulkonakin, mutta toimivan kokonaiskonseptin löytymiseen on vielä matkaa. Joukainen jyskyttää palloa kenttään, nyt odotellaan sitä kuka nimivahvasta kotiuttajakaartista astuu esiin lyömään muut pinnat.

Jatko: Erikoinen viikon tauko heti kahden pelin jälkeen. Neljän pelin putkessa KPL saa vastaansa Sotkamon (vieraissa), Kankaanpään (kotona), Raahen (k) sekä uudestaan KaMa:n (v). Elämme jännittäviä aikoja.

Arvio: Tekee ryhtiliikkeen tauon jälkeen. Dramaattista nousua ei ole luvassa ja Koskenkorvalla ja Kankaanpäällä on kaikki saumat haastaa KPL taistelussa kotiedusta. Selvittää kuitenkin nelossijan.

Kossussa on tehty hyvää työtä jo aiempina vuosina. Viime vuoteen verrattuna Kossu on tehnyt pari juoksua enemmän per ottelu ja päästänyt myös pari juoksua vähemmän peliä kohden. Nämä ovat keskimäärin hyviä asioita menestyksen kannalta. Taustalla tapahtuu myös aktiivisesti, kun valmiiksi talouden osalta hyväkuntoinen seura on saanut asioita hoitamaan ihmisdynamo Jukka Marttalan. Kuka veikkaa, että Ilmajoelle saapuu syksyllä muutamia kovia vahvistuksia? Niin minäkin.

Jos Juha Niemi saa tauon jälkeen pään auki peleissä Kiriä, Nurmoa ja Kiteetä vastaan, pöytäkirjat ovat mielenkiintoista luettavaa. Kiri piti koko ”Korvan” tykistön hiljaisena Hippoksella, mutta Niemen avatessa pelin onnistuneella suorituksella ”Nisu” lyö näissä peleissä tusinan verran juoksuja vaikka paistinpannulla. Katseet kääntyvät kuitenkin erityisesti etenijäosastoon. Miehiä on kierrätetty kärjessä hieman, osittain pakon sanelemana, osittain taktisista syistä. Yli-Hirvelällä ja Rantalalla on historiaa jalkavaivojen osalta, mutta siihen Kossulla ei ole varaa jos kotietu kiinnostaa.

Jatko: Edellä mainitut kolme peliä heti tauon jälkeen ovat huipputärkeitä. 7-9 pistettä veisivät ”Härät” niin turvallisen matkan päähän seitsemännestä sijasta, ettei Vimpeliä tarvitsisi kohdatta enää kolmatta vuotta putkeen puolivälierissä. Katsojat ovat toki iloinen asia, mutta vaistoni kertoo että mitalisauma maistuisi vielä paremmin. Runkosarjan lopetus kolmella ottelulla Raahea vastaan on edelleen kaunis kukka sarjaohjelmassa.

Arvio: Kossun etenijät säilyvät sen verran tuoreempina kuin Kankaanpään vastaavat, että ilman suurempia vammoja avainpelaajille viides sija kääntyy Koskenkorvan eduksi.

Ei yllätyksiä. Keula nakuttaa tilannetta sen minkä jaksaa, jonka jälkeen pihviketju lyö palloa väliin tai Lankisen tapauksessa myös ulos kentältä. Koko keskipalkin mahtuminen kymmenen kärkeen lyödyissä kertoo onnistuneesta alkukesästä ja Teemu Isokedon koipien kunnosta. Se, että tästäkin huolimatta juoksuero pönöttää pakkasen puolella, kertoo taas sitten siitä miten alkukausi erityisesti vieraskentillä sujui räpylät kädessä. Trendi on tasaantunut ennen taukoa, eikä Kankaanpäällä pitäisi olla mitään ongelmia kuudennen sijan säilyttämisessä.

Kysymysmerkiksi nousee ykköskärjen rasitustaso loppukesän aikana. Isoketo ja Vihtkari joutuvat etenijöinä niin lujille, että paikkojen kestävyys on varmasti äärirajoilla. Isokedon tapauksessa miehen poikkeuksellisen selkeä etenijäjokerin rooli arvo-otteluissa palkitaan tänä kesänä vielä parilla bonusottelulla (Liitto-Lehdistö ja Itä-Länsi), josta Tomi Niskanen on varmasti hiljaisesti tyytyväinen. Sisäpelissä on ollut onnistujia laajalla rintamalla. Jouni Itävalo on näyttämään päästyään ollut vaihtajana rautaa ja vaihtaa ensi vuonna kakkoskärjessä kärkeä eteenpäin lähes samaan tahtiin kuin Puputti ykköskärjessä. Sanoinko sen ääneen?

Jatko: Otteluohjelma on KaMa:n osalta melko tasapaksu. Kohdattuaan Vimpelin jo kahdesti ennen taukoa ja käytyään Sotkamossa, on edessä kärkikaksikon osalta enää Sotkamon vierailu Pohjanlinnan stadionille. Eväät ovat olemassa myös sijoituksen parantamiselle, mutta vaikka sijojen 4,5 ja 6 erottamiseen toisistaan saatetaan tarvita sorkkarautaa, Kankaanpään kohtaloksi jää runkosarjassa kunniakas kuudes sija.

Rakas päiväkirja. Mikäli runkosarja loppuisi juhannuksena, minulla olisi kerrankin seitsemän oikein. Nimittäin runkosarja-analyysissä. Tosin Hyvinkään kohdalla en osannut nähdä sitä, että Iiro Haimin kuoletettua polttoheiton perhekalleuksillaan lautasen äärellä dominoisi Taneli Rantatorikka. Tosin se, että Haimi sai kulkusilleen uuden osuman, tällä kertaa jalkapallosta pelimatkalla Kiteelle, oli jo Monty Python – tavaraa. Pesiksen Maailma suunnittelee alasuojien sarjatuotannon aloittamista.

Hyvinkäällä ollaan ennen taukoa ja tauon aikana keskitytty täysin ulkopelin parantamiseen. Juha Korhonen, Miro Marttila ja Riku Tainio lyövät miehiä kotiin riittävästi, jos räpylä kestää ulkopelissä. Joka tapauksessa eväät pudotuspelipaikkaan ovat olemassa ja avainasemassa on ottelu Joensuuta vastaan 3.7. Kolmen pisteen voitto tarkoittaisi sitä, että Tahkon tavoittaminen olisi Joensuulle liian vaikea rasti.

Jatko:

Arvio: Materiaali on kapea, mutta kuitenkin riittävän leveä ja laadukas pudotuspelipaikkaan.

Nurmosta ei osaa sanoa, onko se lintu vai kala. Nähty on sekä hyvään että hieman vaatimattomampaan suuntaan jos jonkinlaista settiä, mutta kolmeen pisteen voittoja Hyllykalliolla ollaan saatu naarattua sen verran, että juhannustansseihin lähdettiin pudotuspelipaikoilta. Paikan pitäminen kauden loppuun saakka olisi kuitenkin yhä edelleen kova yllätys. Ei sillä, että Nurmon materiaali olisi ratkaisevasti sen kanssa taistelevia heikompi, mutta sen tasaisuuden ei uskoisi riittävän jatkoon asti.

J-P Maunuksela ja V-P Jokinen tuovat pinnoja yksittäisinäkin, mutta Juho Toivolalla ja J-P Vainionpäällä on edellytykset lyödä palloa kentän kautta puskaan. Se voi riittää yllättävänkin pitkälle, sillä häntäpään tappelu on sitä luokkaa verinen, että yksittäisen kolmen pisteen voiton tavoittaminen vie aina vastustajalta 2-3 peliä.

Jatko: Kotiottelut Joensuuta ja Hyvinkäätä vastaan ovat ne paikat, joissa kolmen pisteen voitot on otettava. Vaistoni sanoo, että runkosarjan viimeisessä pelissä Jyväskylässä tapahtuu jotain hyvin jännää. Ehkä Paavo Pelto laskeutuu varjolla suoraan lyöntivuoroon?

Arvio: Voi vielä kohentaakin hetkellisesti asemiaan, mutta lento ei riitä jatkopalloille asti.

Sitä, että jomalassa kärkytään näin lähellä pudotuspelejä alkukauden jälkeen, on pidettävä sinänsä siedettävänä. Kolmen pisteen voitoilla pleijarit kutsuisivat, mutta viimeisin sellainen näköhavainto erityisesti kotikentällä on ajalta, jolloin kahvipaketti maksoi vielä vähemmän kuin Nokian osake. Muistoissa toki elää se pesäpallon Hall of Fame – kategoriaan nouseva TV-ottelu Rantakentältä kuukausi sitten, kun JoMa kävi hakemassa kolmen pisteen voiton ottelussa, jota eräs paikallinen pesäpalloikoni kuvaili ”huonoimmaksi pääsarjan pesäpallopeliksi, jonka olen nähnyt 50 vuoteen”. Kaikki lasketaan.

Anssi Raitala elää uutta kevättä mailan varressa. Fiksut ratkaisut saattelevat miehiä eteenpäin ja ”Kelmendi” on eräs uuden pompunlyöntiaallon eturivin nimistä. J-M Sirviö tulee nousemaan etenijätilastossa, kunhan sairastupa tyhjenee.

Jatko: Ensin pakollinen selkäsauna Vimpeliltä, jonka jälkeen rauhallisella tahdilla ottelut Hyvinkää (v), Kiri (k), Nurmo (v), Kitee (k). Minimivaatimus noista peleistä on 6 pistettä. Paikallislohkon ansiosta otteluita sarjassa itseä alempana olevia vastaan tosin tulee myöhemminkin.

Arvio: Parantaa sisällä, joskin sen riittävyys asetetaan kunnolla puntariin. Tekee tiukkaa, mutta selviää jatkoon pisteen tai kahden turvin.

10.  Kiteen Pallo -90

Kitee puristi tärkeät kaksi 1-0 – voittoa Kiriä vastaan pari viikkoa ennen taukoa. Tuskainen alkukausi on kulminoitunut muutamaan loukkaantumiseen ja yleisesti nihkeään peliin. Väläyksiä tulee koko ajan ja milloin keneltäkin, mutta ehjää pakettia pelistä ei saa ommeltua edes jakson, saati koko pelin ajaksi sitten niin millään. Ennen taukoa suunta kääntyi parempaan, eikä ”Susien” pudotuspelimetsästys ole kuin vasta alussa.

Vaikka joukkueessa on kokeneita vastuunkantajia, lopulta kaikki tiivistyy Toni Laakson peliin. Tämä ei varmasti ole yllätys eikä myöskään varsinainen ongelma. Se sen sijaan on, että niin hyvin pelanneella lukkarilla ollaan näillä sijoilla.

Jatko: Haastava loppuohjelma. Oikeastaan haastavin. Nuoren joukkueen usko on koetuksella, jos tauon jälkeen ryppäästä Kouvola (v), Kankaanpää (k), Sotkamo (k), Koskenkorva (v) ja Raahe (k) ei tipu yhtään voittoa. Sekä Joensuu että Kiri ovat kuitenkin kohtaamatta vielä kahteen otteeseen. On mielenkiintoista nähdä, onko Kitee siinä vaiheessa enää kunnon hyökkäysasemissa.

Arvio: Tekee erittäin tiukkaa selvitä jatkoon. Pääsee lähelle, mutta jää rannalle.

11.  Jyväskylän Kiri

Pettymys, muttei ikävä kyllä hirveän suuri. Juho Määttälän vahva alkukausi tuettuna Perttu Hautalan pelillä ovat pitäneet Kiriä pinnalla, mutta se ettei tuolla määrällä jalkoja saada yhtään isäntää etenijätilastossa 30 parhaan joukkoon, kertookin oikeastaan kaiken olennaisen. Sisäpeli on ollut kituuttamista eivätkä jatkuvat vaihdokset koosteessa voi olla näkymättä pelin tasossa. Vaikka Suomen Ateenan urheiluyleisö on varmasti kyllästetty kaikenlaisilla lajeilla, sarjoilla ja menestyksillä, ovat katsojalukemat edelleen ankeita vaikka miten päin pyörittelisi.

Jatko: Paikallislohko kaiken muuttaa voi. Sotkamo ja kolme pahnanpohjimmaista. Vaikka maalisuoran avautuessa matkaa kahdeksanteen sijaan olisi reilustikin, voidaan Kiriltä nähdä vielä peliliikkeitä. Karttunen voi kääntää lopussa ajokkinsa kolmannelle radalle ja päästellä urku auki, sillä viimeisissä neljässä ottelussa vastassa on Joensuu kahdesti, Kitee vieraissa ja lopetuksena Nurmo Hippoksella.

Arvio: Ei se vaan riitä. Lähellä ei lasketa.